Ranskalainen raparperitäti

Tänään on ollut päivistä parhain, sillä meillä oli perhepäivälliset, ensimmäiset kuukausiin. Pääruokana oli isomman kaliiperin lasagne, jolla ei ole muuta tekemistä Ranskan kanssa kuin, että onhan Italia Ranskan naapurimaa. Jälkiruokana oli sitten enempi ranskalaista, nimittäin raparperikeikauskakku. Englanniksi kakun nimi oli Rhubarb Tatin Cake, olipa edessä vielä sana Simple, mutta ei tämä minusta ihan simple ollut. Tiskiä ainakin tuli jonkun verran. Ohje on Pardon your French-blogista. Siellä on tehty vaikka mitä ranskalaisen keittiön taikoja, en tiedä olenko aikaisemmin osunut tähän blogiin, mutta tästä lähtien varmasti oikein tähtään!

Raparperitäti

Raparperitäyte

• 2 pitkää tanakkaa raparperin vartta, noin 350 g
• 3 dl vettä
• 2,5 dl sokeria
• puolikkaan sitruunan mehu
• 0,5 tl vaniljatahnaa

Ensin tein raparperihommat. Valitsin 20x20 cm korkealaitaisen metallivuoan kakkua varten, sommittelin siihen leivinpaperista sisäpohjan. Sitten leikkasin raparperit 6 cm pätkiin ja paksuimpia paloja leikkasin sielä pitkittäin halki. Sommittelin ne ensin vuoan pohjalle tähän tapaan, että saisin käsityksen miten sitten ennen paistamista palat laittaisin. Tajusin sentään, että tässä palat ovat leikkuupinnat alaspäin, mutta lopullisessa asettelussa ne tulisivat sitten leikkuupinta ylöspäin. 

Keräsin kattilaan sokerin, veden, sitruunamehun ja vaniljan ja kuumensin lientä sen verran, että sokeri liukeni. Nostelin raparperipalat liemeen ja annoin niiden kiehua viitisen minuuttia miedolla liekillä. Sammutin liekin ja jätin palat liemeen kannen alle asettumaan. Niiden pitää antaa olla liemessä ainakin tunti, että kitkeryys taittuu makeudeksi, mutta niitä ei pidä keittää mössöksi, jolloin nätti asettelu ei onnistu. 

Tässä käytetty kakkutaikina ei ole sellainen kuin tarte tatin-leivonnaisissa yleensä on, siksi en sitä sillä nimellä kutsukaan. Mitat olivat ohjeessa cuppeina ja minä käytin järkeäni ja konvertoin alla olevaan tapaan. Minulla ei ollut myöskään ohjeessa mainittuja maitotuotteita justiinsa samoin, vaan käytin kermaa ja jätin soodan pois, koska ei ollut mitään hapanmaitotuotetta. 

Kakkutaikina

• 100 g pehmeää voita
• 2 dl leipurinsokerin ja fariinisokerin seosta
• 0,5 tl vaniljatahnaa
• puolen sitruunankuori raastettuna
• 2 kananmunaa
• 1,5 dl kermaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa

Ensin asettelin liemessä lionneet raparperipalat ruudukon muotoon valmisteltuun vuokaan leivinpaperin päälle. Palat pysyivät juuri ja juuri kasassa, yhtään pitempään ei olisi saanut keitellä. Kuumensin uunin 180 asteeseen. 

Vatkasin pehmeän voin ja sokerin vaahdoksi, yhdistin siihen ensin kananmunat, sitten kerman ja jauhot sekä leivinjauheen, sitruunankuoriraasteen ja suolan. Vatkasin vain sen verran, että ainekset olivat kunnolla sekaisin. Tällaista tahmeaa taikinaa ei kannata vatkata hirveästi, siitä tulee helposti sitkeää. 

Kaavin taikinan vuokaan raparperipalojen päälle ja levittelin varovasti, etteivät raparperit liikkuisi paikoiltaan. Paistoin kakkua uunin keskiosassa 40 minuuttia. Tällä kertaa kävi niin, että unohdin kakun kokonaan valmistellessani lasagnea, onneksi olin sentään muistanut laittaa ajastimen päälle. Yleensä kurkin ja sörkin kakkuja monta kertaa paistumisen aikana. Nyt havahduin vasta ajastimen piipitykseen ja kas, kakku oli juuri sopivasti kypsynyt. 

Nostin kakun ritilälle vuokineen ja kymmenen minuuttia odoteltuani kumosin kakun tarjottimelle ja poistin varovasti paperin. Ilokseni jokainen raparperipala pysyi paikallaan ja kakku näytti oli somalta. Sen kanssa meillä oli vaniljakastiketta, jonka valmistin tutulla ohjeella, jonka kopioin omasta postauksestani muutaman vuoden takaa:

Vaniljakastike

• 2 kananmunan keltuaista
• 50 g sokeria
• 3,3 dl kuohukermaa (koska Valion purkissa on sen verran)
• 2 tl vaniljatahnaa

Erotin keltuaiset valkuaisista ja laitoin keltuaiset kulhoon. Kaadoin mukaan sokerin ja vispilöin seoksen tasaiseksi. Kuumensin kattilassa kerman ja vaniljatahnan melkein kiehuvaksi. Kaadoin kuuman kerman parissa lorauksessa keltuaisseokseen ja vispilöin tasaiseksi. Aiemmin olen pessyt kattilan välillä, tällä kertaa jätin sen väliin. Kaadoin seoksen takaisin kattilaan ja kuumensin sen uudelleen niin, että kastike sakeni. Kaadoin kastikkeen lasipulloon ja laitoin sen jäähtymään. Muutaman tunnin vaniljakastike oli mukavasti jähmettynyt ja kun oli aika syödä jälkiruoka, sekoitin puutikulla kastikkeen juoksevaksi. (tämä päti siis tähänkin päivään, jolloin annoskuvaa en muistanut ottaa, kun oli niin kiva jutella kaikkien kanssa)

Tour de Francessa oli ensimmäistä lepopäivää edeltävä rutistus, 9. etappi. Kyseessä oli rankkaan loppunousuun päättyvä etappi ja sen ykkönen oli Michael Woods. Kokonaiskilpailun kärki pysyi samana. Tiistaina kisa jatkuu.