Tänään katsoimme heti aamusta pontevia pakkausoperaatioita, kun mökkinaapurit sommittelivat lähtöä. Vähän minusta näytti oudolta, että autojen peräkontit olivat aivan piukkaan täynnä lähtiessäkin. Luulisi, että jotain olisi syötykin. Sitten ihmettelimme, että mitä nuo nyt tuossa tupakoivat (virtuaalisesti), mikseivät lähde, kun näyttäisi olevan valmista. Tulossa oli kuitenkin vielä leirialueen matroonan tekemä mökkitarkastus. Siinä kohden selvästi miehet luikkivat kauemmas ja jättivät tarkastuksen seuraamisen madameille.
Aamuisen leirialuekyttäämisen jälkeen lähdimme pyöräajelulle saaren suurimpaan kaupunkiin. Viime syyskuun lopussa teimme samankaltaisen retken, emmekä nähneet montaa muuta pyöräilijää, nyt heitä oli sadoittain, ellei tuhansittain. Kapeilla pyöräteillä isoina porukkoina leveästi ajelevat ryhmät olivat vähän harmillisia, muttei toki mitään ranskanpattia aiheuttavaa. Eihän sitä parane valittaa turisteista, kun itsekin on turisti. Ostimme matkalla kojusta viitosella perunoita, niitä saaren kuuluisia, muttei sentään niitä kaikkein kuuluisimpia, jotka maksavat todella paljon.
Pyöräretken lopulla poikkesimme taas mereneläville, tällä kertaa samaan paikkaan kuin viime syksynä. Jos eilen oli todella hyvät syötävät, niin nyt oli erinomaiset. Antti arveli, että saattaa nyt pärjätä ostereitta jonkun aikaa.
Parsarisotto kahdelle
- 8 tankoa vihreää parsaa
- 1 uuden sadon sipuli
- 2 rkl oliiviöljyä
- 1,5 dl risottoriisiä
- 1,5 dl kuivaa valkoviiniä
- 0,75 l vettä lientä varten
- 2 rkl kanafondia lientä varten
- 2 rkl voita
- 1 dl parmesaania raastettuna
- suolaa ja pippuria
Ensin kuorin ohuelti parsat ja leikkasin varret kapeiksi viipaleiksi nuppuihin asti. Silppusin sipulin ja raastoin juuston. Kiehautin kattilassa lientä varten vettä ja esikeitin parsojen nuppuja pari minuuttia, laitoin ne sitten kannelliseen astiaan odottamaan. Lisäsin keitinveteen fondin ja säädin liekin kattilan alla pienelle niin, että liemi kiehui hyvin miedosti.
Kuumensin toisessa kattilassa öljyä ja kuullotin siinä sipulia kolmisen minuuttia, lisäsin mukaan riisin ja sekoittelin. Varoin polttamasta riisiä. Kumosin kattilaan viinin ja sekoitin taas, sekoittaminen on risotossa avainasemassa. Kun viini oli imeytynyt riisiin, aloin lisätä lientä toisesta kattilasta kauhallinen kerrallaan. Koko ajan sekoitin riisiä ja katsoin toisella silmällä tabletilta Giron neljännentoista etapin loppua.
Maistelin riisiä välillä ja kun siinä alkoi olla sopivanlainen purutuntuma, ei liian kova, muttei mössöinenkään, lisäsin mukaan parsanvarsiviipaleet ja vielä kauhallisen lientä. Kun se oli imeytynyt risottoon, lisäsin mukaan voin ja parmesaanin paria pikkuhyppysellistä lukuunottamatta, ne säästi annosten päälle. Taas sekoitin ja maistelin, maustoin suolalla ja pippurilla. Käyttämäni ranskalainen voi on aika suolaista, joten lisää suolaa tarvittiin vain pieni ripaus.
Jaoin risoton annosastioihin, nostelin päälle kumpaankin neljä esikypsennettyä, lämpimänä pidettyä parsanuppua, loput parmesaaniraasteet ja vielä vähän pippuria. Oli muuten rakenteeltaan aivan just eikä melkein tämä risotto, tiedä vaikka Gordonkin olisi syönyt, jos olisi sattunut paikalle.
Giro d’Italiassa oli siis neljästoista etappi ja siinä tehtiin paidanvaihto-operaatio. Jo toisen etapin tässä kisassa onnistui voittamaan nuori Nico Dentz ja pääjoukon oltua ilmeisen löperö, sai pinkin paidan itselleen Bruno Armirail, toisena on alle kahden minuutin päässä Geraint Thomas ja kolmantena Geraintista kahden sekunnin päässä Primoz Roglic. Ilmeisesti kyse oli tarkoituksellisesta paidan luovutuksesta, ajatellaan, että ottakoon nyt päiväksi tuon ja olkoon tänään muodollisuuksissa kaksi tuntia pitempään, kun itse pääsee jo lepäämään. Huomenna vielä ajetaan ja sitten on maanantaina toinen lepopäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti