Rakuunavasikka

Kävimme aamupäivällä kävellen Locquirecin keskustassa. Sää oli suorastaan ihana, lämmintä vain 20 astetta ja taivas ohuessa yläpilvessä. Caminomerkkejäkin näkyi ja muita tarpeellisia merkkejä. 

Keskustaan oli noin 1,5 km matka ja puolivälissä alkoi ilmetä, että keskustassa oli markkinapäivä, sillä liikennettä oli rajoitettu isommilta ajoneuvoilta ja tien pielet oli piukkaan pysäköity henkilöautoja. Vastaan tulevilla kävelijöillä oli sen suuntaisia kantamuksia, että saatoimme päätellä ymmärtäneemme liikennemerkit oikein.

Olikin tosi kivat markkinat, ruokaa, vaatteita, koriste-esineitä, sitä sun tätä, muttei ollenkaan sellainen kiinanrojun myymisen meininki. 

Katselimme kaikki kojut ja ostimme valkosipuleita ja Antti sai ostereita ja minä katsoin niiden syömistä. 

Ravintolakin oli kiva, hinnat edulliset ja palvelu mukavan kulmikasta. Taaskaan ei tuntunut lainkaan siltä, että olematon ranskankielen taitomme olisi ollut este, ei ollenkaan. Kävelimme takaisin aivan sumumaisen hienojakoisessa sateessa leirille ja minä otin päiväunet, koska voin. Ajatelkaa, toissapäivänä lämpötila oli 40 ja enemmänkin ja nyt niukin naukin 20. 

Jotenkin tuo otsikko kuulostaa julmalta, tai väärältä, mutta semmoista ruokaa meillä nyt kumminkin oli tänään. Ostimme eilen isosta marketista pakkauksen, jossa oli neljä pienehköä palaa vasikkaa ja tänä aamuna löysin niille sellaisen valmistustavan, että meidänkin välineistöllä onnistuu. Nyt olisi pieni haudutuspata ollut arvossaan, mutta kattilalla pärjättiin myös. Otin ohjeen täältä ja soveltelin sen mukaan, mitä varastoissani oli. 

Rakuunavasikka

• 410 g pakkaus vasikanlihaa
• voita paistamiseen
• 2 pientä sipuli varsineen
• 3 rkl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• 2 dl omenamehua
• 2,5 dl kanalientä
• 1 porkkana
• kuivattua ranskalaista rakuunaa
• 1 rkl sileää dijonsinappia

Leikkasin vasikkapalat pienempiin kuutioihin ja silppusin sipulin ja leikkasin porkkanan ohuiksi viipaleiksi. Kierittelin lihapalat suolalla ja pippurilla maustetuissa vehnäjauhoissa. Kuumensin paistinpannulla nokareen voita ja paistoin siinä ensin sipulia ja porkkanaa. Nostin ne sitten lautaselle odottamaan ja lisäsin voita pannulle. Paistoin jauhoissa pyöriteltyjä lihapaloja muutamia minuutteja joka puoleltaan ja laitoin nekin sitten lautaselle sipulin ja porkkanan kaveriksi. Lihapalat näyttivät jauhossa kierittelyn jälkeen siltä kuin pannulla olisi paistettu vaahtokarkkeja.

Kaadoin pannulle omenamehun ja nostin sen kiehumaan, kaavin pannun pohjaa lastalla, mutteipa uuteen pannuuni paljonkaan mitään tartu. Kaadoin mehun pannulta kattilaan ja lisäsin sinne lihapalat, sipulin ja porkkanat sekä kanalientä (fondista, jota sattui nyt olemaan jääkaapissa) sen verran, että lihapalat juuri ja juuri peittyivät. Jätin kattilan miedolle tulelle noin 45 minuutiksi, osittain kannella peitettynä, tein tämä koko homman ulkona Campingazin grillin liekillä. 

Kun liha oli mureaa, lisäsin kattilaan paljon kuivattua ranskalaista rakuunaa ja dijonsinapin, maistelin ja lisäsin vielä ripauksen suolaa ja pippuria. Lisänä meillä oli airfryerissä paistetut perunapaistokset (Intermachen pakaste, samanlaisia kuin Lidlistä olemme ostaneen Suomessakin). Oli kyllä pakko antaa Antille ruokavaroitus, poikkeuksellisen hyvää retkiruokaa oli tiedossa! Omena maistui sakeassa kastikkeessa ihanasti, liha oli todella mureaa ja muutenkin kaikki onnistui nappiin. 

Tour de France alkaa olla loppupuolellaan. Emme ole nyt taas nähneet telkkarista kisaa, sillä mitkään kanavat eivät näy kunnolla. Katsoimme etapin lopusta jonkun aikaa tabletin liittymän kautta, kunnes sekin jymähti ja sitten Antin puhelimen kautta. Onneksi kuukausi on pian loppu ja kuukauden datapaketti alkaa uudelleen nollasta. Etappi oli melko lyhyt, noin 130 km, mutta siihen liittyi monia brutaaleja nousuja. Tadel Pogacar ajoi etapin voittoon, mutta heti hänen kannoillaan tuli kokonaiskisaa johtava Jonas Vingegaard, joten Tadej ei onnistunut palauttamaan keltapaitaa päälleen. 

En nyt tiedä kuka se tässä ajaakaan vinhaa vauhtia.