Leipäjuustoa ja eläviäkuvia

Olemme olleet ahkeria ja reippaita, kaikki joulun marmeladit ja suklaat on syöty, piparkakkuja on hieman jäljellä. Pieni juustokakkukin on tuhottu. Sen enempää jälkiruokaosastoa ei ollutkaan. Eilen tein pikkuruisen jälkkärin iltasella, kun jääkaappia tutkaillessani (takaseinä yhä näkyy!) huomasin siellä palasen leipäjuustoa. Nimenomaan leipäjuustoa, ei juustoleipää, herranen aika. Narskujuusto ehkä juuri ja juuri menee. Samalla ovenavauksella huomasin ystävältä saamamme joululahjan, purkin kirsikkahilloa. Loppu on sitten historiaa. Lipsahtipa mahtipontiseksi. Ehkä loppu oli vain nopea jälkiruoka kahdelle. 

Leipäjuustoa ja kirsikkahilloa

• palanen leipäjuustoa (noin 150 g)
• 0.5 dl kermaa
• kanelia
• 1 tl fariinisokerin ja valkoisen sokerin seosta
• 0,5 dl kermaa
• kanelia
• 1 tl fariinisokerin ja valkoisen sokerin seosta
• kirsikkahilloa

Leikkasin leipäjuuston epämuotoisiin paloihin ja sommittelin ne airfryerin pinnoitetun vuoan pohjalle. Kaadoin päälle puolisen desiä kermaa ja ripotin pinnalle hieman sokeria ja kanelia. Nostin vuoan varovasti airfryerin koriin ja laitoin vekottimen 200 asteeseen kymmeneksi minuutiksi. Sinä aikana kerma alkoi nätisti kuohua, pysyen kuitenkin vuoassa ja juusto pehmetä. 

Vatkasin toisen puolikkaan desin kermaa vaahdoksi ja maustoin sen kanelilla ja sokerilla. Kun juusto näytti sopivan paistuneelta, nostin vuoan varovasti läikyttämättä pois korista ja jaoin pehmeän sitkaiksi käyneet juustopalat annosastioihin. Päälle lusikoin kirsikkahilloa, kermavaahtoa ja tupsautin pinnalle vielä pikkuisen kanelia. Juuri sopiva pikkuinen jälkiruoka ennen illan elokuvia. 

Meillä on menossa pitkittyneet elokuvajuhlat, joissa olemme lähinnä uusintakatselleet omien varastojemme elokuvia, sellaisia joita emme ole vuosiin katsoneet. Eilen oli vuorossa kaksi brittiklassikkoa, vuoden 1994 Neljät häät ja yhdet hautajaiset ja sitten vuoden 2001 Bridget Jonesin päiväkirja. Jälkimmäisen minä osaan ulkoa, mutta Antti muisteli nähneensä sen kerran aikaisemmin, eikä tämä toinenkaan kerta ollut kuulema paha. Arvostan. 

Nyt minä sitten kiltisti lupaan katsoa vaikka sen Alienin. Se on kyllä sanottava, että Bridget Jones kirvelee silmiä joiltakin osin enemmän takamuksen puristeluineen ja muine nykysilmään sopimattomine kohtineen, mutta muuten sekin on kestänyt aikaa melkoisen hyvin. Ja jotenkin kivan kotikutoista vaihetta elettiin vielä 90-luvulla, monen näyttelijän hampaat olivat vielä peribrittiläiseen tyyliin sikin sokin suussa, vaikka sittemmin samoilla ihmisillä (staroiksi nousseilla) on jo pitkään ollut suussa suorat amerikkalegot. Notting Hill kuuluu tähän samaan settiin ja se katsotaan, kunhan tässä vähän ehtii hengähtää.

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight