Dak tarkoittaa kanaa, sen olen jo oppinut, gangjeong taas tarkoittaa tapaa, jolla joku syötävä ensin uppopaistetaan ja sitten pyöritellään tahmeassa kastikkeessa, usein kyse on makeasta katuruoasta. Dakgangjeong on siis friteerattua kanaa tahmean makeassa kastikkeessa. Ja voi hyvät hyssykät, miten hyvää! Vinkit tähän ruokaa löytyivät taas Korean Bapsang-blogista. Tällä kertaa en edes juurikaan alkanut mutkitella tai oikoa, vaan tein kutakuinkin kuten Hyosun neuvoi.
Dakgangjeong – friteerattua kanaa tahmean makeassa kastikkeessa
Kanan esivalmistelut ennen kastiketta
- 3 broilerin (taas tapahtui se ihme, kun kanasta tulee broileri ja toisin päin) rintafilettä
- 0,5 tl suolaa
- pari pyöräytystä pippuria myllystä
- 0,5 tl valkosipulimurskaa
- 0,5 tl inkiväärimurskaa
- 1 rkl miriniä (ohjeessa käytettiin riisiviiniä, en ollut varma tarkoitettiinko riisiviinietikkaa)
- 1,5 dl perunajauhoja
- 3-4 dl rypsiöljyä friteerausastian muodosta riippuen
Kastike
- 1 rkl soijakastiketta
- 3 rkl miriniä
- 2 rkl riisiviinietikkaa
- 1 rkl gochujangia (korealainen chilitahna)
- 3 rkl hunajaa
- 2 tl öljyä seesaminsiemenöljyä
- 2 rkl tummaa sokeria
- 1 tl valkosipulimurskaa
- 1 tl inkiväärimurskaa
- pippuisen pippuria
- tarjoiluun vielä kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja seesaminsiemenöljyä
Monissa korealaisissa ruokaohjeissa broileria/kanaa liotetaan ennen valmistusta maidossa, sanotaan sen poistavan gamey tastea, mikä tuntuu hieman kummalta, kun puhutaan broilerista. Mutta näin he tekevät, minä en tehnyt, vaan käytin kanan esimaustamisen yhteydessä ainesosaluettelon miriniä. Joka sekin oli listattu rice wine, joka usein tuntuu tarkoittavan joko riisiviinietikkaa tai miriniä. Tai saken tapaista ruoanlaittoviiniä. Mahdollisesti. Myös sojua käytetään, siitäkin ilmeisesti on ruoanlaittoversioita, mutta meillä Suomessa saa ostaa Alkosta vain yhdenlaista sojua.
Leikkasin broilerifileet suupalakokoon ja sekoitin niihin mirinin, valkosipuli- ja inkiväärimurskan ja vähän suolaa. Jätin palaset maustumaan kulhoon ja sekoitin sillä välin kastikkeen ainekset paistinpannulla. Todella usein juuri tämäntapaista kastiketta käytetään korealaisissa ruokaohjeissa, ainesosaluettelo on pitkä, mutta kun enemmän tekee korealaista ruokaa, ei ole mitenkään liioittelua pitää varastoissaan tätä määrää eri tuotteita. Minulla on nyt kolmas purkki gochujangia menossa, samoin mirin ja riisiviinietikka ovat ahkerassa käytössä muutenkin. Kiinnostukseni korealaiseen ruokaan on alkanut tämän vuoden keväällä, joten en ole vain hillonnut eksoottisia aineksia jääkaappiin ja pantryyn vaan oikeasti käyttänyt niitä. Sen lisäksi käytän nykyään muutenkin valkosipulin ja inkiväärin valmiina murskana, se on nopeaa ja käytännöllistä, eikä tule hävikkiä, kun ei pääse sipulit ja inkiväärimöykky kuivumaan tai muuten menemään pilalle.
Kiehautin kastiketta kaasuliekillä nelisen minuuttia, sen verran että sokeri liukeni ja kastike hieman kiehui kokooon. Jätin kastikkeen pannulle odottamaan ruoan viimeistelyä.
Kaadoin suorareunaiseen kuparikasariin (noin puolentoista litran vetoiseen) rypsiöljyä sen verran, että sitä oli noin neljän sentin korkeudelta. Suurempi friteerausastia olisi vaatinut öljyä paljon enemmän. Kuumensin öljyn 170 asteeseen. Öljyn kuumetessa laitoin suureen muovipussiin perunajauhot ja lusikoin esimaustuneet kanapalat pussiin. Suljín pussin reunan ja pyörittelin pussia niin, että kaikki kanapalat saivat perunajauholeivityksen. Kaadoin palat lautaselle ja erottelin niitä hieman vielä ja tarkistin, että kaikissa oli leivitys.
Kun öljy oli kuumaa, friteerasin kanapalat kolmessa erässä neljä minuuttia kerrallaan, kääntelin paloja kypsymisen aikana. Nostelin palat lautaselle paperipalan päälle odottamaan muiden erien paistamista.
Lopuksi kuumensin öljyn viellä 180 asteeseen ja friteerasin paloja toiseen kertaan vielä kaksi minuuttia. Nyt kaikki menivät öljyyn kerralla, yhtään enempää ei olisi mahtunut, tai olisi pitänyt tehdä toinen friteeraus kahdessa erässä.
Tarkastin yhdestä palasta kypsyyden, se oli juuri sopiva. Nostelin reikäkauhalla palaset kastikepannulle ja kuumensin kastikkeen uudelleen. Pyörittelin kanapalat kastikkeessa ja kun kastike oli kuumaa ja kietoutunut kaikkiin paloihin, kumosin ne tarjoiluvadille ja ripottelin päälle kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja hieman seesamiöljyä.
Nämä kanapalat olivat ihan taivaallisen hyviä riisin, kimchin ja soijamarinoitujen viiriäisenmunien kanssa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jolla on jo muutama muukin koreamaniani näyte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti