CampaVuosi 2020

Yksi tylsimmistä vuoden vaihteessa kuultavista hokemista on uusi vuosi, uudet kujeet. Mitkä saakelin kujeet? No tänä vuonna on sitten ollut kyllä kujeita ihan riittämiin, ei käy kieltäminen. Ne saisivat jo päättyä, saisi tulla oikein tasainen, tapahtumaköyhä ja helppo vuosi, kiitos. Ja toinen vielä perään. 

En ole tainnut koskaan tehdä varsinaista vuotuista muistelupostausta näin uuden vuoden kynnyksellä, mutta nyt teen sellaisen. Ensi keväänä CampaSimpukka täyttää 10 vuotta, joten onhan tässä blogaanina oltu jo aika pitkään. Siksi siis muistelen tätä vuotta 2020 hieman postauksen muodossa. Tämä voinee olla vuotuinen rautalankakuurikin, ensimmäinen pistos ainakin, tehosteen voi ottaa sitten myöhemmin. 

Tammikuu 2020

Aivan pahaa aavistamatta olimme vuotuisella vuodenvaihteen Viron matkalla, katsoimme kartanoita minkä kerkesimme. Virossakin oli hieman lunta ja käytimme kaikki päivien muutaman valoisat tunnit kartanoita etsien. Näistä kerron postauksissa tämä ja tämä. 

Postauksia tammikuussa kertyi vain 9 ja niistä eniten lukukertoja sai kuukauden viimeisen päivän hävikintorjuntalaatikosta kertonut postaus. Siihen tuli useita kommenttejakin, mikä on nykyisin niin harvinaista, mutta aina yhtä ilahduttavaa. 

Oli meillä perhepäivällisetkin, silloin söimme kalakeittoa Peggyn ohjeella. Eipä tuolloin aavistanut, että perhepäivälliset olisivat niin harvinaisia tulevana vuonna.

Minulla oli menossa viimeinen työvuosi, laskin päiviä lokakuun puolivälin tienoille, sillä silloin minun oli määrä olla viimeisessä työvuorossani. Tarkistin asiaa laskurilla vain kerran pari päivässä. 

Helmikuu 2020

Helmikuussa tapahtui blogilässähdys, en saanut aikaiseksi kuin kolme postausta, mikä lienee alin määrä sitten kevään 2016, jolloin olin caminolla, enkä päivittänyt tätä blogia kuin pari kertaa ja nekin kai ajastetusti. 

Ystävänpäivän sijasta töissä vietettiin Päällikköpäivää. Tein sinne päällikönkestävää jälkiruokaa. Tuntuu hieman  haikealta, ehkei tuollaisia happeninkejä enää tule, ehkä joku aikakausi on loppumassa tai jo loppunut. 

Helmikuussakin kävimme Virossa, sillä kertaa vain Tallinnassa. En ole kirjoittanut siitä reissusta mitään, vaikka meillä oli kyllä oikein mukavaa. 

Kuun lopulla kävimme molemmat hammaslääkärissä ja tulimme kumpikin kipeiksi heti sen  jälkeen, joten tein aukottoman päätelmän, että hammaslääkäristä saa flunssan. Olisi pitänyt koputtaa puuta tai jotain, aika pian tuon jälkeen ei sitten paljon ole flunssilla vitsailtukaan. Oli muuten hyvä, että hammaslääkärini on tomera, pyysin häntä komentamaan minut kahden viisaudenhampaan poistoon. Olin siirtänyt operaatiota useita vuosia. Nyt se asian on kokonaan hoidettu, ei tarvitse olla siitä huolissaan. Kuukauden melkein ainoa ruokapostaus oli keitosta, johon pipersin puoli kourallista friteerattuja artisokkalastuja, miten ihmeessä viitsiydyin? 

Aivan viime tipassa Antti oli vielä pyöräilytapahtumassa jolloin minä vietin ihanaa yksinoloa yhtenä lauantaina ja tein minuksi monenlaista. Paistoin muun muassa liian suuren pihvin ja katsoin elokuvia. Tästä vuoden kohokohtapäivästä kertoo postaus Lauantaijuttu. 

