Keittotaidon huipentuma – kuiville keitetyt perunat

Jo vuodesta 2011 minun on pitänyt tehdä kanarialaisia perunoita, Papas Arrugadas espanjaksi. Olin ajatellut aina, että niitä varten pitäisi olla paksukuorisia perunoita, eikä niitä helpolla ole saatavilla näin loppukesästä, kun meillä syödään espanjalaisittain tai itketään syödään espanjalaisittain. Nyt katsoin suosikkiblogistani Spain on A Fork, että miten siellä tätä ruokaa on tehty ja ymmärsin, ettei perunoiden tarvitse niin vanhoja olla. 

Papas Arrugadas – kanarialaiset ryppyperunat 

• sen verran perunota kuin arvelet pöytäseurueen syövän (minä kypsensin  6 perunaa, 4 olisi riittänyt kahdelle)
• suolaa 

Perunat on tarkoitus keittää kuiville, sellaistahan sattuu joskus vahingossakin, mutta yleensä siinä käy pahemmin. Kiehuminen kuiviin on sattunut jo sen verran aikaa sitten, että käry herättää kotikokin huomion jostain muusta toimesta. Nyt olin vahtimassa perunoita suurella mielenkiinnolla. 

Pesin perunat ja laitoin ne niin isoon kattilaan, että perunat olivat yhdessä kerroksessa. Laitoin vettä sen verran, että perunat olivat melkein peittyneet, mutta ei aivan. Ripottelin perunoiden kullekin vedestä pilkistävälle osalle pienen mittalusikallisen suolaa ja laitoin kaasuliekin kattilan alle. Ei kantta päälle. 

Veden alkaessa kiehua, säädin liekkiä niin, että vesi kiehui maltillisesti, ei liikaa, muttei liian vähänkään. Kääntelin perunoita välillä varovasti, en halunnut rikkoa kuorta. Tässä on kuulema hyvä olla kiinteitä perunoita ja Annabelle-lajike tuntui olevan sopiva. Eivät halkeilleet tässä brutaalissa käsittelyssä. 

Kesti noin 35-40 minuuttia, että vesi kiehui kokonaan pois, vahdin lopussa ihan vieressä, ettei alkaisi tulla käryä. Suola oli kuivunut kattilan pohjalle. Sammutin liekin kattilan alta ja patakintain suojatuin käsin tartuin kattilan kahvoihin ja ravistelin perunoita suolaisella kattilan pohjalla. Ne saivat pintaansa tasaisen suolahunnun ja kuori hieman rypistyi. Olisi saanut rypistyä hieman lisääkin. 

Perunoille meillä oli korianterikastike, myös Alberton blogista samassa postauksessa kuin perunatkin. Siihen minulla ei ole kaikkia aineita, tein maustekaapin siivouksen viime keväänä ja poistin varmaan kuusi avattua pussia jauhettua kuminaa, sitä kun en koskaan mihinkään käytä. No nyt olisi käyttänyt. Ei löytynyt cayenne-pippuriakaan, laitoin sen sijaan chilihiutaleita. 

Mojo verde

• 1 nippu tuoretta koranteria
• 2 tl valkoviinietikkaa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• ripaus chilihiutaleita
• 1 dl oliiviöljyä

Laitoin kaikki ainekset sauvasekoittimen kapeaan kulhoon. Surruuttelin seoksen tasaiseksi kastikkeeksi ja kaadoin pieniin annoskuppeihin. 

Meillä oli kaupasta ostettu grillattu broileri riivittynä, höyrytettyjä vihreitä pitkiä papuja, kanarialaisia suolahuntuisia kuiville keitettyjä perunoita ja kaikkia dippasimme mojo verdeen. 

La Vueltassa oli vuorietappi, aurinkoinen sää ja ehdimme katsoa etappia aika mukavasti. Olin vain jossain kohtaa laittanut vahingossa eilisen etapin tallennuksen päälle. Ensin meni täydestä, mutta sitten aloimme ihmetellä, että eikö tässä pitäisi olla nousuun päättyvä loppu. No olihan siinä, kun vaihdoimme oikeaan etappiin. Richard Carapaz oli nopein, mikä ei miellytä minua eniten. Primoz Roglic oli kolmanneksi nopein ja hän kavensi niin ollen eroa kokonaiskilpailua johtavaan Remco Evenepouliin, jolla ei ollut paras päivä. Huomenna on vielä rankka vuorietappi ennen viimeistä lepopäivää maanantaina.