Ensalada de Patatas y Tomate – peruna-tomaattisalaatti

Tänään on ollut kiva päivä, emme ole jatkaneet matkaa vaan pysyneet aloillamme ja niin aiomme tehdä muutaman päivän tästä eteenpäinkin. Nämä Loiren pikkukaupungit ovat niin kivoja ja leirialueet suorastaan loistavia, luksusvapaita ja edullisia. 

Aamun kyllä aloitimme hieman epäranskalaisittain, sillä söimme pakastimesta toiseksi viimeiset palat Padasjoen ruisleipää, sitä josta Kekkonenkin piti. Antin isä antoi sitä meille mukaan, kun lähdimme reissuun ja nyt oli sellainen aamu, joka kaipasi juustovoileipää ja päälle vielä paprikaa. Niin meni juusto ja paprika loppuun. Pitää olla reissussakin taloudellinen ja käyttää ruoat loppuun. 

Aamiaisen jälkeen lähdimme kävellen keskustaan, sinne tulee matkaa noin kilometrin verran, ensin joen vartta ja sitten Loiren ylitse. Nyt keskiviikkoaamuisin pienellä aukiolla on markkinat ja sieltä Antti osti juustoja. Se oli hauskaa katseltavaa. Hän valitsi kolme pientä juustopalleroa myyntikojun ulkopuolella olevalta pöydältä ja ryhtyi jonottamaan. Hänen edellään oli kaksi asiakasta, tai oikeastaan toinen heistä etuili, kun Antti ei ollut riittävän ripeä. Kumpikin näistä edeltävistä asiakkaista osti pieniä nykeröitä yhtä jos toista juustoa ja joka välissä kävi myyjän kanssa pitkät keskustelut, myös sen toisen myyjän kanssa, joka palveli toista asiasta. Siihen se varmaan perustuukin, ettei Ranskassa suurilla kauppaketjuilla ole liian voimakasta otetta koko maan kaupasta, että ihmiset oikeasti ostavat näiltä markkinoilta pienen palan sitä tai tätä, vihanneksia, kananmunia, hedelmiä, taimia, lihaa ja kalaa. 

Kävimme myös postissa (La Poste ranskaksi). Antti osti jo muutama päivä sitten muutaman postimerkin, silloin ilmeisesti koko konttorin melkein tyhjäksi. Nyt oli toinen tapaus. Gienin pienessä postikonttorissa kävi oikein kuhina. Nykyaikaisessa ranskalaisessa postikonttorissa on monta tiskiä, joiden takaa työntekijät voisivat palvella asiakkaita ja etenkin konttoreissa on useita erilaisia automaatteja. Voisi kuvitella, että automaattien tarkoitus on samankaltainen kuin meillä, eli vähentää työntekijöiden määrää, mutta mitä vielä. Ei Ranskassa. Kaikki palvelutiskit olivat tässäkin konttorissa tyhjillään ja työntekijät (ainakin neljä) olivat asiakkaiden (joita riitti) kanssa näillä konttorin seinustoilla olevien automaatteilla neuvomassa niiden käyttöä. He myös täyttivät asiakkaiden kanssa tai heidän puolestaan erilaisia paperikaavakkeita ja muutenkin tekivät töitä oikein ahkerasti. Antti sai apua madamelta, joka ymmärsi ulkomaanpellen haluavan ostaa postimerkkejä Suomeen ja hän lähti hakemaan erilaisia vaihtoehtoja. Postimaksut ovat muuten Ranskassa aika korkeat, ehkä jopa hieman enemmän kuin meillä ja huomattavasti Saksaa kalliimpaa. 

Kävimme tässä Gienin kaupungissa viime kesänäkin ja silloin vierailimme Gienin posliinitehtaan museossa ja tehtaanmyymälässä. Olin silloin niin pihinä, etten ostanut kaupasta mitään. Se jäi kaivelemaan ja osaksi sen takia tulimme kaupunkiin uudelleen. 

