Kimbap

Kimbap on erittäin suosittu korealainen ruokalaji, se päätyy usein eväsrasioihin ja reissulounaisiin, lapsille koulun jälkeen ja oikeastaan mihin tilanteeseen vain. Se on myös oiva pienten tähdenlentojen hyödyntämiseen, kuten niin moni muukin korealaisen keittiön tuotos. Se on yksi tärkeä syy miksi pidän niin paljon korealaisesta keittiöstä. Mikään ei ole liian pieni määrä hyödynnettäväksi ja aina voi soveltaa. 

Korealaiset eivät pidä siitä, että kimbapia sanottaisiin Korean sushiksi, sitä se ei ole. Vaan se on kimbap, jossa kim tarkoittaa merileväarkkia ja bap riisiä. Tärkeä erottava tekijä japanilaiseen sushiin on riisin maustaminen. Tässä ohjeessa riisi maustetaan vain seesaminsiemenöljyllä ja suolalla. Toinen vaihtoehto olisi luumutiiviste, mutta minulla ei ole sitä vielä, mutta tulee olemaan seuraavan korealaisen huippukokouksen aikaan, unni tuo minulle sitä!

Laitan ohjeeseen vain ainekset luettelona, en määriä, sillä se riippuu aivan siitä mitä tykkää käyttää kullakin kerralla ja paljonko on aikeissa tehdä kimbapia. Ja etenkin siitä, miten paljon riisiä tulikaan keittäneeksi. Minä tein tällä kerralla neljä rullaa kimbapia, mutta kolme olisi riittänyt yhdelle aterialle kahdelle syöjälle. Loput söimme seuraavana päivänä jatkojalostettuna. 

Kimbap graavilohella

• merileväarkkeja
• pyöreäjyväistä riisiä
• seesaminsiemenöljyä
• suolaa
• kananmunia
• öljyä
• kevätsipulia
• graavilohta
• porkkanaa
• retiisiä
• kurkkua

Mittasin riisinkeittimen kulhoon kaksi mitallista (noin 1,5 dl/mitta) pyöreäjyväistä valkoista riisiä. Pesin riisiä sen aikaa kylmällä vedellä, että vesi kirkastui. Laitoin riisin kypsymään sushiasetuksella, kimbapiin riisi on hyvä olla aika kiinteäntahmeaa, joten laitoin vettä hieman tavallista vähemmän. 

Riisin kypsyessä valmistelin täytteet. Leikkasin yhden porkkanan ja pätkän kurkkua (noin 5-6 cm) tikuiksi. Vatkasin kaksi kananmunaa kulhossa kevyesti ja ripautin niille suolaa. Valikoin graavilohta tasakokoisia viipaleita. Viipaloin mandoliinilla neljä retiisiä aivan ohuiksi viipaleiksi. Kevätsipulia oli joltain aiemmalta kokkaukselta valmiiksi silputtuna, nekin otin poiskäytettäväksi. 

Kun riisi oli  kypsää, kaavin sen kulhoon jäähtymään ja maustoin sen tilkalla seesaminsiemenöljyä (noin 2 tl) ja ripauksella suolaa, sekoittelin ja jätin jäähtymään. Jäähtymistä odotellessani käytin pannulla öljyssä porkkanatikut, muutama minuutti vain, että ne hieman kypsyivät, mutta niihin jäi kuitenkin rapsakkuutta. Kumosin ne lautaselle odottamaan. Paistoin samalla pannulla kevyesti vatkattua kananmunaa kolmessa erässä ohueksi lätyksi ja pinosin ne päällekkäin jäähtymään. Hetken kuluttua rullasin ne ja leikkasin suikaleiksi. 

Järjestin kaikki täyteainekset valmiiksi lautaselle niin, että niitä oli helppo ottaa, kun oli aika rullata. Leikkasin kaksi merilevyarkkia puolikkaiksi. Otin kokonaisen merileväarkin ja laitoin sen sushimaton päälle kiiltävä puoli alaspäin ja leveämpi reuna itseeni päin, levyt eivät ole aivan neliöitä. Levitin arkille jäähtynyttä, maustettua riisiä ohuen kerroksen jättäen yläreunasta noin kolme senttiä ilman riisiä. 

Nostin sitten puolikkaan merileväarkin riisin päälle ja siihen sitten sommittelin täytteet. Niitä tulee paljon enemmän kuin sushissa ja vain mielikuvitus on rajana, ymmärtääkseni kimbapin tekemisessä ei ole niinkään kyse hienostuneisuudesta tai tarkoista rajoista, vaan rullaan voi laittaa ihan mitä mieli tekee ja kaikkea tulee paljon. 

Laitoin rulliin graavilohisuikaleita, niiden viereen kananmunasuikaleita, kurkku- ja porkkanatikkuja, ohuita retiisiviipaleita ja kevätsipulisilppua. Sitten vaan rullaamaan, se onkin vähän harjoittelua vaativaa, sillä rullasta tulee pullea suuren täytemäärän kanssa. Ensimmäiseen tuli vähän liian paljon kaikkea ja olin jättänyt merileväarkin reunaan liian kapean täytteettömän osan, ehkä riisiäkin oli ensimmäisessä rullalla liikaa. Mutta sain kuitenkin rullan käärittyä sushimaton sisällä ja autoin merilevää kiinnittymään pienellä tilkalla vettä, jota sutikoin saumakohtaan. Puristelin vielä uudelleen rullaa maton sisällä ja nostin sitten tuotokseni lautaselle saumapuoli alaspäin odottamaan. Muihin rulliin laitoin riisiä vähän vähemmän ja tasoittellin paremmin, joten rullaaminen alkoi sujua paremmin. Viimeisen kohdalla jopa melko hyvin, kuten yleensäkin käy, ainekset loppuvat, kun homma alkaa sujua. 

Koska kimbap-rulla on aikamoisen muhkea, siitä pitää leikata riittävän ohuet palat, ettei tule liian suurta suupalaa. Kimbap leikataan reippaalla yhtäjaksoisella viillolla terävällä veitsellä ja veitsen terään sipaistaan silloin tällöin pieni tilkka öljyä. Ei sahata eikä paineta voimalla rullaa, vaan viilletään tasaisesti. Näin opin, kun katsoin videoita kimbapin leikkaamisesta. Noin 1,5 senttiä paksut palaset ovat sopivia, jotta niiden syöminen yhdellä suupalalla käy hyvin, eikä tule ahtamista. 

Koreassa ei juurikaan taideta käyttää mitään kastikkeita kimbapin kanssa, en  ainakaan löytänyt mainintoja sellaisista, mutta hieman seesaminsiemenöljyä ja paahdettuja seesaminsiemeniä voi ripotella päälle ja me kyllä salaa hieman kastoimme palasia soijakastikkeeseen, mutta ei kerrota kenellekään. Kimbap oli oikein hyvää ja kun vielä opin paremmin rullaamaan, niin yhä parempi. 

Koska emme jaksaneet kerralla syödä koko määrää, laitoin tähdepalat tiiviiseen rasiaan jääkaappiin. Seuraavana päivänä paistoin viipaleet pannukakkutaikinaan kastettuina ja niistä tuli oikein hauska sivuke toiselle aterialle. Taikinaan tuli 3 rkl korealaista pannukakkutaikinajauhetta ja 1 dl vettä, sekoitin ne keskenään ja kastoin kimbap-viipaleet taikinassa molemmin puolin ja paistoin niitä öljyssä pannulla pari kolme minuuttia puoleltaan. 

Vinkit kimbapiin otin kahdesta suosikkiblogistani Korean Bapsang ja Beyond Kimchee. Niissä postauksissa opetetaan hyvin rullaustekniikka ja saa lisätietoa kimbapista ruokalajina. Paljon erilaisia täytevaihtoehtoja tulee myös hyvin esille. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonka lista korealaisista kokeiluistani venyy yhä pidemmäksi. 

Palanpainikkeena meillä oli kahta sojua, maustamatonta ja luumumakua. Maustettu on niin makeaa, että otimme sitä lasiin vain ihan pienen tilkan ja päälle maustamatonta sojua, yhteensä noin puoli desiä. Näin maustettu soju riittää paljon pitempään, eikä ole liian makeaa. Tuota maustettua sojua ostimme Tallinnasta eräästä aasialaisiin ruokatarvikkeisiin erikoistuneesta liikkeestä, kesällä ostimme toista makua Bremenistä vastaavasta kaupasta. Maustamatonta sojua myydään Alkossakin.