perjantai 21. heinäkuuta 2023

Kanaa pekoniin käärittynä rypälekastikkeessa


Olen nyt ihan ihastunut tähän Pardon your French-blogiin, sieltä löytyy todella paljon hyviä ohjeita. Enhän minä ihan ohjetta noudattanut, mutta tarpeeksi, sen uskallan sanoa. Tänään söimme broilerin sisäfileitä, joita käytin ohjeen rintafileitten sijaan. Sattumoisin olimme ostaneet juuri tänään makeita siemenettömiä rypäleitä. 

Kanaa (lue:broileria) pekonin ja rypälekastikkeen kanssa


Kana ja pekoni

  • 11 broilerin sisäfilettä (sen verran oli pakkauksessa)
  • 5 viipaletta savupekonia
  • 5 oksaa rosmariinia
  • suolaa ja pippuria
  • jauhettua muskottipähkinää
  • pikkunokare voita

Rypäleet

  • noin 2 kämmenellistä siemenettömiä vihreitä rypäleitä
  • 1 tl samppanjaviinietikkaa
  • ripaus suolaa ja pippuria 
  • hieman sitruunankuoriraastetta (noin neljänneksestä) ja loraus sitruunamehua

Kastike

  • 2 uuden sadon punasipulia varsineen
  • 1 tl valkosipulimurskaa
  • 2 viipaletta pekonia paloiksi leikattuna (että pakkaus meni loppuun)
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl hunajaa
  • 3 rkl ranskankermaa
  • 0,5 dl kuivaa valkoviiniä
  • marinoidut rypäleet liemineen (ylempää)
  • hieman tuoretta salviaa
  • ripaus suolaa ja pippuria
Tämä oli tosi kiva ruoka valmistaa, vähän hoppuisa kyllä, sillä seurasimme samalla toisella silmällä Tour de Francea ja huiskimme terassille ja keittiöön vuoroin viemään ja tuomaan tarvikkeita. Mutta näin se tapahtui. 

Ensin valmistelin broilerin sisäfileet airfryeriä varten. Laitoin kaksi pientä suikalemaista sisäfilettä vierekkäin leikkaulaudalle ja viidenteen kolme, että sain kaikki käytettyä. Kaksi suikaletta vastasi suurinpiirtein lähdeohjeessa yhtä käytettyä rintafilettä. Ripotin niille suolaa, pippuria ja muskottipähkinää. Käärin ne topakkaan pekoniviipaleeseen, siis kaksi filepalaa/pekoniviipale, yhteen tuli kolme broileripalaa pekoniviipaleeseen. Jälkelle jäi kaksi pekoniviipaletta myöhempää käyttöä varten. Laitoin pekonin päät alapuolelle ja sujautin päälipuolelle pekonin alle rosmariinioksat. Nostin nämä viisi pakettia airfryerin koriin, jossa oli valmiina pohjalla paparimuotti ja pieni metalliritilä. Kypsensin broileripaloja 170 asteessa noin 12 minuuttia ja jätin ne airfryerin koriin odottamaan jatkoa. 


Kun kanat kypsyivät, valmistelin rypäleet marinadiin. Leikkasin noin puolet rypäleistä puolikkaiksi ja loput jätin kokonaisiksi. Laitoin ne kaikki pieneen kulhoon ja sekoitin niihin etikan, suolan, pippurin, sitruunankuoren ja -mehun. 

Valmistelin sipulit leikkaamalla ne jotenkuten viipaleisiin ja paloihin ja samoin jäljellä olevat pekoniviipaleet suikaleiksi. Otin esille valkosipulimurskan, hunajan ja ranskankerman, sekä hain kulatungasta pari lehteä salviaa. 

Tässä vaiheessa siirryimme ulos, Antti laittoi minulle kokkauspaikan terassille, sanomalehtipaperin päälle aasialaisen kaasulieden ja sille paistinpannun. Kuumensin ensin pannua pari minuuttia ja sitten vaihdoimme kaasupatruunan, sillä edellinen viimeinkin loppui. Kypsensin ensin pannulla pekonisuikaleita hetkisen ja kun niiden rasva alkoi sulaa, lisäsin pannulle pikkuisen oliiviöljyä, sipulit ja valkosipulimurskan. Tämä setti sai kypsyä myös muutaman minuutin ja kaadoin sitten mukaan rypäleet liemineen ja hunajan. Minusta setti näytti hieman kuivalta, joten kumosin ruoanlaittoviinini lasista, noin puoli desiä ja sitten pari ruokalusikallista ranskankermaa. Sekoittelin ja lisäsin vielä lusikallisen ranskankermaa. Nostin kanapalat pannulle ja kuumensin ne kastikkeessa molemmilta puolilta. Noin viiden minuutin kuluttua kaikki oli valmista, rypälekastike sopivan sakeaa, kana varmasti kypsää, muttei kuivaa. Ja kattilassa sivukeriisikin oli kypsää. Juomana oli viime vuoden reissulta tuotua viiniä.  



Tämä oli taas tosi kiva ruoka, rypäleet sopivan kirpeitä, mutta oli niissä makeuttakin. Kana oli maukasta ja jaksoimme syödä kumpikin yhdet pekoniin käärityt paketit. Riisiä jäi vähän ja sen kanssa tästä jäi meille huomisellekin ruokaa. Niinpä huomenna on hyvä tilaisuus tehdä ranskalainen jälkiruoka.

Tour de Francessa oli etappi, jossa oli mittaa 173 km. Emme katsoneet aivan koko etappia, mutta ihan lopun kyllä. Kolmen hatkalaisen ryhmästä nopein oli Matej Mohoric ja kokonaiskilpailun kärjen osalta ei tullut muutoksia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti