sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Mobileminestrone

Maltillinen katselupäivä jäi savolaiseksi projektiksi. Kohteita tuli kaikkiaan 26. Voi hyvänen aika. Ylläolevassa kuvassa on muutama päivän kellotapuleista. Yksi niistä äityi soittamaan kellojaan juuri, kun olimme ihan likellä. Kylläpä sydämet jättivät lyönnit väliin.

Tänään söimme sitä, mitä sattui matkavarastoista löytymään. Niistä syntyi mobileminestrone, joka maistui mitä mainioimmalta. Samantapaisen minestronen tein myös vuosi sitten, ei ihan päivälleen, mutta melkein. Onnistuin tänään tekemään niin pienen keiton, että jaksoimme syödä sen kokonaan kerralla. 

Minestrone kahdelle

  • 3 viipaletta pekonia
  • 2 italialaista makkaraa
  • 1 tl oliiviöljyä
  • 5 cm pätkä kesäkurpitsaa 
  • 5 kirsikkatomaattia 
  • 1 kevätsipuli varsineen 
  • puolikas punaista suippopaprikaa
  • 1,5 dl pientä pastaa
  • 1 rkl kasvisfondia
  • 3 dl vettä
  • 2 rkl tomaattipyrettä
  • pippuria
  • chilihiutaleita
  • persiljaa
  • 2 rkl mozzarellaraastetta
Leikkasin pekonin, makkarat, sipulin, kesäkurren, paprikan ja tomaatit suikaleiksi ja puolikkaiksi. Käytin ensin pekonisilpun pannulla ja kumosin sen jälkeen kattilaan odottamaan muita aineksia. Sitten pannulle pääsivät makkarasuikaleet,  seuraavaksi kaikki vihannekset vuorollaan. Lisäsin mukaan tomaattipyreen, pippuria ja chilihiutaleita. Laskin kattilaan sen verran vettä, että ainekset peittyivät hyvin ja nostin keiton kiehumaan. Kun keitto kiehui maltillisesti, lisäsin mukaan pastan. Jätin keiton kiehumaan noin 10  minuutiksi ja maustoin persiljalla, jätin sitä vähän myös koristeluun. Suolaa tämä keitto ei tarvinnut erikseen ollenkaan, kiitos pekonin ja makkaran. Annoksiin ripottelin hieman mozzarellaraastetta (koska sitä oli) ja persiljaa. Oli oikein lämmittävä keitto, ei tosin palellut muutenkaan. Nämä Ruotsin huonot säät ovat kyllä aika hyviä, nytkin 17 astetta ja aurinko paistaa. 


Giro d'Italiassa oli jo viidestoista etappi, huomenna on lepopäivä. Ehdimme katsoa noin 50 km lopusta ja voittajaksi nousi yksinään kärjessä ajanut Giulio Ciccone. Richard Carapaz jatkaa rosapaidassa, sillä minun kiukuttelullani ei ole ollut näköjään mitään vaikutusta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti