Onhan CampaSimpukassa tehty saunamunia, joten miksei tehtäisi krapulamuniakin? Käyhän sitä joskus niin, että tulee nautittua liikaa ja seuraavana aamuna ei ole parhain olo. Tänä aamuna tilanne ei ollut se, mutta halusin silti tehdä tätä ultimaattista hang over-ruokaa. Maistui se aivan pirtsakkana aamunakin.
Olette ehkä huomanneet, että olen vallan hurahtanut Spain on A Fork-blogin ruokaohjeisiin, niitä on tämän vuoden espanjalaisessa ruokahaasteessani esiintynyt jo useita. Sieltä on tämäkin ohje peräisin. Katsoin Albertin videota tämän vuoden ensimmäiseltä aamulta ja minua hauskuutti kovasti se, miten kasuaalisti hän puhui siinä siitä, että jos on pidetty liian hauskaa eilen (uudenvuoden aattona), niin siihen sopii hyvin tämä kananmunan ja leivän yhdistelmä seuraavana aamuna. Hän kertoi miten tomaatti on terveellistä pinaatista puhumattakaan, miten niillä saisi edellisillan höyryt haihtumaan päästä. Hän näytti kyllä aivan freesiltä videossaan, joten kovin tutiseva aamu hänellä ei ollut.
Espanjalainen kankkusenparannusleipä kahdelle
- 8 pientä leipäviipaletta
- oliiviöljyä
- 1 valkosipulinkynsi
- 1 tomaatti
- 4 kananmunaa
- suolaa ja pippuria
- pari kourallista pinaatinlehtiä
- pikkuinen pala manchego-juustoa
- tuoretta persiljaa
Paahda leipäpalat ja kun ne ovat jäähtyneitä, hankaa niiden pintaa valkosipulinkynnellä ja halkaistun tomaatin puolikkaalla.
Riko kananmunat kulhoon, vatkaa kevyesti ja mausta suolalla ja pippurilla. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja laita pinaatinlehdet pannulle, sekoittele. Lisää parin minuutin kuluttua kananmunat pannulle, anna olla ensin puoli minuuttia ja sekoittele sitten lastalla reunoilta keskelle päin niin, että seoksesta muodostuu karkeaa munakokkelia. Varo paistamasta liikaa, ettei kananmunasta tule kumimaista.
Lurittele odottamassa oleville leipäpaloille pikkuisen oliiviöljyä ja lusikoi kananmuna-pinaattiseos leiville. Raasta päälle hieman manchegoa ja viimeistele muutamalla kierroksella pippurimyllystä ja tuoreella persiljasilpulla.
La Vueltassa oli tänään ensimmäisen jakson viimeinen etappi, kunnon vuoritaisto. 188 km matkaan mahtui pitkiä nousuja, ensin yli 30 km ja lopussa noin 15 km. En voi kuvitella, että jaksaisin ikinä ajaa sellaisia, tuskin edes taluttaa pyörääni. Damiano Caruso oli suuren osan etapista yksin kärjessä ja siellä hän kesti loppuun asti. Maaliviivan toisena ylittänyt Primoz Roglic pääsee lepopäivälle kokonaiskilpailun kärjessä turvallisin mielin. Huomenna ei siis ajeta Espanjassa eikä kokata CampaKeittiössä, ainakaan espanjalaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti