Jo mummoni tiesi, että joka keitetyn paistaa, se makian maistaa

Näyttää vähän joltain isolta ravulta, mutta ei ole. 

Sananlasku jatkuu, että joka paistetun keittää, se mettään heittää. Me teimme mummon neuvoin ja onnistuimme. Nyt näyttäisi siltä, että saatan saada postauksen tehtyä ilman uloketta otsassa, mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. 

Ostin eilen torilta latva-artisokan ja muistin siellä valitessani, että murikan täytyy olla painava. Jos latva-artisokka on kevyt, se on jo kuivunut. Täällä ei sellaisia torilla ollutkaan, mutta ikävä kyllä meillä liiankin usein, mikäli koko sokkaa on saatavilla. 

Tänään kävimme taas pyöräilemässä ja olipa kiva reitti ihan tässä lähellä, entistä junaradan pohjaa on muutettu ulkoiluväyläksi ja ajelimme sitä ensin jokusen kilometrin pois päin kaupungista ja sitten hurautimme keskustaan ja sieltä suureen reunaman markettiin. 

Teimme ostoksia innokkaasti ja sitten muistimme, että hei mehän olemme pyörillä ja minun kahdesta mainiosta sivulaukustani on mukana vain toinen. Pienellä pakkausähräämisellä saimme kaikki järjestettyä laukkuun ja tarakalle, Antin maantiepyörässähän ei ole mitään kuljetusvempeleitä, senhän on selvää. Hurautimme alamäkipainotteiden matkan leirille ja minä muistin olla varovainen, sillä kuorma oli jokseenkin maksimaalinen. 

Iltapäivällä oli pieni pyykinpesuhetki ja nyt on tyylikäs liputusvaihe, alusvaatteet ja sukat sekä paidat ja pöksyt liehuvat iloisesti tuulessa. Katsoimme päivän Tour de France-etapin loppupuolen Antin puhelimen kautta ja söimme aivan väärään aikaan päivällisen. Aamiaista syömme samaan aikaan kuin muutkin, mutta sitten joudumme epäsynkroniin, naapureiden kanssa,  kun emme syö lounasta ja päivällisen syömme ilmeisesti naurettavan aikaisin. No, eipä tarvitse jonottaa tiskipaikalla. Tourin etappi oli henkilökohtainen aika-ajo eikä se muuttanut kokonaiskilpailun kärjen tilannetta, Wout van Aert oli etapin nopein. Jonkun uutisen mukaan Tadej Pogacar olisi jo eilen sanonut, että Tour on taputeltu, hän ei pysty enää voittamaan, eikä sekään ole paha juttu, että nuori mies tunnistaa tilanteen realisteetit. 

Latva-artisokka kahdelle

• 1 painava latva-artisokka
• vettä keittämiseen
• 1 sitruunan mehu
• oliiviöljyä
• suolaa

Leikkasin latva-artisokan varren pois ja halkaisin artisokan pitkittäin niin, että sain kaksi tasakokoista puolikasta. Leikkasin myös kärjestä hieman pois. Irrotin päällimmäisiä kuivimpia lehtiä ja koversin sisältä kuituisen keskustan hiiteen, sitä silppua lenteli pitkin poikin, ehkä täällä on ensi vuonna suuri latva-artisokkapelto? Hieroin artisokan leikkuupintoja sitruunalla, se vähentää tummumista. Laitoin puolikkaat ja sitruunan jämän kattilaan ja vettä päälle niin paljon, että puolikkaat peittyivät. Keitin niitä 15 minuuttia. Kaadoin veden pois. 

Kun oli aika ruokailla, Antti kaatoi kattilaan puolikkaiden päälle oliiviöljyä ja käänteli niitä pihdeillä niin, että ne saivat kauttaaltaan öljyisen pinnan. Hän kuumensi Campingazin sileän paistolevyn ja nosti artisokan puolikkaat leikkuupinta alaspäin levylle ottamaan hieman väriä, hän kaatoi kattilasta sitruunaisen oliiviöljyn vielä paistettavien päälle. Lisänä meillä oli marketin kylmätiskin leivitetyt kalafileet, en nyt jaksanut kuukeloida, että mitä kalaa ne olivat, mutta olivat hyvät. Ne kuumenivat samalla levyllä artisokkien kanssa ja saivat loput sitruunaisen öljyn tipat päälleen. 

Latva-artisokka tarvitsi enää hieman suolaa pintaan ja söimme ensin helposti irtoavista lehdistä sen maukkaan kohdan ja lopuksi vielä kuiduista puhdistetun pohjan. Onneksi tällä leirialueella on komposti, oli kivempi laittaa jämät kompostiin sekaroskiksen sijaan. Lajittelu ei ole niin huudossa tässä maassa, lasia kerätään erikseen, mutta eipä paljon muuta. 

Nätit jämät

Nyt taitaa käydä niin, että niin kuvien siirto kuin postauksen julkaisukin onnistuu oikein kivasti, eikä minulla ole mitään syytä kiukkuun. Erittäin kivaa! Pikkuisen on toivomisen varaa tekstin muotoilussa, mutta en nyt viitsi siitä huolia. Huomenna jatkamme sisämaahan Loiren laaksoon.