lauantai 14. elokuuta 2021

Melko valkosipulista aiolia La Vueltan avauspäivänä

Enpä ole aikaisemmin pitänyt blogipaussia koko Tour de Francen ja La Vueltan välistä aikaa, joka tänä vuonna oli vieläpä hieman tavallista pitempi. Olemme reissailleet ympäri Suomea, sitä josta Laura Frimanilla ei ole paljon hyvää sanottavaa. Eilen tulimme kotiin kauden 2021 seitsemänneltä CampaReissulta, oikein sopivasti ennen vuoden viimeisen Grand Tourin aattona. Kirkkolistamme on nyt melkein 700 kirkon mittainen, noin 20 uupuu tuosta tasaluvusta. 

Lueskelin tänä aamuna hieman Vueltan reitistä ja se tapahtuu osin  minulle tutuilla seuduilla viiden vuoden takaisella caminollani. Ensimmäinen etappi ajetaan Burgosissa ja Vuelta päättyy kolmen viikon kuluttua Santiago de Compostelaan minne kävelymmekin päättyi syntymäpäivänäni toukokuussa.  Kävin läpi ajajalistan ja suosikkini on selvä, jo kolmatta peräkkäistä Vueltan voittoa tavoitteleva Primoz Roglic. Hassua, etteivät hänen peräkkäiset voittonsa ärsytä yhtään, toisin kuten Chris Froomen voitot männävuosina. Froome ei osallistu Vueltaan tänä vuonna, eikä moni muukaan nimekäs ajaja, mutta kyllä tästäkin hyvä kilpailu sukeutuu, olen siitä varma. 

Burgosin katederaali, sen katsoin vain päältä päin, sillä kävelimme sen ohi niin aikaisin aamulla. 

Päivän espanjalaiseksi kokkaukseksi tein meille sahramilla kellastettua aiolia, johon tuli valkosipulia niin paljon, että pelkäsin sen olevan syömäkelvotonta. Muutama tunti jääkaapissa makujen tasautumista ja aioli oli aivan juuri sopivaa. Otin ohjeen tutusta Spain on a fork-blogista. Linkin postauksessa on muitakin espanjalaisia peruskastikkeita. 

Sahrami-valkosipuliaioli

  • 2 valkosipulinkynttä
  • pari hyppysellistä sahramihippuja
  • loraus sitruunamehua
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • 1 kananmunan keltuainen
  • 1 dl oliiviöljyä
Kuorin valkosipulinkynnet ja raastoin ne microraastimella korkeaan, kapeaan sauvasekoittinen kulhoon, lisäsin sinne sahramihiput, suolaa ja pippuria, sitruunamehua ja keltuaiset. Sekoitin kaikki ensin tasaiseksi ja sitten kaadoin mukaan oliiviöljyn. Laitoin sauvasekoittimen vatkainosan kulhon pohjalle ja sitä liikuttamatta annoin se käydä noin puoli minuuttia ja aloin nostaa sitä vähitellen ylöspäin niin, että öljy sekoittui massaan ja siitä muotoutui keltaista, tasaista majoneesia. Kaavin valmiin aiolin tarjoiluastiaan ja maistelin sitä, olipa se ärhäkkää. Peitin astian huolellisesti kelmulla ja laitoin asettumaan jääkaappiin. Ja paussi ennen syömistä tekikin aiolille hyvää, sen ärhäkkyys taittui sopivasti. Söimme keltaista aiolia espanjalaisten katkarapujen ja paahdetun pitaleivän kanssa, mukana oli sitruunaa ja tilliä. Maistui oikein Espanjalle. 




La Vueltan ensimmäinen etappi oli siis henkilökohtainen aika-ajo ja sen nopein oli Primoz Roglic, se sopii oikein hyvin minulle. Hänellä on huomenna johtajan punainen paita ja Sepp Küss otti mäkipaidan.  Oli mukava katsoa Burgosin kaupunkia, palasi muistoja mieleen. 
 

2 kommenttia:

  1. Vähän myöhään heränneenä lukaisin tuon Laura Frimanin pahan olon purkauksen, ja vähän muitakin hänen valituksiaan. Sääliksi käy. Onneksi mun elämä ei ole noin kurjaa. Takana näyttääkin olevan joku psykoterapiakausi.
    Kummastuttaa vain, kun taitaa olla ylen vakituinen valittaja ja nämä ulostulot kustannetaan kansalaisten pakkoverolla. Kai maksajalla on oikeus vaatia ja saada rahoilleen laatua ja tasoa. Friman voisi palata sinne terapiaan purkamaan ahdistustaan.
    Teillä on asuntoautomatkoja takana mukava määrä pitkin Suomea ja arvatenkin kokemukset toisenlaisia kuin Laura-paralla. Mutta päänupistahan se on kiinni ...
    paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä merkillinen kirjoitus, vaikka tarkoituksellinen provosointi lienikin. En ollenkaan tunnistanut siitä Suomea. Nyt me ollaan hetkinen kotosalla, tuntui kesäkin lopahtaneen niin nopeasti säitten puolesta. Mutta varmasti lähdetään vielä syyskuussa liikkeelle katsomaan kaikenlaista kauheaa ja tylsää. :D :D

      Poista