Maaliskuu 2020

Maaliskuussa kirjoitin kolme postausta, ne kaikki käsittelivät tavalla tai toisella koronaa. Tuolloin alkoivat erilaiset rajoitukset todella vaikuttaa päivittäiseen elämään ja jollain lailla upposin aluksi liialliseen median seurantaan ja aiheessa vellomiseen. Vähänpä tuolloin vielä mistään tiesi ja pakko myöntää näin vuoden viimeisenä päivänä, että vähänpä sitä taitaa vieläkään tietää.

Puolivälissä kuuta olin Oudoissa fiiliksissä ja peruin vuotuisen ruokahaasteen, se olisi ollut jo kymmenes kerta. CampaSimpukan ruokahaastehan on ollut kolmiosainen ja noudatellut ammattipyöräilyn suurten ympäriajojen teemaa, italialaiseen, ranskalaiseen ja espanjalaiseen ruokaan uppoutumista miten kuten minäkin vuonna on ollut paukkuja. Koska Giro d'Italia peruttiin, peruutin minäkin ruokahaasteen koko vuodelta, koska tuntui, ettei tästä nyt tule yhtään mitään. 

Kuten mainitsin, vietin ihan liikaa aikaa netissä lukien kaikenlaista koronaan liittyvää ja aloin olla hieman ahdistunut. Töissä meillä oli kiireisempää kuin ehkä koskaan urani aikana ja toisaalla kollegat joutuivat lomautetuiksi ja tietysti monilla muilla aloilla myös, eikä pelkästään lomautetuiksi vaan moni myös irtisanotuiksi. Siksi tuntui vähintään ristiriitaiselta olla töissä, kovan paineen alla ja jollen aikaisemmin ole stressiä osannut tunnistaakaan, niin nyt viimeistään kävi selväksi, miltä se tuntuu. Ei hyvältä. Edelleen laskin päiviä lokakuulle. 

Koska aloin käydä ylikierroksilla monestakin syystä, tein itselleni uudet säännöt. Ja sentään yhden ruokapostauksenkin sille kuulle. Tuo päivä, jolloin oli suuri tiedotustilaisuus, sitä ei helposti unohda. Ja ne säännöt jotka itselleni tein! Niistä olen noudattanut aika hyvin osaa, etenkin numeroita 1 ja 6 ja siinä välillä oleviakin aika hyvin. 

Loppukuusta kävimme luontoretkellä Saraakalliolla, oli ihana maaliskuun lopun aurinkoinen päivä ja istuimme korkean kallion päällä mäntyjen keskellä. Söimme eväitä ja kuuntelimme järven jään pauketta ja vähän lentomeluakin, mutta se ei meitä häirinnyt. Minä jänistin, enkä uskaltanut laskeutua kallion reunaa alas kalliomaalauksille, mutta Antti kävi katsomassa niitä. 

Luonto-osuuden jälkeen kävimme Laukaan Lidlissä ja muistan miten kummalliselta tuntui, kun ihmiset väistelivät toisiaan korostetusti. Joillakin oli kasvoilla maskeja ja käsissä muovihanskoja, vanhuksia mulkoiltiin ja ostokset koostuivat vessapaperista, pastasta ja vokkivihanneksista. 

Saimme postissa uudet leirialueoppaat ja olimme vielä toiveikkaita (lue:tyhmiä), että pääsisimme kesällä CampaAdrialla Euroopan kiertueelle. 

Huhtikuu 2020

Huhtikuu toi minullekin ensimmäisen lomautuksen ja muutenkin suuren muutoksen tulevaa ajatellen. Oli viimeinen työpäivä ennen lomautusta ja pääsiäistä, kun sain tietää, että erinäisin järjestelyin viimeinen työvuoroni voisikin olla jo heinäkuussa lokakuun sijaan. Lomautuksia olisi tiedossa jatkossakin ja pienellä pätkällä palkatonta saisin urakkani loppuun jo ennen pitkää työpaikan remontista johtuvaa sulkua. Lähdin töistä niin suuren hypen vallassa, etten rehellisesti muista siitä työmatkasta mitään, mutta kotiin pääsin onnellisesti. Tiedostan hyvin miten ristiriitaista on sanoa olleensa varmaan onnellisin aikoihin, kun oli aloittamassa lomautuspätkää ja sai tietää milloin työt todellakin loppuisivat, mutta niin minä vain olin. Kevään kiire työssä alkoi olla jo melkoisen legendaarisissa mitoissa ja olin ollut jo pari kuukautta väsyneempi kuin ikinä elämässäni. En kuitenkaan kertonut tästä muuttuneesta tilanteesta kovin usealle, olin vielä sormet ristissä parasta toivoen, mutta pahinta peläten. 

Yhtenä päivänä näin harvinaisen pilven, jolla on vaikeasti muistettava nimi, se kestää vain hetken ja näyttää aallokon harjalta, tässä se on jo hajoamassa. Sen nimi on Kelvin-Helmholtzin pilvi. 

Postausmielessä kuukausi meni hyvin huonosti, tein kyllä ruokaa ja uusien sääntöjeni mukaisesti myös söimme ne. Kerran tein jopa kolmen ruokalajin päivällisen ja sen päätteeksi katsoimme ränkkälin. Siitä päivästä kertoo tämä postaus.

Muita tehtyjä ja syötyjä ruokia tässä, vaikkei niistä ole postauksia sukeutunutkaan. Olin melkoisen lamautunut tuolloin. Pelokaskin ja etenkin väsynyt. Mutta terve! Kuvasta näkee, että pöytäliinaa ei ole tullut liian tiuhaan vaihdettua. 

Siilit palasivat pihapiiriin ja olimme siitä todella iloisia. Fasaanit viihtyivät vielä huhtikuussa pihassamme myös ja yksi kyyhkynen, ainoa koskaan pihassamme näkemämme.

Toukokuu 2020

Toukokuussa oli CampaSimpukan 9-vuotispäivä, enkä saanut aikaan koko kuukautena kuin yhden postauksen, ei arvontaa, ei oikein mitään. Se ainoa postaus käsitteli unkarilaista perinneruokaa, töltött paprikaa ja morkkasin itse kuvan näyttävän 80-luvun keittokirjasta repäistyltä, niin muitten ei tarvinnut vaivautua. Vaikka tein ruoan kotona keittiössä, kävimme syömässä sitä CampaAdriassa, joka yhä oli pois liikennekäytöstä. Se oli vain kääntänyt nokkansa pois autotallin ovesta kohti vapautta. Tai Antti sen käänsi. Kävimme siellä useammankin kerran istumassa ja haaveilemassa tulevista retkistä, otimme sinne ruokaa mukaan ja leikimme reissaamista.  

Äitienpäivänä söimme autossa Verso/Pöllöwaarin noutomenun, se onkin ollut ainoa take away koko vuonna. 

Sisustimme auton loppukuusta siltä varalta, että jossain edes pääsisi käymään. Vuoden takaa voi katsoa, että sisustusmakuni ei ole muuttunut, vaan samat pussilakanat miellyttivät tänäkin vuonna. 

Töissä alkoi näyttää siltä, että kiitotieremontti on ihan kohta käsillä, järjestelyt rullauksen ja muun suhteen vaihtuivat päivittäin ja sai olla tarkkana, että homma pysyi hanskassa. Olimme saaneet hieman helpotusta henkilöstötilanteeseen ja se vaikutti ennen kaikkea ilmapiiriin parantavasti. Tässä kuvassa on jo rullausteitä pois käytöstä ja seurasimme mielenkiinnolla miten nopeasti noita aitoja käytiin nostelemassa pystyyn kovien tuulien jälkeen. Yksi Vinkakin osui näköjään kuvaan, voi että, vinkura sentään. 

Kesäkuu 2020

Kesäkuussa olen näköjään oikein tuplannut ruokapostausten määrän, ensin tein tonttihortoilulettuja ja heti kohta kolme viikkoa myöhemmin kyyhkyä. 

