Tänään oli vuotuisten gnocchien päivä. Viime vuonna tein pinaattignoccheja ja toissavuonna punajuurignoccheja. Nyt olivat vuorossa bataattignocchit ja niiden kaveriksi tein airfryerissä kypsennetyt lohikiemurat. Käytin viime vuotista gnocchiohjetta, otin vinkin bataatin paahtamiseen (keittämisen sijaan) tästä blogista. Tähän ruokaa pätee mummoni sanonta joka keitetyn paistaa, se makian maistaa, joka paistetun keittää, se mettään heittää. Tosin en kokeillut jälkimmäistä, suosiolla uskon.
Bataattignocchit kahdelle
- 175 g paahdettua bataattia
- 100 g ricottaa
- 130-150g vehnäjauhoja + vähän jauhoja taikinan käsittelyyn
- sitruunan kuorta raastettuna
- pikkuisen parmesania raastettuna (noin puolikkaan tikkuaskin kokoinen pala)
- suolaa
- iso kattilallinen suolattua vettä keittämiseen
- voita paistamiseen
- salvian lehtiä
Paahdoin ensin halkaistun bataatin airfryerissä, 150 asteessa ensin vartin ja sitten 200 asteessa vartin, aivan näppituntumalla siis. Kun bataatti oli kypsä, nostin puolikkaat lautaselle jäähtymään. Kun ne olivat jäähtyneet sen verran, että pystyin käsittelemään niitä, kaavin pehmeän sisuksen kuppiin. Surruuttelin massan sileäksi bamixilla.
Kaavin bataattisoseen kulhoon ja lisäsin muut aineet, ricottan, juuston, sitruunankuoren, suolaa ja sitten jauhoja vähitellen niin, että sain aikaan oikein pehmeän taikinan. Taputin sen pinnalle vielä hieman jauhoja, vähän jauhoja jäi jäljelle, ne käytin sitten taikinan muotoilussa. Jätin taikinan asettumaan noin puoleksi tunniksi ja valmistelin muita juttuja sillä välin.
Nostin liedelle pannun ja sille puolikuivattuja salvian lehtiä viime vuodelta. Luin jostain vinkin, että salvia kannattaa kuivattaa sellaiseksi hieman nahkeaksi, jolloin sen voi palauttaa lähes tuoreen veroiseksi liottamalla vedessä, tai öljyssä. Tällä kertaa se pehmeni ja sitten rapeutui pannulla voissa. Laitoin pannulle noin 35 g voita odottamaan ja toiselle levylle suuren kattilallisen vettä, jonka kiehautin ja suolasin. Laitoin sitten levyn pois päältä, vesi oli valmiiksi kuumaa, kun oli keittämisen aika.
Ennen gnocchien muotoilua valmistelin vielä lohipalat, siitä kerron alempana. Sulatin voin pannulla ja kääntelin salvianlehtiä ja laitoin liekin pienelle pannun alla, voi ruskistui sopivasti, muttei palanut. Lehdet rapeutuivat hyvin.
Gnocchien muotoilussa on hyvä olla tarpeeksi jauhoja, ensin leivinalustalla, sitten gnocchikaulimella (en tiedä sen oikeaa nimeä, puulasta, jossa on kapeita teräviä harjanteita, joita vasten taikinapallosta pyöräytetään) ja vielä leivinpaperilla, jolle valmiit gnocchit nostellaan odottamaan keittämistä.
Kuumensin veden uudelleen kiehuvaksi. Kaavin taikinan jauhotetulle alustalle ja pyöritin sitä jauhoisin käsin pitkulaiseksi pötköksi. Halkaisin sen pitkittäin kahteen kapeampaan pötköön, jotka pätkin 14 gnocchiksi. Nostelin ne leivinpaperille jauhojen päälle.
Kun vesi kiehui, nostelin gnocchit mahdollisimman nopsasti reippaasti kiehuvaan veteen ja kun kaikki olivat vedessä, pyöräytin varovasti lastalla veden pyörteelle, jotta gnocchit lähtivät mukaan pyörteeseen. Noin parissa minuutissa kaikki gnocchit nousivat veden pinnalle ja annoin niiden kypsyä vielä pari minuuttia.
Nostin uudelleen lämpöä pannun alla ja nostelin gnocchit reikäkauhalla pannulle saamaan voikylvyn ja hieman rapeutta pintaansa.
Lohikiemurat kahdelle
- 200 g kirjolohta kahtena nahattomana annospalana
- 2 viipaletta parmankinkkua
- suolaa ja pippuria
- sitruunankuorta raastettuna
- 1 tl oliiviöljyä
Kiepautin kummankin kapean lohipalan kiepille ja kiersin sen ympäri viipaleen parmankinkkua, solmin rullan paistinarulla. Ripotin päälle suolaa, pippuria ja sitruunankuorta. Otin pari pientä palaa leivinpaperia ja sutikoin niille pikkutipan oliiviöljyä ja nostin lohikiemurat paperipaloille ja palat palaselle foliota. Laitoin kalapalat folion päällä airfryerin koriin ja paistoin 200 asteessa noin 12 minuuttia, kunnes kalan sisälämpötila oli 55 astetta.
Annokseen nostin keskelle lohikiemuran ja Antti toimi kirurgina ja leikkasi paistinarun pois. Sommittelin pannulla rapeutuneet gnocchit ympärille ja valuttelin pannulla jokaisen tipan ruskistunutta voita ja kaikki paahtuneet salvianlehdet. Kehaisen nyt vaatimattomuuttani itseäni, olipa hyvää! Jollei gnocchien pidä olla justiinsa tuollaisia, niin sitten en tiedä millaisia niiden pitäisi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti