CampaReissu22 – ensimmäinen viikko

Emme ole koskaan ennen tätä kertaa olleet matkalla, jonka päättymispäivä ei olisi ollut tiedossa. Aina on ollut lentolippu, laivalippu tai ainakin viimeinen lomapäivä tiedossa. Matkoilla on ollut alku, taitekohta ja paluumatka. Nyt meillä oli vain alku, sekin kahteen kertaan aikaistettuna ja suuntakin muutettuna. Sen jälkeen kaikki on ollut enemmän tai vähemmän sattuman kauppaa. 

Tulimme suoraan Saksaan Helsingistä Finnlinesin laivalla ja teimme samalla ihmiskokeen olla ilman internettiä 30 tuntia. Uusi pihi minä ei halunnut maksaa 29 euroa nettiyhteydestä etukäteen enkä sitten edes sortunut ostamaan sitä tärisevin käsin ja pulssi korkealla vielä kalliimmalla laivan vastaanotosta. Jonkun Ruotsin saaren kohdalla pääsimme hetkeksi Ruotsin verkkoon ja sain vilkaistua instaa ja Facebookia ja niillä pärjäsin sitten Saksaan asti. Onnistunut ihmiskoe siis.

Olimme ottaneet mahdollisimman vaatimattoman hytinkin, koska voimme. Ei siis ikkunaa ulos, mikä helpotti uneen vaipumista ja siinä pysymistä, nukuimme 12 tunnin yöunet ja parin kolmen tunnin päikkärit, minkä nyt syömiseltä ehdimme. Ateriapaketin sentään olimme ostaneet ihan kummallekin. Ruoka ei ollut enää ihan niin hyvää kuin edellisellä kerralla vuonna 2015 ja sitä ennen, tai sitten aika on vain kullannut muistot. Mutta kyllä vatsat tulivat täyteen monta kertaa ja oli taas helppo vaipua uneen. 

Laiva tuli Travemünden satamaan jonkun verran myöhässä ja ulosajo laivasta kesti todella kauan, onneksi se peruutusnäytös seitsemännen kannen ahtaaseen tilaan tapahtui laivaan tullessa, ulospäin pääsi suoraan eteenpäin. Olimme ajatelleet päättää yöpaikan vasta maihin päästyämme riippuen kellonajasta ja kellohan oli jo paljon, melkein puoli yö, kun olimme ulkona satamasta. Ei muuten ollut mitään muodollisuuksia, ei tullin, terveysviranomaisten tai poliisin puolelta. Sen kun vain ajoimme maahan. 

Antti oli katsonut jostain lukuisista appeista meille mahdollisen matkaparkin, eikä sinne ollutkaan kuin muutama kilometri satamasta. Olipahan hieman jännä ajomatka aivan pimeässä, emme yleensä ikinä aja matkoilla pimeän aikaan, jollei ole aivan pakko. Löysimme matkaparkin hyvin ja vartissa olimme nukkuvalmiita. Sisäänajoväylän vieressä oli automaatti, josta ostettiin parkkilippu ikkunalle, paikassa oli myös vessat (erittäin siistit) ja sähköä sai ostaa kilowattitunneittain automaatista. Emme kuitenkaan yöllä nukkumisen ajaksi tarvinneet sähköä, jääkaappi pysyi kylmänä kaasulla. Yöpaikka maksoi näin kesäaikaan 20€/24h, voi siis saapua mihin aikaan vain ja paikka on käytettävissä vuorokauden. Talvella paikka maksaa 15€. Vähän kallis matkaparkiksi, mutta oikein hyvä paikka yöpyä, siellä oli noin 30 paikkaa, .Aamulla olimme kärppinä hereillä jo varhain, aivan ilmiselvää matkajännitystä. Siinä 6-7 tunnin aikana oli muuten käyty siivoamassa ne jo valmiiksi siistit vessat. Meidän ei tarvinnut ostaa vettä, eikä jättää harmaata vettä, mutta nekin asiat olisi voinut toimittaa paikalla. Aamiaisen jälkeen jätimme hyvän matkaparkin taaksemme ja ajoimme Lyypekin Cittiin. Se on valtava kauppa, jossa olemme yleensä käyneet reissujen paluumatkalla. Emme mitenkään tulleet hulluiksi kaupassa, ostimme vain vähän ruokatarvikkeita ja juomia odotellessamme, että läheinen katsastuskonttori Dekra aukeaa. Sieltä haimme CampaAdrian ikkunaan vihreän ympäristötarran. Sieltä saa sen maksutta, kunhan on auton rekisteriote mukana. Ei siis ole mitään järkeä tilata sitä Autoliiton tai minkään muunkaan välittäjän kautta. Autoliitto ottaa välitystyöstään jäseniltä muistaakseni 17€ ja ei-jäseniltä vielä enemmän, 23€ ja vähän päälle. Kauppa se on mikä kannattaa. Dekran toimistoja on hyvin tiheästi ja niillä on aivan hyvät aukioloajat, joten piipahtaminen ei ole hankalaa.

