Perille Pärnuun

Matkalla Haapsalusta Pärnuun teimme monenmoista koukeroa ja edellisessä postauksessa olimme jo hyvin yli puolivälin, mitä tulee katsottuihin kohteisiin. Nyt tarina jatkuu ja lopuksi päädymme tuttuun kylpyläkaupunkiin, jossa emme tosin ole koskaan olleet kylpylässä, tai kuten sanotaan pyttylässä. 

Kartanoiden osalta olimme jo loppusuoralla, jäljellä oli enää kolme kartanoa, joista ensimmäinen oli nimeltään Kasari (Kasargen). Sen löytäminen oli hieman hankalaa, emmekä ihan varmasti tiedä löysimmekö siitä varsinaista kartanorakennusta, se oli hyvin yksityinen pihapiiri. Koordinaattien mukaan olimme oikealla paikalla. 

Kartanon omisti von Bodiscon suku, heistä viimeisimpänä mainittiin Alexander, joka oli ammatiltaan lakimies. 

Vuodesta 1867 kartanolla oli virolainen vuokralainen, tuolloin tehtiin 50 vuoden vuokrasopimus kahden sukupolven ajaksi ja vuokralaisen sukunimi oli Ollino. Löysin myös etunimen Heinrich ja useita Heinrich Ollinoja, joista eräs saattoi syntyä Kasarissa vuonna 1902. Löysin myös kartanoinventarioon vuodelta 1977 ja sen lopussa oleva valokuva kyllä näyttäisi samalta talolta kuin meidän näkemämme. 

Seuraava kohteemme oli Kirblan kirkko aivan Kasarin kartanon lähellä, eri puolella jokea. Se on monen aikakauden tuote, alunperin 1500-luvulta, mutta torniosa myöhempää tekoa. 

Penijōe (Pennijöggi) oli seuraava katsottava kartano. Se on soma kartano, hienosti restauroitu, vielä vuonna 1999 se on ollut hieman nuhjuisempi tapaus, kuten tästä näkee. Nykyään siellä on jonkunlainen luontokeskus ja sen läheisyydestä lähtee erilaisia luonto-ja ulkoilureittejä. Hieman oli epäselvyyttä lähteestä riippuen siitä, miltä ajalta kartanorakennus on. Onko se kokonaan 1800-luvun tuote vai onko alempi kivinen kerros vanhempi ja toinen, puinen kerros rakennettu 1800-luvulla. Mutta niin tai näin, oikein näpsäkkä tapaus. 

Löysin omistajasuvuksi von Wether-Rosenthalit, mutta aivan tarkkaan en viimeistä maareformia edeltänyttä omistajaa löytänyt. 

Sitten oli taas kirkon vuoro, Lihulan tämän hetkinen kirkko on 1800-luvun lopulta, kolmas kirkko kyseisellä paikalla. Sen pihaan vievät rappuset olivat kyllä kuljettavassa kunnossa, mutta heti siitä alkoi niin paksu, veden liukastama jäävaippa, ettemme menneet sinne luistelemaan. Katsoimme vain jalkakäytävältä. 

Samassa Lihulan kaupungissa oli muutakin katsottavaa. Olimme jo  menossa etsimään Lihulan vesitornia, kun huomasimme tämän ortodoksikirkon raunion. Se ei ollut samaan tapaan syrjässä asutuksesta, kuten usein nämä kirkot ovat olleet, vain aivan pikkukaupungin keskustassa. Kyseessä on Alexander Nevskyn ortodoksinen kirkko tai se mitä siitä on jäljelle. Se on löytämieni tietojen mukaan ollut tässä surullisessa tilassa 1960-luvulta. Sen ympärillä oli kyllä rakennustyömaan aidat. Joissakin aiemmin otetuissa, kohdalle osuneissa kuvissa aitoja ei ollut, joten uskaltaisikohan olla toiveikas, että siellä olisi tapahtumassa jonkunlaista korjaustoimintaa?

