Paahdetut kastanjat airfryerissä

Autun oli tämän vuoden uusi tuttavuus Ranskassa, tosin Antti muistaa lähes tarkasti, että olemme olleet siellä joskus aikaisemmin. Minä en yhtään muista. En hienoja roomalaisia portteja tai teatteria. Mutta tämän käynnin jälkeen kyllä muistan. 

Olimme siellä kaksi yötä kivalla leirialueella, joka oli viimeistä viikkoa auki tälle kaudelle. Ensimmäisen yön olimme siellä kahdestaan, joten toivoimme seuraavaksi yöksi, ettei nytkään tulisi ketään. Ja jopa tuli, vieläpä kaksi muuta autoa. Olisi pitänyt heti ensimmäisenä iltana toivoa.

Leirialueella kasvoi valtavasti kastanjoita, tai niin me luulimme. Kauniita, ruskeita kastanjoita (tai niin me luulimme) lojui maassa joka puolella ja niiden piikikkäitä suojakuoria myös. 

Antille tuli mieleen, että pitäisikö niitä kokeilla paahtaa ja tunnustin, että olin ajatellut ihan samaa. Niinpä me kokosimme kastanjoita pienen kulhollisen ja minä aloin etsiä ohjetta miten niitä paahdetaan. Olin jo ajatellut, että ilman muuta se onnistuu airfryerillä, sillä se on ihmekone kertakaikkiaan. 

Löysinkin netistä Lidlin sivulta ihan hyvän ohjeen uunissa paahdetuista kastanjoista kanelivoin kanssa. Innostuin siitä kovasti ja arvelin, että uunin sijaan se onnistuu ihan hyvin airfryerillä tehtäväksi. Kanelivoi kuulosti myös hyvältä. Selailin myös The Queen of Delicious-blogin vuoden takaista postausta kastanjoista ja sieltäpä sitten opin, että älä nyt hyvänen aika hevoskastajoita syö. Niistä voi saada pahan vatsakivun. 

Me katsoimme toisiimme ja kysyimme itsiltämme ja toisiltamme, että ovatko nämä nyt kastanjoita vai hevoskastanjoita. Emmekä tienneet. Vaikkemme ole mitään ornitologeja hoksasimme, että leirialueella kasvoi nimenomaan hevoskastanjoita, niissä on aivan erilainen lehti kuin kastanjassa ja ne pähkylätkin (vai mitä ne nyt ovatkaan) ovat pyöreämpiä, kastanjat ovat litteämpiä. Laitoimme maasta poimimamme hevoskastanjat tismalleen samoille paikoille puiden alle, josta olimme ne keränneetkin. 

Eihän siinä auttanut muu kuin (kuulostaa ihan Huutokauppakeisari-ohjelman Markun puheelta) lähteä lähikauppaan ja toivoa, että siellä on kastanjoita myynnissä. Olikin kiva kävelyretki pyöräteitä pitkin ja matkalla näimme Januksen temppelin rauniot ja roomalaisen portin. Ei meillä vaan Prisma-matkalla. 

Suuressa Intermarchessa kastanjoita oli saatavilla ja ne maksoivat 9,99€/kg. Ostimme viisitoista kastanjaa. Kassalla oli tavanomainen hässäkkä, juuri meidän kohdalla alkoi vaaka oikutella ja sitä piti taarata, kutsua superviisoria paikalle ja se kesti ja kesti, mutta saimme kastanjamme ostettua. Paluumatkalla keskustelimme hetkisen näiden tyyppien kanssa, mutta ne eivät osanneet suomea, emmekä me ranskaa. Pienempi näytti epäluuloiselta. Oli varmaan tyytyväinen, että oli meiltä turvassa piikkipensasaidan ja rautalangan takana. 

Ja sitten kastanjoita paahtamaan. 

Airfryerissä paahdetut kastanjat kanelivoin kanssa

• karkeaa suolaa
• 15 kastanjaa
• pehmeää voita
• hunajaa
• kanelia

Ensin sommittelin airfryerin koriin palan leivinpaperia ja sille noin 1,5 dl karkeaa suolaa, olimme juuri pari viikkoa aiemmin olleet Bretagnessa Nourmoutierin saarella, joka on kuuluista suolastaan. Ostimme fiiniä sormisuolaa minimaalisen purkin, mutta myös ison pussin halvempaa vähempi fiiniä suolaa. Se sopi paahtamishommiin oikein hyvin. Lidlin ohjeessa kastanjoita ei paahdettu suolapedillä, sen minä apineerasin jostain muualta. 

Kastanjoihin neuvottiin tekemään viillot suipompaan päähän, se kävi kaikkein näppärimmin saksilla, Fiskarseja aina tarvitaan! Leikkasin ristiviillot kastanjoihin ja laitoin ne veteen likoamaan. Sen kerrottiin olevan hyväksi sen tähden, että viilloista kastanjoihin pääsee vettä ja se estää niitä paahtamisen aikana kuivumasta. Uskoin täysin. 

Kastanjoiden ollessa viimeisessä kylvyssään sekoitin kanelivoin, josta ei tullut nättiä eikä sievää, sillä minulla ei ollut oikein mitään sötkötintä, jolla olisi saanut niin pienestä määrästä tasaista ja sileää. Mutta sekoitinpa nyt kumminkin pehmeään voihin kanelia ja pikkuisen hunajaa. Hämmästyttävän hyvää. 

Asettelin sitten kastanjat rinkiin suolapedille leikkuupinta ylöspäin ja paahdoin niitä 180 asteessa 3 kertaa 8 minuuttia (lunttasin instapäivityksestä), kurkin useita kertoja airfryeriin. Kuori alkoi aueta paahtamisen edetessä ja tuoksu oli jänskän hyvä. 

Annoimme kastanjoitten sitten jäähtyä vähän aikaa, minkä nyt maltoimme ja auoimme kuoret puristamalla kastanjaa käsissämme, kuori irtosi hyvin. Sipaisimme niille kanelivoita ja kylläpä oli hyvää! Kaksi viidestätoista kastanjasta oli joko kuivunut tai olivat muuten vain huonoja, sillä ne olivat tummia kuoren alla. Niitä emme syöneet. Kyllä ne 6,5 kastanjaa/nokka ihan hyvin riittivät. Kanelivoi näyttää kuvassa aika kummalliselta, kuin kateenkorvalta itse asiassa, mutta kuten sanottu, matkasötkötinvalikoimani oli rajallinen. 

Edelliskerta kastanjoiden parissa Lissabonissa vuonna 2019 oli paljon huonompi, kastanjat maistuivat ja tuntuivat suussa jauhoisilta perunoilta. Niissä oli mausteena vain suolaa, olisi pitänyt olla ainakin voita. Mutta hiilillä paahtamisen tuoksu ja kastanjoiden ulkonäkö oli kyllä parempi silloin.