La falsa trippa – leikkimahalaukkua

Nukuimme viime yönä oikein jättipitkät unet, 11 tuntia. Suuren osan yötä koitin ratkaista unessa ongelmaa siitä, mitä italialaista me söisimme tänään, kun Giro d'Italia jatkui kolmannelle viikolleen. Hyvin usein saan unessa ruokaideoita ja toteutankin niitä, vaihtelevalla menestyksellä, mutta viime yönä se ei onnistunut. Seikkailin unissani entisten työkavereitteni kanssa jossain kesäleirityyppisesti, toki tein siellä kollegoille ruokaa. 

Meistä kumpikaan ei ole kovin koskaan innostunut ajatuksesta syödä mahalaukkua. Mutta tänään söimme, tosin vain leikisti. Selasin aamiaisen aikana Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjaani ja siellähän oli tämä vekkuli ohje valetrippasta. Olin merkinnyt sen jo kotona kokeiltavaksi, mutta olin ehtinyt jo unohtaa sen. Täydellinen mobileruoka, helppo ja nopea valmistaa eikä tarvinnut ostaa kuin lisää kananmunia, kaikkea muuta löytyikin mobilepantrysta. Ostin muuten niin suuria kananmunia, etteivät ne mahtuneet matkarasian koloihin. Herranen aika, munatkin ovat Ruotsissa suurempia!

Kirjan kirjoittaja Vittorio Gianni kertoo mitä trippa on. Se tarkoittaa nautaeläimen mahalaukkua useita tunteja keitettynä ja sen jälkeen suikaloituna tomaattikastikkeessa tarjottuna. Ei kuulosta minusta ollenkaan houkuttelevalta. Ei Antinkaan. Muistelimme, että Helmut Kohl tykkäsi mahalaukusta. Tämä Vittorion trippato (eli trippan tyyliin suikaloitu raaka-aine tomaattikastikkeessa) oli heti sellainen, mitä tahdoin kokeilla. Vähän sovelsin aineksissa, varsiselleriä ei ollut varastossa enkä halunnut ostaa suurta nippua yhden varren takia. 

La falsa trippa – eli trippato eli jekkuruoka

Tomaattikastike

• pieni tölkki tomaattimurskaa
• 1 kevätsipuli silputtuna 
• tuoretta basilikaa ja persiljaa
• suolaa ja pippuria

Munakas

• 3 kananmunaa (joista kaksi suomalaista tavallista kananmunaa ja yksi large ruotsalainen)
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 2 rkl maitoa
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen (ei mainuttu ohjeessa, mutta käytin maalaisjärkeäni)

Tarjoiluun

• persiljaa ja basilikaa vielä vähän
• kevätsipulin varren vihrein osa silppuna
• raastettua parmesaania

Laitoin tomaattimurskan kattilaan ja lisäsin sinne yrtti- ja sipulisilppua. En kuullottanut sipulia, se on niin keväistä nyt, ettei tarvitse erikseen kypsentämistä. Jätin kastikkeen kiehumaan maltillisesti ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. 

Rikoin kolme kananmunaa pieneen kannuun ja lisäsin sinne vehnäjauhon ja maidon, sekä ripaukset suolaa ja pippuria. Kuumenin paistinpannun ja sillä nokareen voita. Paistoin neljä pientä, ohutta munakasta, tästä määrästä tuli sopivasti juuri neljä kappaletta. Pinosin ne odottamaan viimeisenkin valmistumista. 

Antin vaativa tehtävä oli raastaa parmesaania ja hän suoriutui siitä oivallisesti. Kun kaikki munakkaat olivat valmiit, leikkasin ne noin 1-2 sentin suikaleiksi ja sekoitin ne tomaattikastikkeeseen. Kauhoin valetrippan kastikkeineen lautasille, ripotin loput yrtit ja sipulit päälle ja aivan päällimmäiseksi parmesaania. 

Tämä oli todella hauska ruoka, jollei olisi tiennyt, että kyseessä on munakas tomaattikastikkeessa, olisin ollut helposti hieman vastahakoinen maistamaan. Enkä vieläkään viehäty ajatuksesta syödä mahalaukkua. 

Giro d'Italian kuudestoista etappi oli melkein lopussa, kun pääsimme lähetyksen pariin. Voittajaksi suoriutui Jan Hirt, joka on osallistunut monta kertaa Giroon aikaisemminkin, mutta tämä oli hänen ensimmäinen etappivoittonsa tässä kisassa. Richard Carapazin johto rosapaidassa on vain kolme sekuntia toisena olevaan Jai Hindleyhyn. Huomenna on taas vuorietappi, saa nähdä ehdimmekö nähdä siitä paljon, sillä huomisellekin on katsottavana aika monta kirkkoa.