Aivan lähellä oli sitten päivän toinen vesitorni (ensimmäinen oli se edellisen postauksen Ristin vesitorni). Tämäkin on liittynyt rautatiehen, jota ei enää ole. Tämä on valmistunut vuonna 1930.

Matka jatkui ja seuraava kohde oli Urustessa, Kihlepan kylässä. Sen nimi lienee suomeksi Kristuksen taivaaseen nousemisen (astumisen?) kirkko ja se on valmistunut vuonna 1873. 

Pysyimme seuraavaksikin kirkoissa, katsoimme Audrun kirkon. Se oli ensimmäinen sellainen kirkko aikoihin, jossa näimme aktiivista remonttia menossa. 

Audrun (Audern)  kartano sen sijaan jäi jokseenkin epäselväksi katsomishetkellä. Otimme kuvia vähän siellä täällä ja nyt asiaan hieman paneutuessani huomaan, että olemme kuvanneet kyllä alkuperäisen kartanon kivijalan päälle 1950-luvulla rakennetun valtiontilan toimiston. Se näyttää nyt tältä. 

Lähettyvillä oli myös kartanon työväen asuintalo, jossa on soma torni. Tämä lienee rakennettu 1850-luvulla. 

Kartanoon kuuluneessa rakennuksessa on nykyään museo, en saanut tolkkua onko kyse ns. kesäkartanosta vai jonkunlaisesta tilanhoitajan asumuksesta vai mistä, mutta tämä on pistetty ainakin ulkokuorestaan kuosiin. 

Kartanon yhteydessä mainitaan Adolf Pilar von Pilchaun nimi. Hänestä on tämän linkin takana pitkä tarina. 

Olimmekin sitten jo Pärnun liepeillä ja poikkesimme tankkaamaan, samalla pysäkillä osui kohdalle myös tämä vesitorni Pärnussa. Ei täytynyt enää erikseen lähteä etsimään sitä. 

Majoituimme Villa Wesset-hotelliin, jossa oli hauskat portaat, ensin piti nousta ylös ja sitten laskeutua hieman alas päästäksemme oikeaan kerrokseen, ilmeisesti siksi, että siirryimme rakennuksen osasta toiseen. Pärnun vakiohotellimme Rannahotel oli nyt suljettuna, en oikein tiedä onko siellä remontti vai ovatko vain lomalla, kuten varaussivulta luin. Meillä oli Villa Wessetissä oma parvekekin, mutta nyt oli niin pilvinen sää ja viileää, ettei parvekkeesta sinänsä ollut iloa. 

Kävimme kävellen keskustassa ja katsoimme ohimennen vielä yhden vesitornin...

... sekä kirkon. Se on ortodoksinen kirkko aika lähellä bussiasemaa. Siinä on osa remontissa. 

Kävimme Gastronoom-nimisessä ravintolassa syömässä, se sijaitsee samalla paikalla kuin ennen Lime Lounge, nyt tosin paljon isommassa liiketilassa. Olimme ainoat asiakkaat, mikä oli kyllä ikävää. Söimme mukavan jaettavan annoksen erilaisia herkkuja. Päivällisen jälkeen kuljeskelimme vielä hetkisen pimenevässä, hyvin hiljaisessa Pärnun keskustassa. Joissakin ravintoloissa oli kyllä väkeä ja iloinen melu, mutta useissa ei ollut ketään. Taisi olla juuri vuoden hiljaisimmat viikot menossa. 

Seuraavana päivänä teimme retken Pärnusta Pärnuun eikä liene kovin suuri yllätys, jos paljastan, että katsoimme kartanoita, kirkkoja ja vesitorneja? Niistä seuraavassa postauksessa.

Liitän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Mōis-hulluutta-välilehdelle, jonne kerään kaikki katsomamme kartanot luetteloksi ja linkeiksi niistä kertoviin postauksiin.