XXL-koon kanaleikkeet

Eilen piti kattausta muuttaa juuri ennen syömistä. Meillä oli liian pienet lautaset. Piti ottaa isommat, ettei tekemäni ruoka mennyt reunojen yli kuten Hurtti-Ukon pizzat aikoinaan. Hyvin kauan sitten, siihen aikaan, kun pöydät olivat puhtaita pyyhkimättäkin, eikä asbestikaan ollut vielä kauhean vaarallista*. 

Tämä on niitä omasta tai asiakkaan päästä-ohjeita, ei ole olemassa mitään erityistä lähdettä sille. Mutta hyvän rautalankakuurin sain juuri päivää paria aikaisemmin, kun luin ystäväni sauvajyväsen vuosikatsauksen. Siellä oli mukana yksi erittäin hyvä juttu, nimittäin se, että käytetään ruoka-aineet tarkkaan. Ei tehdä liian suuria määriä leivitysaineitakaan, vaan sopivasti. Olen ollut juuri sellainen liikaleivittäjä. Mutta ei enää! Lainaan tähän pätkän sauvajyväsen postauksesta: "Reseptin löysin isotädiltäni peritystä vanhasta keittokirjasta. Olin sitä ennen googlaillut ohjeita, ja minut pysäytti näiden ohjeiden vertailu: tässä vanhassa ohjeessa ei hukata mitään. Paljon puhutaan ruokahävikistä, mutta kaikissa nykyisissä ohjeissa esim. leivitykseen käytetään vähintään yksi dl vehnäjauhoa, josta siis suurin osa menee hukkaan. Tuossa vanhassa ohjeessa käytetään yksi rkl, se määrä riitti juuri ja juuri, mutta mitään ei jäänyt hukkaan. Ihana ohje, ihana ruoka." 

XXL-koon kanaleikkeet

• 2 ohutta broilerifilettä
• 2 rkl (en nyt sentään tohtinut ihan yhteen vähentää)
• suolaa ja pippuria
• kuivattua persiljaa
• 1 kananmuna
• pankomuruja 
• voin ja öljyn seosta paistamiseen

Olin ottanut edellisiltana pakastimesta sulamaan kaksi vakumoimaani broilerin filettä. Ne olivat peräisin sellaista isosta pakkauksesta, jossa oli hieman repaleisia fileitä, iso setti, tarjouksessa, ehkä jopa punaisella lapulla. Joka tapauksessa siis liikaa kerralla kahdelle. Olin käyttänyt kaksi samana päivänä ja pakastanut loput osina. 

Kuivasin sulaneet filepalat ja laitoin ne paksuun muovipussiin nätisti vierekkäin. Hakkasin ne oikein kunnolla lihanuijalla, niin että ne olivat vieläkin repaleisempia. Jos olisi ollut joku trauma terapoitavaksi tai stressi purettavaksi, tämä toimi olisi sopinut siihen oikein hyvin. 

Sekoitin venhäjauhoihin suolaa, pippuria ja kuivattua persiljaa ja pyörittelin broileripalat seoksessa. Kaksi ruokalusikallista riitti, muttei jäänyt yhtään ylitse. Sitten kastoin palaset kevyesti vatkattuun kananmunaan, siinäkin yksi kananmuna riitti juuri ja juuri. Lopuksi pyörittelin vielä palaset pankomuruissa, niitä oli melko avokätisesti, mutta niitäkin kaadoin käteni kautta niin, että tuli otettua vain tarpeeksi, eikä kompostiin laitettavaksi jäänyt yhtään, kuten yleensä. 

Paistoin leivitetyt XXL-koon kanaleikkeet (tässä kohtaa tapahtuu se taika, broileri muuttuu kanaksi) voin ja oliiviöljyn seoksessa molemmin puolin. Piti käyttää kahta pannua, sillä leikkeet olivat tosi isot, joskin ohuet. Ja piti tosiaan vaihtaa isommat lautaset. Lisänä meillä oli neljästä perunasta tehty muusi, sekin oli justiinsa oikea määrä ja höyrytettyjä porkkanoita ja ruusukaalipallukoita, sekä etikkapunajuuria ja -kurkkuja. Kaksi viimemainittua ei näköjään ole vielä kuvanottohetkellä päässeet niille suurille lautasille. 

* Tuo asbestijuttu liittyy siihen, miten joku jossain kertoi (tarkka lähdetieto on aina paikallaan) ehkä tekemästään remontista, että se tapahtui siihen aikaan, kun asbesti ei ollut vielä niin vaarallista. Se taisi olla joku Areenassa näkemämme pätkä, ehkä Antti muistaa. Hörähdimme nauruun siinä kohtaa.