Meillä oli jonkunlainen ajatuksenpoikanen, että menisimme ensin Cuxhavenin tienoille toiseksi reissuyöksi, Hampurin ohitus moottoritietä sujui mallikkaasti. Aina se ihmetyttää, mistä niin autoja oikein riittää kaikille Saksan moottoriteille. Olimme katsoneet Cuxhavenista muutamia mahdollisia yöpaikkoja, mutta ne eivät olleet ollenkaan sellaisia, joista olisimme tykänneet. Yksi oli valtava hiekka-aukio, jossa ei ollut varjon häivää ja toinen oli leirintähelvetiksi kutsumamme leirialue, joilla on enemmän vakioasukkaita kuin kulkijoita ja kulkijoille annetaan aina ne huonoimmat paikat kalleimmilla hinnoilla. Vesitorni osui kuitenkin reitille sopivasti Cuxhavenista. 

Jatkoimme hieman etelään päin ja osuimme erittäin kivalle pienelle yksityiselle leirialueelle, josta kyllä sieltäkin saimme kulkuripaikan, joka oli kuitenkin ihan kohtuullinen. Alueelta löytyi uima-allas aikuisille ja lapsille, oli baari ja oikein siistit saniteettitilat ja tiskipaikka. Ja puhelikoppikirjasto! Grillasimme ostamiamme kanavartaita päivälliseksi ja vietimme kivan illan rauhallisella alueella. 

Aamuksi saattoi tilata sämpylöitä ja muita leipätuotteita baarista noudettavaksi. Tämä alue maksoi sähkön kanssa 29€. Suihkujen lämmin vesi kuului paikkamaksuun. Ja olikin oikein siistit suihkut, vedenpaine vain tosi alhainen, mutta kuluipa vettä sitten vähemmän. Tämän paikan nettisivu on tämä. (en tiedä, miksi tämä kappele tuli toisenlaisella fontilla, enkä osaa korjata asiaa)

Olimme noin tunnin ajomatkan päässä Bremenistä ja sinne suuntasimme seuraavana päivänä. Tämä onkin ihan uusi tapa meille, siirtyä vain lyhyt matka päivän aikana ja majoittua aikaisin. Matkaparkeissa on erilaisia käytäntöjä, mutta tässä jonne nyt menimme, oli erityisen hyvät käytännöt. Sinne voi saapua mihin aikaan vain ja 17€ vuorokausimaksulla saa olla seuraavaan päivään kello 14 asti. Ja tietysti sitten voi viipyä pitempäänkin, hintaan tulee aina uusi 17€/vrk. Sähkö maksoi 60 senttiä/kWh ja sitä ostettiin kolikoilla automaatista. Hyvin helppoa ja järkevää. Me saavuimme paikkaan aamupäivällä jo kymmenen maissa ja silloin oli juuri paljon autokuntia lähdössä pois. Tämä paikka on vain matkailu-, retkeily- ja henkilöautoille. Matkailuvaunujen kanssa sinne ei voi tulla. Paikan nettisivu on tämä.

Paikkoja on noin 90-100 kpl, vähän eri mittaisille autoille eri puolilla puistomaista aluetta. Sisään ajettaessa otetaan automaatista porttikortti ja sen jälkeen on vartti aikaa etsiä mieluisa paikka. Jollei sellaista löydy, voi ajaa maksutta ulos. Mehän löysimme hyvän paikan ja asetuimme siihen. Mistään neljän metrin turvaväleistä ei nyt sitten enää puhuta yhtään mitään, autot ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta päätimme olla ajattelematta asiaa enempää. Jos tulee henkilöautolla, voi autopaikkojen väliselle ruohokaistaleelle pystyttää pienen teltan tai voi nukkua siellä autossaan. Matkailu- ja retkeilyautoväki voi ottaa esille ulos pöydät ja tuolit, markiisejakin näki, mutta meille se ei ollut tarpeen, sillä auto oli ihanasti suurten tammien varjossa. WC- ja suihkutiloihin tuli ostaa automaatista 2€:n ovikortti, mikäli niitä halusi käyttää ja suihku maksoi lisäksi vielä euron viideltä minuutilta lämmintä vettä. En ole koskaan mussuttanut tätä saksalaista tapaa vastaan, kukin maksaa siitä, mitä käyttää. Tuo vessakortti oli myös voimassa ostohetkestä seuraavan päivän klo 14 asti. Ja saatoimme siis käyttää kumpikin samaa korttia. Vessoja ja suihkuja oli vähän, mutta ruuhkaa niihin ei silti ollut ja tilat olivat oikein siistit. 

Heti paikan valittuamme otimme sähköt autoon ja huomasimme, että jokaiselle paikalle oli piuhalla saatavissa myös satelliittikanavat telkkariin, mikäli tv autossa on sellainen, että se ottaa vastaan kyseistä lähetystä. Nykyään ei ilmeisesti tavanomaisella tv-antennilla näe enää Saksassa mitään kanavia, ääni kyllä kuuluu. Meillä ei ole omaa satelliittiantennia, emmekä ole ajatelleet sellaista hommatakaan. 

Matkaparkista oli matkaa keskustaan noin 1,5 km ja kävelimme sinne heti majoittumisen jälkeen. Oli ihana aurinkoinen sää, ei vielä liian kuumaakaan. Kävelimme keskustassa katuja, katsoimme yhden kirkon ulkoa ja sisältä, näimme vesitorninkin ja söimme lounaan Nordseessä. Jotenkin oli sellainen ylitsevuotavaisen iloinen mieli, kun kaikki oli niin hyvin ja mukavaa ja Saksa ihana. Minä olin ollut edellisen kerran Saksassa vuonna 2016 ja Antti vuonna 2019. 

Eivät siirtyneet millään syrjään, odotin vaikka kuinka kauan,
että olisivat vuorollaan kaikki poseeranneet. 

Olimme Bremenissa kaksi yötä ja toisena päivänä ohjelmassa oli taiteen katsomista Kunsthalle Bremenissä. Sinne menimme joen ylitse pienellä lautalla ja kävelimme kauniin puiston halki juuri sopivasti museon aukeamista ajatellen. Tuo torstai oli sitten jo todella helteinen päivä ja lounastettuamme hieman käänteiskevyesti keskustassa taapersimme takaisin leirille varjoon. Antti kävi vielä hieman lämmittelemässä lähiseuduilla, matkaparkin molemmin puolin on valtavat siirtolapuutarha-alueet ja virkistusalueet. 

Eilen aamulla sää oli hieman viilennyt ja tiedossa oli ukkoskuuroja ja rankkasateita iltapäivän puolella. Me ajoimme ulos matkaparkista siinä puoli yhdeksän aikaan aamulla, kaksi yötä maksoi 34€, sähköä ostimme noin kuudella eurolla (käytimme ilmastointiakin toisena yönä, kun oli niin kuumaa) ja wc-kortteihin meni 4€ ja suihkuihin euro käynniltä. Sähköä jäi käyttämättä noin yhden kilowattitunnin verran, joku seuraava sai siitä sitten aluksi sähköä meidän piikkiimme, ihan kuin mekin saimme tullessamme vähän edellisen käyttäjän maksamaa. Tällekin paikalle saattoi tilata aamuksi sämpylöitä tai croissanteja, illalla laitettiin tilaus postilaatikkoon, kuoren päälle auton rekkari, mitä haluaa tilata ja raha kuoreen. Aamulla sitten tilauksen saattoi hakea pienestä Brötchen-tuvasta, pusseihin oli kirjoitettu tilaajan auton rekkari. Olisi varmaan ollut hirveä etikettimoka ja rikos ottaa jonkun toisen tilaus. 

Olimme varanneet seuraavat kaksi yötä Zwollen läheltä leiripaikan, sillä jotenkin alkoi tuntua, että onkohan paikat umpitäysiä, kun Pohjois-Saksassa alkoi juuri koululaisten lomat ja muutenkin väkeä tuntuu olevan liikkeellä. Zwolle näytti oikein kiinnostavalta kaupungilta, emmekä olleet siellä koskaan aikaisemmin olleet. Ajoimme siis kohti Alankomaita ja tulihan se matalapaine sieltä vastaan, kuten ennusteissa olikin. Bremenistä oli noin 250 km matka Zwolleen ja ajoimme osan moottoritietä, osan pienempiä teitä. Kävimme matkalla ruokakaupassa ja saavuimme Zwolleen kolmen pintaan. Yhden liikenneruuhkan väistimme täpärästi siirtymällä pois moottoritieltä juuri ennen jonon päätä, en siis tiedä kuinka pitkästä stausta oli kyse. Allaolevassa kuvassa stau oli vielä edessä päin, ehdimme juuri jutella, että onpa hiljaista ja sitten kohta olikin jo ruuhkaa. 

Tämä leirialue on enimmäkseen vakioasukkaiden paikka ja lyhytaikaisempaan majoittumiseen on eritasoisia paikkoja. Meillä on comfort pitch, mitä se sitten meinaakaan. Ainakin jokaiselle paikalle on oma vesipiste ja sähköpistoke, suoraan edessä on valtava puistoalue ja järvi tai lampi uimarantoineen. Täältä on matkaa saniteettitiloihin aika paljon, se käy liikunnasta, kun piipahtaa vessassa, jonne on matkaa noin 300 metriä. Hyvä tiskauspaikka ja pesukoneet löytyvät myös. Täällä sähkö kuuluu hintaan ja lämmin vesi suihkuissa, joita on vähän, samoin vessoja, mutta suurin osa näyttää käyttävän omia autojensa vessoja ja suihkuja, ei ole ollut ruuhkaa. 

Antti meni nyt hieman ajelemaan pyörällä, sillä eihän muuta voi Alankomaissa tietty tehdäkään. Saatamme mennä illempana keskustaan, tai sitten käymme siellä huomenna lähtiessä. Täällä on ollut mukava viettää juhannusta, ei melua, ei paljon väkeä.  

Ranskan ympäriajo alkaa ensi perjantaina Tanskasta, siihen asti meillä on vielä "ruokavapaata", emme ole joka päivä tehneet ruokaa itse, olemme syöneet ulkona tai olleet syömättä, kun ei ole ollut nälkä. Aamupalaa olemme sentään joka päivä syöneet ja parina aamuna myös ulkona auton vieressä. Koitamme tehdä jatkossa näin joka aamu, jos sää sallii. 

Polttoaine on tähän mennessä ollut jonkun verran edullisempaa kuin Suomessa, tankkasimme kaksi kertaa Saksassa ja toisella kertaa jopa alle kahden euron dieseliä. Huomenna pitänee tankata Alankomaissa ensimmäisen kerran, moottoriteiden jakeluasemilla hinnat ovat noin 30-50 senttiä litralta enemmän kuin kylissä ja kaupunkien laitamilla, joten motarin paikoista emme tankkaa kuin pakon edessä ja toivon, ettei sellaista pakko tulekaan. Pyrimme pitämään aina tankin vähintään puolitäytenä, ettei mahdollisiin ruuhkiin joutuessamme loppuisi polttoaine. 

Jatkosta emme vielä tiedä, tänään pitänee ainakin ilmansuunta päättää. Koitamme pitää mielessä sen, ettei meillä ole kiire, että kivassa paikassa voi viipyä, mutta myöskään keljussa paikassa ei tarvitse olla.