Muutoin aloimme hieman laajentaa elinpiiriämme, minun viimeisen työkuukauteni vapaapäivinä teimme ensimmäisen CampaAdria-reissun Tampereen suuntaan ja myöhemmin päiväreissun Mäntän suunnalle. Nyt kun muistelee, ei koronaa silloin oikein edes ajatellut. Ainakaan paljon. Kukaan tuttu ei ollut sairastunut, töissä oli vilskettä, käsidesiä kului, mutta maskeja ei vielä käytetty laajemmin.

Kuudes päivä kesäkuuta minulla oli vielä tämän verran odotettavana.

Säät olivat ihanat, söimme useimmat ateriat ulkona omalla terassilla, jopa aamiaisia vaikka terassi on pohjoisen puolella ja varjoinen aamuisin. 

Heinäkuu 2020

Heinäkuussa palasin taas yhden postauksen kuukausitahtiin, sekin ilmestyi aivan kuun lopulla. Vapauteen totuttelua kertoo siitä, miltä se tuntuu #kunontuotaaikaa,  kun työelämä on jäänyt taakse. Nyt kun ajattelen viime heinäkuuta, en muista siitä kauhean paljon. Luultavasti nukuin suurimman osan ajasta lähes koomamaisessa tilassa. 

Töistä minut lähetettiin vapaille, lomille, lomautuksille, lomarahavapaille, palvelusvuosivapaille  ja palkattomille vapaille heinäkuun alun aurinkoisena päivänä. Eläke alkaa sitten myöhemmin. Minut haettiin lentoaseman johtoautolla kotoa ja melkein kaikki nekin työkaverit, joilla ei ollut työpäivä, olivat saapuneet lähettämään minut vapauteen. Vieläkin nousee sellainen hellämielinen olo, kun ajattelen sitä päivää. Koronan vuoksi virallista läksijäiskahvitusta ei järjestetty ja olin siitä hyvin iloinen. 

Teimme heinäkuussa muutamia ihania reissuja CampaAdrialla, oli hyvät säät ja söimme paljon ulkona, mutta emme ravintoloissa. Kävimme museoissa, kun ne olivat kevään sulun jälkeen auenneet. Leirialueilla oli vaihtelevasti väkeä, mutta lähinnä vain suomalaisia. 

Järjestimme äidilleni pienet synttärikemut ja se olikin koko kesän ainoa sukutapaaminen. Perhepäivällisiä taisi olla kerran kesän aikana. 

Elokuu 2020

Toinen vapauden kuukausi alkoi, korona ei juuri tuntunut arkielämässä, teimme CampaAdria-reissuja viikon seteissä. Kävimme välillä huoltotauoilla kotona. Museokorttimme olivat ahkerassa käytössä, minäkin sain 200 käyntiä kasaan, Antti huitelee jo yli kolmessa sadassa. 

Kartanoreissujen puutteessa aloimme suunnata mielenkiintoamme johonkin muuhun ja jo viime vuonna aloittamamme kirkkojen bongaaminen alkoi riistäytyä käsistä. Ensin kävimme katsomassa keskiaikaisia kivikirkkoja, mutta melkein kaikki ne nähtyämme, siirryimme katsomaan mitä tahansa kirkkoja. Niitähän Suomessa riittää. Tänä vuonna monikaan kirkko ei ollut auki, vain noin neljännekseen taisi päästä katsomaan sisäpuolta. 

Pyöräilyssä alkoi kuin alkoikin tapahtua elokuun lopulla, kun UCI laittoi ison pyörän pyörimään. Vaikka olin keväällä päättänyt perua kaikki ruokahaasteet, söin sanani ja päätin sittenkin tehdä kaikki kolme haastetta. Tavallisestihan ensin on keväällä Giro d'Italia, sitten heinäkuussa Tour de France ja elo-syyskuulla La Vuelta. Tänä vuonna järjestys oli uudessa uskossa ja elokuun 29. päivä alkoi Tour de France. Sitä ennen oli jo joitakin pienempiä kisoja ajettu tiiviiseen tahtiin. 

