Lämpimät leivät kuuluvat monen pitempään elämästä nauttineen (Peter Selinin sanonta, kun hän tarkoittaa vanhaa) lapsuuden makumuistoihin. Etenkin lauantaisin niitä tehtiin silloin, kun pizza oli vielä jotain eksoottista. Sama ideahan niissä oikeastaan on kuin pizzassa, käytetään sitä mitä sattuu olemaan. Käytin purkinpohjia ja pikkukipeneitä ja ennen kaikkea aikansa pussissa viihtynyttä paahtoleipää. Parempi leipä tietysti tekisi lämppäreistä parempia, mutta nyt oli tarkoitus makumuistella entisiä aikoja.
Lämpimät leivät
- 6 viipaletta leipää
- voita tai muuta levitettä
- tuorejuustoa
- dijonsinappia
- ohuita kinkkuviipaleita
- graavilohta
- tonnikalaa
- minimozzarellapalloja
- kirsikkatomaatteja
- punasipulia
- juustoa viipaleina
- pippuria
- krassia ja muita miniatyyrikasveja
Kuumensin uunin 225 asteeseen. Laitoin leipäpalat leivinpaperin päälle uunipellille ja voitelin palat ensin voilla kevyesti. Sitten levitin neljälle palalle ohuesti tuorejuustoa ja kahdelle dijonsinappia. Sinappisille leiville asettelin ohuet kinkkuviipaleet ja toiselle tuorejuustoisesta kaksikosta graavilohta ja viimeiselle kaksikolle tonnikalaa. Leikkasin punasipulista ohuita viipaleita ja mozzarellapallot ja kirsikkatomaatit muutamaan viipaleeseen. Levitin niitä kaikille leiville. Päällimmäiseksi höyläsin aivan tavallisesta edamista viipaleita, nyt ei hifistelty.
Paistoin leipiä uunissa keskiosassa noin 15-20 minuuttia, en tullut katsoneeksi kelloa. Kun juusto kupli mukavasti, arvelin lämppäreitten olevan valmiita. Kiersin pinnalle pippuria myllystä ja ripotin minivihreitä koristeeksi. Tuli lapsuus mieleen, vaikka vältimme täpärästi kielen ja kitalaen polttamisen. Ananas puuttui, mutta aina ei saa kaikkea mitä tahtoo.
Kotiruokaviikko on jo lopuillaan, vielä on yksi päivä jäljellä ja sen ruokasuunnitelmat ovat jo melko pitkällä, palataan niihin huomenna.
Ah lämppäreitä, ja just näin retrosti tehtyinä! Herahti vesi kielelle jo otsikosta. Jossain vaiheessa tein näitä useinkin, lähes aina sunnuntailounaaksi tai lauantaiseen "pikkunälkään" kesken leffankatselun. Loistava tapa pitää rotia tähteille!
VastaaPoistaMinulla on jääkaappi edelleen aika hyvässä kuosissa joulun alla tehdystä siivouksesta, mikä on tosi kiva, löysin nyt sieltä kaikki, mitä toivoinkin olevan jemmassa. :D Nyt ei taas tartte lämppäreitä syödä muutamaan vuoteen, mutta sopivat minusta hyvin tähän viikon teemaan.
PoistaTämähän heitti ajatukset suoraan 70-luvulle ja suurikin lauantai-iltaan! Tässä jutussa oli vain yksi huono puoli: iski ihan kauhea lämppärihimo, mutta aineita ei löydy kaapista. Juuri niin kuin sanoit: aina ei saa kaikkea mitä tahtoo.
VastaaPoistaMutta sinäkin säästyit kitalaen polttamiselta. :D Sekin on jotain.
Poista