Kaljupää siksi, ettei ollut anjoviksia ja oliivit unohdin. Ja kalakin oli lohta, mutta ei se niin nokonuukaa. Minusta tästä tuli kiva salaatti, liian iso kyllä, yksi peruna/sierainpari olisi riittänyt. Ai, että teki pahaa kirjoittaa sierainpari, mutta kirjoitinpa kumminkin, oikein kahteen kertaan.
Nizzan salaatti ilman sitä ja tätä
- 2 annospalaa lohta (noin 50 g/pala)
- voita paistamiseen
- 4 perunaa (2 olisi piisannut)
- 1 tomaatti
- 1 avomaankurkku
- 3 pientä uudensadon punasipulia (ilman varsia, koska ne olivat jo nahistuneet)
- 4 retiisiä
- 2 kananmunaa
- kourallinen herneenpalkoja
- salaattipuntin loput, tosi vähän (oli huono salaatti, jonka valitsin eilen, ihan laiska)
- suolaa ja pippuria
- oliiviöljyä
- sitruunamehua
Keitin perunat ja kananmunat kypsiksi ja Antti kävi leirialueen keittiössä paistamassa lohipalat pannulla voissa. Oli sen verran sateen uhkaa, ettemme virittäneet grilliä ulos. Sillä välin viipaloin tomaatin, retiisit, sipulit ja kurkun ja otin salaatista irti sen, mitä siitä sai. Vieläkin harmittaa eilen valintani, tammenlehväsalaatti on aika hyvä retkisalaatti. Asettelin lautasille salaatinlehdet, tomaatit, sipulit, retiisit ja kurkut. Viipaloin kypsät perunat ja kuorin kananmunat ja leikkasin ne lohkoihin. Nostelin ne kaikki lautasille ja muutaman herneenpalon myös, laitoin ne raakoina, sillä ne olivat niin justiinsaongittuja, että olivat makeita ja rapsakoita ihan sellaisinaan. Kun Antti tuli paistoretkeltä, nostin lohipalat lautasille. Maustoin koko hommelin vielä suolalla, pippurilla, sitruunamehulla ja oliiviöljyllä. Nizza enough, eiköstä vaan?
Tour de Francessa oli tasamaan etappi, jolle oli kaavailtu massakiriä, mutta sitä ei tullut. Peter Sagan on keskeyttänyt kisan, en saanut selkoa, että minkä tähden. Voittaja oli ensikertalainen suuressa ympäriajon voittamisessa, Nils Politt ja vaikka arvopaitaporukka jäi etapin voittajasta yli vartin, johtaa Tadej Pogacar edelleen kokonaiskilpailua. Huomenna etappi päättyy Carcassonneen, olemme toivoaksemme ajoissa majoittumassa, että ehdimme katsoa etappia paljon.
Tänään kiersimme Oulujärven ja katsoimme 12 kirkkoa, tosin niistä pari oli kappelia, mutta menevät samaan laskuun. Tänään myös oli ensimmäinen vesisade muutamaan viikkoon ja muutenkin kaikki on mainiosti. Tulimme kivalle leirialueelle keskelle kainuulaista maaseutua, ei tietoakaan leirintähelvetistä, ei karaokeakaan. Tämä on entinen maatila, jota perilliset nyt pitävät leirialueena ja kaikki on justiinsa niin kivaa ja söpöä kuin olla ja voi. Kun kävimme tiskaamassa, jätimme crocsitkin kuistille, ettemme veisi ruohonkorttakaan sisälle. Tämän paikan nimi on Lentuankosken leirintäalue, tulkaa te kanssakaravaanarit tänne, jos haluatte hyvää!
Kirkkokatselmus myös edistyy, 450 kirkon raja räksähti tänään rikki ja lisää on huomenna tiedossa. Tänään pääsimme katsomaan moneen kirkkoon sisällekin ja oli tosi monenlaisia erilaisia herranhuoneita nähtävillä.
Nizzansalaatti, pelkistettynäkin (olipa vaikea sana, piti oikein tavailla ja korjailla) on ihan maittavaa muonaa, kotona tai reissun päällä. Silti, uutta kirkkokatsausta katsellessani, jäin miettimään, mikä ajaa keski-ikäistä (?) pariskuntaa tielle kotioloja ankeampiin olosuhteisiin. Ehkäpä valaistusta asiaan tulee seuraavissa kirjoitelmissa, toivon.
VastaaPoistaVoi, ei me olla millään muotoa kotioloja ankeammissa olosuhteissa, kun reissataan. :D Matkailu on hyvin lähellä sydäntä, nyt vaan kotimaapainotteisesti koronasta johtuen. Me kun ei olla enää työelämässä, pääsimme eläkkeelle 55-vuotiaina, niin on aikaa ja halua kierrellä. Ja matkailuautomme on oikein viihtyisä reissukoti. Toki tykkäämme kotonakin olla, mutta ei tämä ole tosiaan ankeusasia ollenkaan. :)
Poista