Nyt emme menneet enää museoon, mutta kävimme kaupassa ja ostimme kaksi lautasta. Muistelin, että olisin kaihonnut meille aamiaislautasiksi kauniita kukkasin koristeltuja lautasia ja niitä nyt ostimme, kaksi erilaista. Viimevuotinen pihiyteni hellitti hieman ja pystyin ostamaan kaksi lautasta viidellä kympillä. Mutta tämä ei tule tavaksi. Todistusaineisto pakattu kotiin asti, mutta uskotte varmasti. 

Kävelyretken jälkeen olimme olevinamme oikein ranskalaisia tai ainakin keski-eurooppalaisia ja söimme leirillä lounasta, kuten kaikki muutkin. Söimme vaan ihan väärää ruokaa, sillä teimme juustotarjottimen ja leikkasimme tuoretta patonkia, jonka ostaminen leipomosta oli sekin spektaakkeli vailla vertaa. Oi, miten rakastan Ranskaa! Antti siis osti torilta muutaman ulkojuuston (kuva ylempänä) ja marketista ostimme pienen valmiin valikoiman juustoja. Meillä oli rypäleitä, omenaa ja päärynää ja muutama innokas pörriäinen, jotka myös tahtoivat apajille. Minun juustomakuni on kieltämättä melkoisen lapsellinen, otin muutaman Babybel-palleronkin jääkaapista. Siitä ei geneerisyyttä puutu ja maistuu kaikille alle 3-vuotiaille ja minulle. Ulkojuustoihin en koskenut enkä sinihomejuustoon. 

Mikä ei kuulu joukkoon?

Päivän espanjalainen ruokaponnistus oli Spain on A Fork-blogin peruna-tomaattisalaatti, espanjaksi Ensalada de Patatas y Tomate. Se oli meillä sivukkeena höyrytetyn parsakaalin ja ohuiden pihvien kanssa. 

Ensalada de Patatas y Tomate – peruna-tomaattisalaatti

• 2 perunaa
• 2 tomaattia
• 2 rkl oliiviöljyä 
• 1 rkl samppanjaviinietikkaa
• tuoretta basilikaa
• tuoretta timjamia
• puolikas pulskaa valkosipulinkynttä
• suolaa ja pippuria

Meillä ei ollut nyt kunnolla persiljaa, jota Albert käytti blogissaan, joten käytin basilikaa ja timjamia. Hän taisi myös blenderöidä kastikkeen, minulla ei ole matkakeittiössäni siihen välinettä. En myöskään kuorinut perunoita, vaan kypsensin ne kuorineen. 

Leikkasin perunat viipaleisiin ja höyrytin ne kypsiksi, se otti yllättävän pitkän ajan, sillä höyrytysviritelmäni ei ole kovin tiivis, höyryä karkaa siivilän ja kannen välistä. Leikkasin tomaatit myös viipaleiksi ja sekoitin vinaigretten, johon tuli oliiviöljyä, samppanjaviinietikkaa (ainoa etikka, joka meillä on mukana), suolaa, pippuria, timjamia, basilikaa ja valkosipulia. 

Kun perunaviipaleet viimein olivat kypsiä, levittelin ne laakealle lautaselle ja siihen päälle tomaattiviipaleet ja kastikkeen. Lisäksi vielä hieman pippuria myllystä. Kastiketta oli vähän liikaa tai sen rakenne ei ollut ihan oikeanlainen sen matkablenderin puutteessa, mutta maussa ei ollut valittamista. Pihvit paistuivat nopeasti pannulla ja parsakaali höyryttyi kattilassa. 

La Vueltassa viidennen etapin voitti sama ajaja kuin toissapäivänä. Massakirin ykkösenä maaliin rynni Kaden Groves. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Remco Evenepoel, eikä kärkikymmenikön asemat juurikaan muuttuneet. Huomenna voimme katsoa kisaa hieman pitemmän pätkän, sillä on kuukauden viimeinen päivä ja matkagigoja on vielä jäljellä.