Postauksia kuukaudelle kertyi seitsemän, mikä oli siihen mennessä vuoden toiseksi suurin määrä. Ranskalaisina ruokina olivat burgundinpata, fricassee de poulet ja sipulikeitto.

Syyskuu 2020

Syyskuussa alkoi jo tuntua taas enemmän painetta koronan vuoksi, pysyttelimme aika lailla omissa oloissamme (ihan kuin emme muutenkin tekisi niin). Kävimme CampaAdrialla länsirannikolla, Antti osallistui pyörilytapahtumaan ja kävimme katsomassa kirkkoja, museoita ja näyttelyitä. Ihmiskontakteja oli hyvin vähän ja kesä se vain tuntui jatkuvan Suomessa. 

Tour de France jatkui syyskuun puolivälin ylitse ja sain kuin sainkin kaikki etappipäivät katettua ruoka-aiheisella postauksella. Ruokina olivat mm. ranskalainen porkkanaraaste, pippuripihvi leiriolosuhteissa, linssisalaatti, haudutettu lohi ja macaronit, sekä onnistuneet että pieleen menneet. Jännittävän kisan voitti Tadej Pogacar.

Postauksia syyskuulle kertyi kaikkiaan 20, eli ylivoimaisesti aktiivisin kuukausi siihen mennessä vuonna 2020.

Lokakuu 2020

Lokakuu oli se kuukausi, johon olin laskenut sekunteja vielä alkuvuodesta, silloin minun piti päästä pois töistä, mutta koska toisin kävi, olin jo neljättä kuukautta vapaalla. Jo ennen koronaa minun läksiäisteni päivä oli lyöty lukkoon ja paikka varattu, emmekä peruneet varausta koko kummallisen vuoden aikana sillä toivoin, että saisin pidettyä läksiäiseni sittenkin. Ja niin minä pidinkin. Ne olivat pienimuotoiset kekkerit työkavereille ja nuorisollemme, meitä oli hyvän alle 20 henkeä paikalla. Olen hyvilläni, että sain juhlat pidettyä ja niistä tuli oikein hauskat kekkerit. Jos niitä olisi pitänyt siirtää (kuten olisi, jos ajankohta olisi ollut viikkoa tai kahta myöhemmin), luulen etten olisi koskaan saanut niitä aikaiseksi. 

Nyt on mukavat muistot ja monta mahtavaa lahjaa muistuttamassa yhteisistä vuosista ilmailun parissa. Sain mm. lahjakortin kuumailmapallolennolle, sen toteutan ensi keväänä, kun säät ovat jälleen kauniin keväiset. Sain myös hienon keittokirjan, jonka työkaverit olivat minulle keränneet. Siellä on monta ohjetta, joita voin toteuttaa, mikäli postausaiheet meinaavat loppua. Tein itse kaikki ruoat juhliin ja nekin onnistuivat hyvin. En ottanut juurikaan kuvia juhlissa sillä pidimme ne hyvin matalalla profiililla, enkä postannut niistä mitään someen. Minulle pidettiin mahtava puhe, sain omanikin liikutusta nieleksien luettua ja minulle esitettiin mitä monimuotoisin musiikkiesityskin. Kyllä työkaverit ovat ne, jotka työssäolemisesta tekevän sen hienon asian. Monta rakasta pöhköä sieltä on jäänyt ikuisesti sydämeeni. 

Pyöräilyn suhteen olikin sitten vilkasta, sillä muutaman hengähdyspäivän jälkeen alkoi Giro d'Italia ja koko kuukaudessa tuli postauksia kaikkiaan 26 kpl. Alussa ne olivat italia-aiheisia ja sitten alkoi myös La Vuelta, joten minulla oli muutaman päivän ajan kaksi haastetta päällekkäin. Italialaisia yritelmiäni olivat mm. mantelikeksit, punajuurignocchit ja risottoa sienten ja salvian kanssa.  Kuvassa on muitakin Italia-haasteen ruokia. Kisan voitti Tao Geoghegan Hart. 

Espanjan ruokien pariin pääsimme sitten lokakuun puolivälissä, kun La Vuelta alkoi. Pelkäsimme, että valoisa aika käy vähiin kisan edetessä, mutta kyllä joka etapilla maaliin päästiin ihan valoisana aikana. Sain myös tämän kisan aikana jokaisena kisapäivänä postauksen väsättyä, joskin hieman kevyin eväin välillä. Ruokina olivat lokakuun puolella mm. porkkanasalaattia ja sangriassa haudutettua päärynää. 

Lokakuussa kävimme vielä yhdellä CampaAdria-reissulla, alkoi olla jo melko lyhyitä päiviä ja vettäkin satoi, mutta vielä oli kirkkoja katsottavaksi ja museoissakin kävimme. Tämän matkan jälkeen CampaAdria laitettiin talviteloille ja asetuimme itsekin talvihorrokseen koronatilanteen kääntyessä synkemmäksi. 

Postauksia lokakuulle kertyi 26 ja se on kirkkain ennätys tänä vuonna. Pyöräilyn vuoksi postauksia tuli niin paljon ja muutenkin olin saanut karistettua jonkunlaisen postausjumin pois. 

Marraskuu 2020

Vuoden synkin kuukausi. Ei valoa eikä lämpöä, ei Portugalia. Ei edes Viroa tai Ruotsia. Ensimmäinen vuoteni noin vuoden 1986 etten ole tehnyt yhtään lentomatkaa. Viime vuonnakin oli enää yksi, mutta nyt ei yhtään. Se ei harmita ollenkaan, ei ollut aikomukseni muutenkin tehdä lentomatkoja tänä vuonna. Mutta tällaiseksi en ihan kuvitellut ensimmäistä vapaata marraskuutani. 

Eipä silti minulla ole syytä valittaakaan, olemme edelleen olleet kaikki perheessä terveitä, samoin sukulaisemme ja ystävämme. Olen tainnut jo palautua aika hyvin vuorotyön vaikutuksista niin, että vuorokausirytmini on paremmalla mallilla. Nukun paremmin ja tunnistan hyvin sen miten stressi on poistunut. Se tietty puristava tunne rintakehässä, sitä ei ole enää. Enää vain hetkittäin herätessäni, jos olen nähnyt liian levottomia unia. Mutta silloinkin tunne menee pian pois ja tilalle tulee hyvä, rento olo. Pidän tästä olotilasta. 

Meillä oli hauska leikkiviikko, kun kävimme läpi poikien varastoituja leluja ja teimme joulupakettia pienelle sukulaispojalle. Sitten siivosimme jääkaapin, todella suuri urotyö. Aloin tuntea kummia jouluväristyksiä hämmästyttävän aikaisin ja pelkäsin USA:n vaalien vuoksi. 

La Vuelta jatkui vielä marraskuulle ja sen voittajaksi selviytyi tämän hetkinen suosikkiajajani Primoz Roglic. Sain tämänkin ruokahaasteen osan sitkuteltua loppuun ja marraskuulle tuli ruokapostauksia mm. kotona tehty matkapaella, abuelan lihapullakastike ja tietysti haastevuoden päättävät churrot. Olin hyvin iloinen haasteiden päätyttyä ja aloin jo ajatella, että ensi vuonnahan tämä on helppo homma, jos kilpailut käydään taas omilla paikoillaan ja reiluin välein, eikä näin yhteen syssyyn ja osin vielä päällekkäin. Mutta siitä ei ole vielä mitään takeita, katsotaan miten ensi vuonna käy. 

Marraskuussa aloin päästä jyvälle juurileipomisesta. Sain lokakuussa sauvajyväseltä uuden hapanjuuren ja annoin sille nimen Minna C. Se on päässyt jo moneen taikinaan ja olen saanut pidettyä sen hyvin elossa. 

Marraskuussa postauksia kertyi vielä 17. 

