 |
| Ns kuvituskuva, tämä ratatouille on syöty meillä jo vuosia sitten. |
Eilen haimme varastosta laatikollisen elokuvia, joita emme ole katsoneet pitkään aikaan, siellä oli DVD-versioina melkein kaikki animaatioelokuvat ja muut lastenelokuvat, joita meille aikoinaan ostettiin. VHS-versiot annettiin pois jo aikoja sitten. Bluray-versioita lastenelokuvista ei enää hankittukaan kuin muutama. Loppujen lopuksi kovinkaan moni elokuva ei innostanut uusintakatsomiseen, noin viidenkymmenen elokuvan kasasta katsottavien pinoon päätyi 5-6 kpl. Emme ole aikoinaan katsoneet elokuvia mitenkään lukemattomia kertoja, lapsetkaan. Kaikkien elokuvien kotelot ja pakkaukset ovat todella hyvässä kunnossa ja levyt moitteettomia.
Nyt kun olemme katsoneet elokuvia DVD-aikojen alusta, on palautunut mieleen sekin seikka, että tallenteissa oli aluksi mainoksia muista elokuvista. Aika pian ne kyllä loppuivat, joku piratismin vastainen tietoisku saattoi vielä olla ennen varsinaista elokuvaa. Mutta herranen aika miten paljon lastenelokuvien alussa olikaan näitä mainospätkiä ja kaikenlaista sälää! Melkein puoli tuntia eikä niiden ohittaminen oltu tehty mitenkään helpoksi. Mahtaako niitä olla edelleen uusissa elokuvien tallenteissa, vai onko kysymys tarpeeton, ostetaanko elokuvia edes enää omiksi tallenteiksi juurikaan? Kyllä niitä jonkun verran marketeissa näkyy myynnissä olevan.
Ensin katsoimme ruokaelokuvien ystävien suosikin, Ratatouillen (Rottatouille) vuodelta 2007. Minulle oli jäänyt se mielikuva, että pidin Rottatouillesta ainakin melko paljon. Kyllä minua silloinkin vistotti ajatus rotasta keittiössä, puhumattakaan kokoinaisesta rottalaumasta, mutta yksi nyt meni joten kuten, olihan se aika söpö. Täytyy kyllä sanoa, että aika oli hieman kullannut muistot, elokuva oli aivan liian pitkä, melkein kaksituntinen! Ruokajutut olivat kyllä mahtavia, keittiö ja kokkaaminen, mutta muuten elokuva oli aika laahaava eikä mitenkään kovin hauska.
Illan jälkimmäinen elokuva oli sellainen, josta muistikuvani liittyivät lähinnä suomenkieliseen ääniraitaan. Muistin, että pidin siitä ilmestymisen aikaan aika paljon, saatoin jopa sanoa, että se olisi alkuperäisen rinnalla oikein kelvollinen. Aloitimme illalla katsoa elokuvaa suomenkielisenä, mutta vaihdoimme nopeasti alkuperäiseen. Madagascar (2005) oli sopivan mittainen animaatioelokuva (86 min) ja siinä oli hauskuutta edelleen myös aikuiselle katsojalle.
Tänään palaamme aikuisille tarkoitettujen elokuvien pariin, listassamme on nyt 71 elokuvaa ja ainakin sataan elokuvaan pyrimme ennen kuin keksimme jonkun muun pakkomielteen. Myös ruokasuunnitelmia on tälle päivälle, selailin eilen Le Keittokirjaa ja löysin sieltä jo päivään sopivan ruokaohjeen.
Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet
kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.
Minä ainakin saan näppylöitä noista suomeksi dubatuista piirretyistä. Se puhe on lähestulkoon pelkkää kaameaa kimitystä tai muuta mutinaa, josta ei saa mitään tolkkua edes laadukkailla äänentoistolaitteilla. Muistuttaa jotenkin 30- ja 40-lukujen Suomifilmien liioteltua näyttelemistä ja senaikaisen äänen laatua. Mieluummin alkuperäisäänitys. Viimeksi olisin mielelläni katsellut tv:stä Asterixin, mutta se suomidubbaus... ei vaan pysty.
VastaaPoistaPitkälti samaa mieltä.
Poista