Olemme olleet nyt muutan päivän kotosalla ja tehneet kotihommia ja laittaneet CampaAdriaa talviteloille. On siinä vaan hommaa. Otimme tänä vuonna aiempia syksyjä tarkemmin kaikki hiiriä mahdollisesti kiinnostavat asiat pois autosta, vaikkei meillä koskaan ole tiettävästi ollutkaan hiiriä autossa talven aikana. Nyt tulivat sisälle kaikki irtotekstiilit, pehmopaperit, kerta-astiat ja tietysti kaikki elintarvikkeet viimeistä sipsiä myöten. Ja kun kaiken sen kantaa tuomisten lisäksi sisälle taloon, vallitsee siellä hetken aikaa melkoisen sekamelska. Avauskuvan Legotkin ovat olleet työn alla, kun etsimme varastosta sukulaislapselle pakettiin setin palikoita.
Nyt muutaman päivän jälkeen alkaa taas olla tilaa liikkua, kun moni tavara on päässyt jo omalle paikalleen, pyykkivuori alkaa muuttua pieneksi kummuksi ja jopa matkacrocsit on pesty. Vielä hommaa riittää ja hommien seassa on syötäväkin. Näin instassa Jotain maukasta-blogin kaalilaatikon ja kun olin vielä kotiintullessa ostanut kauniin suippokaalin, niin sitäpä sitten tänään tekemään. Koska yhdistin matkajääkaapin sisällön kotijääkaappiin, oli tuloksena vähän sitä sun tätä mikä oli syytä käyttää pois ennen pilaantumista. Niinpä en seurannut Marin pätevää ohjetta aivan orjallisesti, vaan soveltelin niin, että sain käytettyä muutamia kipeneitä pois.
Kaali-pekonilaatikko CampaKeittiön tapaan
- 1 rkl voita haudutuspadan voiteluun
- 150 g pekonia silpuksi leikeltynä
- 650 g painava suippokaali silputtuna
- 2 tl sipulijauhetta (sipulit olivat loppu)
- 2 tl valkosipulimurskaa
- 150 g alankomaalaisia maustettuja perunanoppia (paikallinen perunaeines, joita käytimme paljon reissussa, pussinpohja oli jäänyt pakastimeen)
- 3 rkl valkoviinietikkaa
- 2 tl dijonsinappia (sitä ainakin Ranskassa ja Saksassa nyt lopussa olevaa)
- suolaa ja pippuria
- kuivattua ranskalaista rakuunaa (päätin, että se sopii kaalin kanssa ja meillä on turkasen paljon rakuunaa kuivattuna)
- 1 tl chilirouhetta
- 2 dl kermaa + 1 dl maitoa (aamukahvilta jäi maitoa, kun ei vielä kaatokäsi maitokattilaan kotivärmeillä ollut ihan kohdallaan)
- tikkuaskin kokoinen pala parmesaania raastettuna (sekin retkipalan loput)
Laitoin aivan ensimmäisenä pienemmän crock pot-padoistani kuumenemaan ja sinne matkavoipurkissa olleen pienen palan voita sulamaan. Kun pata oli hieman kuumentunut ja voi sulanut, sutikoin voin padan reunoille ja pohjalle.
Leikkasin saksilla pekonin silpuksi ja laitoin silpun talouden suurimmalle pannulle ja jätin pannun kaasuliedelle pienelle liekille kuumenemaan. Pannun kuumetessa ja pekonin alkaessa paistua silppusin kaalin ohuiksi suikaleiksi ja raastoin juuston (tosin Antti tuli apuun, sillä parmesanpala oli niin turkasen kovaa, etten saanut vanhalla rullaraastimella paljon mitään aikaan). Pienestä palasta tuli hämmästyttävän suuri keko hienoa raastetta, melkein liikaa, mutta voiko parmesaania toisaalta olla koskaan liikaa?
Kun pekoni oli paahtunut ja päästänyt rasvaa pannulle, lisäsin sinne ensin valkosipulimurskan, sipulijauheen, chilirouheen ja sekoittelin. Sitten lisäsin kaalisilpun aloin sekoitella, että sain pekonin kunnolla sekoittumaan kaalisuikaleisiin. Ripottelin päälle ranskalaista rakuunaa, suolaa ja pippuria, etenkin pippuria. Suolaa meni noin 2 tl. Seuraavana kaadoin mukaan valkoviinietikan, Mari käytti omenaviinietikkaa, mutta sitä meillä ei nyt ollutkaan. Sekoitin mukaan vielä alankomaalaiset perunanopat, eivätpä nekään tienneet minne päätyisivät ja jatkoin koko hässäkän mysiyttämistä noin vartin verran.
Kaadoin koko satsin pannulta haudutuspataan ja tasoittelin pinnan. Seuraavana lurittelin päälle kerman ja maidon seoksen ja lopuksi ripottelin pinnalle aimo kerroksen parmesanraastetta. Sitten ei kun kansi päälle ja pata high-asetuksella hommiin noin klo 11.
Haudutuspadassa ei tietenkään saa sellaista niin kaunista paistopintaa kuin uunissa, mutta pata käyttää paljon vähemmän sähköä kuin uuni, vaikka aikaa kuluukin enemmän. Olemme mittailleet eri kodinkokeiden virrankäyttöä ja muutenkin optimoineet käyttöä yöajan edullisemmille tunneille silloin, kun se on järkevää. Laatikko valmistui kolmessa tunnissa ja pintakin oli yllättävän rapea ja kullanruskea.
Tästä määrästä aineksia saimme ruokaa meille kahdelle kahdeksi ateriaksi. Pekonilla höystetty kaalilaatikko oli todella kiva ruoka, olen ennenkin monet kerrat kokeillut Marin ruokaohjeita, enkä muista yhtäkään, jota en olisi saanut onnistumaan. En vaan koskaan osaa kuvata laatikkoruokia kovinkaan kaksisesti, mutta se on sivuseikka.
Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan
Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään haudutuspata-aiheisia postauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti