Tour de France viimeinen päivä – meillä alkaa ruokavapaus!

Tänään siirryimme muutaman sata kilometriä itään, Loiren laaksoon Saumuriin monen monta vesitornia nähden. Täällä olimme viimeksi kesäkuussa 2014, kun osallistuimme Velo Anjou-retroajoihin. Minulla ihan kaikki ei mennyt ihan nappiin enkä sen jälkeen ole enää kiusannut itseäni ajelemalla moisissa ajoissa. Eikäkö olenpas kerran, Vaasassa ja sekään ei mennyt kuin Strömsössä, vaikka sinne poikkesimmekin. Mutta sen jälkeen en ole, enkä aiokaan koskaan enää.

Ajomatka isohkoja maksuttomia teitä oli oikein sujuva, motaria ajoimme 14 euron verran ja sitten taas pienempiä teitä Saumuriin. Edelliskerralla emme päässeet tälle keskustan saaressa sijaitsevalla alueelle, mutta nyt etukäteisvarauksen turvin oikein hyvin. Alue on kaikinpuolin hyvä, netti toimi (ainakin vähän aikaa), telkkarista näkyy kanavia, on uima-allasta ja varjoisa paikka. Se ei ole paikan vika, että lämpöä oli iltapäivällä 34 astetta, nyt illan tullen enää 29 ja yöksi saattaa pakkastua jopa 20 asteeseen. 

Mitään kuumaa ruokaa ei näissä lämmöissä tee taaskaan mieli, söimme leipää, melonia ja parmankinkkua toisen kerran jo tälle reissulle. Suolainen ja makea käy kaupaksi, kun lämmöt ovat korkealla. Nyt Tour de France on jo tullut maaliin, katsoimme etapin lopun sekä telkkarista ranskaksi selostettuna, että tabletilta Peter Selinin selostamana ja kokonaiskilpailun voittajaksi saatiin tietysti tanskalainen Jonas Vingegaard. Viimeisen etapin voitti Jasper Philipsen ja nyt päättyy CampaSimpukan 11. ranskalaisen ruoan haaste. Sen oli tarkoitus päättyä samppanjaan ja rasialliseen macaroneja. En saa nyt kuvia siirtymään, sillä instassa kehumani netti ei toimi eikä omatekoinenkaan tarpeeksi. Itse asiassa aiottu samppanjakin jää avaamatta ja macaronit syömättä, sillä sain kunnon päänsäryn tässä koittaessani tehdä postausta. Mahdollisesti huomenna sitten.