Joulukuu 2020

Tämän vuoden joulukuu on ollut kyllä omanlaisensa. Kaikkina vuosina työelämän aikana olin usein töissä vielä ihan joulunpyhiin asti ja viimeisinä vuosina myös välipäivinä, jos joku muu halusi pitää lomaa. Tänä vuonna olen hössöttänyt joulua enemmän kuin kymmeneen edelliseen vuoteen yhteensä. Jo hyvissä ajoin oli päätetty, että mikäli suositukset/rajoitukset eivät kovene ja olemme kaikki terveinä, vietämme joulua viiden hengen voimin. Olemme kaikki samalla paikkakunnalla asuvia ihmisiä, emmekä kuulu riskiryhmiin, joten suunnitelmamme oli aivan toteutettavissa. 

Minulle hiipi jouluisat mielialat jo marraskuun puolella, kuuntelin joululauluja, paistelin torttuja ja leivoin kakkuja hyvissä ajoin. Kukkiakin meillä oli tavallista enemmän ja ruokasuunnitelmat hyvällä mallilla jo puolivälissä kuukautta. Ja ne pyhät, ne menivät hienosti. En olisi voinut enempää toivoa. Jouluruokaa oli maltillisesti ja riittävästi erilaisiin makuihin. Oli leppoisaa olla yhdessä. 

Chocochilin ohjeella tekemäni punajuurihummus

Meillä oli omat elokuvajuhlamme, joissa jokainen oli valinnut yhden elokuvan katsottavaksi yhdessä. Se oli todella kivaa. Seuraavalla kerralla ehkä valitsemme kaikki ihan pöhkön elokuvan sen oman suosikin sijaan. Tai jostain tietystä genrestä. Nyt oli kaksi kiellettyä elokuvaa, Maija Poppanen ja Alien, mutta ehkä nekin vielä pääsevät pannasta. 

Loppuvuoden aikana kävimme muutamia lähireissuja henkilöautolla, lähinnä katsomassa kirkkoja joinakin vähän tylsinä viikkoina, kun ei oikein ollut muualle menemistä (eikä ole vieläkään). Lähdimme aamulla ajelemaan auringon nousun paikkeilla ja kiertelimme lähikunnissa katsomassa millaiset kirkot niissä on. Lopuksi kävimme viikon ruokaostokset ja tulimme taas viikoksi kotiin. Kirkkoja on niin ollen tullut katsottua tämän vuoden aikana aika paljon. Ja suunnitelmissa on katsoa lisää, kun taas lähdemme liikkeelle. 

Nyt on vuoden viimeinen päivä, tiedossa on blinien paistamista ja samppanjapullon avaamista, sen suurempia poksauksia emme tarvitse. Tämä vuosi ei ole ollut sitten lopulta niin kamala, mistä pitää tietysti kiittää sitä seikkaa, ettemme ole sairastaneet itse, eivätkä myöskään meille tärkeät ihmiset. Meillä on säilynyt toimeentulo ja minäkin olen päässyt "vapauteen". Ensi vuodelle toivomme mahdollisuuksia matkustaa CampaAdrialla ulkomaille, mutta jos se ei onnistu, niin pysymme sitten kotimaassa. Tämä pitkänpuoleinen vuosikatsaus on CampaSimpukan yhdeksännen vuoden sadas postaus ja huomenna alkaa uusi, kymmenes vuosi blogaanina!

Yksi hauska juttua tulee tältä vuodelta vielä mieleen, tai oikeastaan kaksi. Syksyllä kuuntelin äänikirjoina kaksi suomalaisen kirjallisuuden helmeä, ensin Volter Kilven Alastalon salissa ja tein siitä pika-analyysin päivittäin Facebookiin. Toisena kirjana kuuntelin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja lyhensin ja typerrytin senkin atomeiksi. Kummatkin yhteenvedot löytyvät toisen blogini CampaKampajat ylälaidan välilehdiltä, Alastalo tästä ja Seitsemän veljestä tästä. Minun piti tehdä Waltarin Sinuhelle sama, mutta se on vielä savolainen projekti.