Kolmikantakatsomista

Neljä vuotta sitten innostuimme Viron kartanoista ja olimme katsoneet 271 kartanoa ennen kuin korona alkoi. Katsominen tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että menemme vartavasten jonnekin paikkaan katsomaan siellä olevaa kartanoa ja otamme siitä kuvan tai montakin. Poimimme myös bonuskartanoita, joita eteen putkahtaa yllättäen. 

Kevättalvella 2020 loppui matkailu ja kartanoinnostus joutui tauolle. Ennen koronaa tekemillämme yhdeksällä kartanoreissulla minulla oli aluksi olematon muistiinpanokäytäntö, kirjoittelin taskusta löytyneille kauppakuiteille paikannimiä katsomispäivän aikana. Iltasella kuvia katsellessa tai seuraavalla viikolla postausta kirjoittaessa oli lähes mahdotonta muistaa mikä oli mikäkin paikka, kun luonnehdinnat olivat luokkaa tosi hieno, liian puunattu tai vaaleanpunainen. 

Vuoden 2020 alun viimeisellä kartanokierroksella minulla oli jo aivan kaikki ATK-taitoni vaatinut kartanokaavake, johon kirjoitin jokaisella paikalla käydessämme jotain lähes järkevää muistini tueksi. Teimme myös etukäteissuunnittelua, emmekä vain ajaneet sinne tänne karttamerkkien perässä, vaikka sellainenkin on aika hauskaa. Kaikista kartanoreissuista löytyy postauksia CampaSimpukan ylälaidan Mōis-hulluutta – Viron kartanoita-välilehdeltä. 

Jo kesällä 2019 (jolloin olin vielä töissä eikä pitkää ulkomaanreissua sen vuoksi tullut) olimme katsoneet vapaapäivinäni kotimaassa keskiaikaisia kivikirkkoja, koska meillä sattui olemaan niistä pätevä opus ja tuntui kivalta ajatukselta kierrellä niitä katsomassa. Ne olivat aika pian melko tarkkaan katsotut, enää vain Ahvenanmaalle jäi muutamia katsottavia. Niinpä lavensimme katseitamme ylipäätään kirkkoihin Suomessa.

Kesien 2020 ja 2021 aikana katsoimme Suomessa lähes 900 kirkkoa. Siihen määrään mahtuu eniten luterilaisia, mutta myös ortodoksisia ja katolisia kirkkoja, muutamia muidenkin uskontokuntien kirkkoja olemme katsoneet satunnaisesti, samoin entisiä kirkkoja ja kirkkojen raunioita. Kirkkojen katsominen on aikalailla yhtä mielenkiintoista kuin kartanoittenkin, vaikken olekaan alkanut järjestelmällisesti etsiä jokaisesta kirkosta erikseen tietoa niiden historiasta. Ainakaan vielä. Myös vaivaisukot ovat olleet kiinnostuksen kohteitamme etenkin viime kesänä. 

Iltalukemista

Kun viime vuonna katsomattomat kirkot alkoivat käydä kotimaassa vähiin, mietimme mitä seuraavaksi katsoisimme. Mielessä kävivät rautatieasemat ja kirjastot, mutta päädyimme sitten vesitorneihin. Niitä olimme satunnaisesti jo katsoneet sieltä täältä ja ne kiehtovat mieliämme myös. Vesitornien katsomisessa on välillä enemmän tekemistä kuin kirkkojen, ne voivat olla paremmin piilossa, niiden luokse pääseminen on välillä vaikeaa, jopa kunto meinaa kohota erinäisille mäille kavutessa. Olen löytänyt muutamia vesitornisivustoja, joissa on hyvin vesitornien paikkoja kartalla ja koordinaatteina. Niistä on paljon apua. 

Vaikka maailma on nyt taas aivan uudella tapaa ja vaarallisesti vinksallaan ja mielessä on monenlaisia pelkoja ja huolia, olimme kuitenkin juuri viikon Virossa. Kiertelimme ympäri maata kahden vuoden tauon jälkeen ja katsoimme tällä kertaa kartanoiden lisäksi myös kirkkoja ja vesitorneja. Kaikkia kolmea laatua maassa riittää niin, että nyt on päässä melkoinen suhina ja palan halusta etsiä tietoa niin monesta asiasta. 

 

En enää voi käsittää miten olemme aikaisemmin ajaneet paikoista toisiin katsomatta välttämättä mitään muuta kuin tietä. Sitäkin on tietysti syytä ajaessa katsoakin, mutta nyt maailma on paljon mielenkiintoisempi, kun lähes jokaisella paikkakunnalla on jotain katsottavaa. Joskus pysäkki on ihan lyhyt, muutaman minuutin, joskus viivymme pitkäänkin. Tiedämme nyt niin paljon enemmän kotimaasta ja myös Virosta ja etenkin tiedämme, miten paljon meiltä on vielä tietämättä. 

Meillä on nyt käytössä nykertelemäni kartta, johon merkitsen etukäteen paikkoja, joissa käydä ja käytyämme niissä lisään merkin kohdalle päivämäärän ja kuvan paikasta. Tämän kartan kanssa on hyvä suunnistaa, tietysti yhdessä auton GPS:n ja paperikartan, niistä emme luovu. Paperikartasta ei koskaan virta lopu eikä se joudu verkon ulkopuolelle. Meidän Viromme näyttää nyt tällaiselta, olen merkinnyt eri värein erilaisia kohteita ja väristä myös näkee onko siellä jo käyty, vai onko se vielä odottamassa käymistä. Antti voi selata samaa karttaa omalla koneellaan ja puhelimellaan, tunnen olevani aivan lähellä ATK:n huippua tämän sommitelmani kanssa. 

Kartta on kyllä vaatinut aika paljon tekemistä, samanlainen kartta meillä on kotimaasta, siellä ovat kaikki käymämme kirkot ja vesitornit ja käymättömät tiedossa olevat myös. Vielä puuttuu noin 200-300 kirkon kuvat, siinä on työmaata muutamaksi päiväksi. Olen merkinnyt karttaan myös leirintäalueet ja aikomukseni on lisätä myös Museokortti-kohteet. Sen jälkeen Suomi on aika tikattu ainakin napapiirille asti. 

Ensimmäinen Viron päivämme tällä matkalla alkoi hyvin aikaisin aamulla, olimme tarkoituksella valinneet lahden ylittämiseen laivan, jolla saattoi yöpyä ja ajaa sitten aamulla aikaisin ulos ja lähteä heti liikkeelle. Oli se tosin melko karu aika putkahtaa pimeällä Tallinnaan kello 05.45, mutta kyllä se päivä siitä pian valkeni. Tämä oli matkan ensimmäinen kohde, Keilan kirkko juuri ennen auringonnousua. 

Koko viikon matkaan mahtui kaikkiaan 208 eri kohdetta, joista kirkkoja/kappeleita oli 94 kpl, kartanoita 85, vesitorneja 25 ja majakoita 2 sekä pari muuta katsomisen arvoista paikkaa. Siinä sitä olikin katsomista ja paneudun niistä erityisesti kartanoihin samaan tapaan kuin aikaisemminkin, kuvin ja pienen kertomuksen verran riippuen siitä, mitä saan niistä selville. Koska tällä pohjustuspostauksella on jo mittaa, jätän tämän vain tähän ja uppoudun kartanoiden maailmaan tulevissa, monessa monessa postauksessa.