Sunnuntai on reissuissa kahdesta syystä mainio päivä, ainakin täällä Keski-Euroopassa, tiet voivat olla vähän vähemmän piukassa liikennettä ja museot ovat auki. Mutta huono puoli on se, että kaupat ovat usein kiinni. Ranskassa näyttäisi olevan niin, että paikkakunnalla joku isompi kaupoista on auki aamupäivällä hetkisen, muissa ovat ovet säpissä. Eipä siitä ehdi tulla paha tilanne, kun muistaa ennakoida sopivasti.
Meillä oli aamulla vasta loiva ajatus mihin suuntaan lähtisimme. Oli ajatus, että menisimme hieman etelämmäs, kuin edellisillä kolmella reissulla, mutta säätiedotuksen katsottuamme muutimme mieltämme ja lähdimme kohti länttä. Sitä ennen kuitenkin kävimme kaksi mukavaa kohdetta, joista ensimmäinen oli Belfort. Antti oli ensin sitä mieltä, että olemme menneet sen likeltä niin, että olisimme nähneet kaupungin symbolin, Belfortin leijonan. Se ei kuitenkaan liene mahdollista, sillä se ei näy millekään ohikulkutielle, emmekä ole kyseisessä kaupungissa käyneet koskaan. Hän on ehkä nähnyt eläväisen unen siitä. Leijonan veistäjä on veistänyt myös Vapauden patsaan, opin wikipediasta. Mutta nimi unohtui jo. Se siitä sivistyksestä.
Belfortin kaupunki oli äkkivilkaisulla oikein kiva paikka, on ollut Tour de Francen etappipaikkana tänäkin vuonna, siitä oli vielä merkkejä näkymässä.
Kävimme myös katsomassa suuren kirkon, kunhan siellä sunnuntain messu päättyi. Näimme myös caminomerkkejä.
Seuraava kohde oli Peugeot-museo, joka sijaitsee Sochauxissa, älkää kysykö minulta kuinka se äännetään. Veikkaan että jotain sinne päin kuin Söö. Oli taas todella hieno museo, lippu maksoi 12€ ja oli niin paljon kaikenlaisia Peugeotin valmistamaan vekotinta, että oksat pois. Ihan kirjaimellisestikin, firma on tehnyt sahanteriäkin, sekä keittiövälineitä, huonekaluja, ompelukoneita, polkupyöriä, moottoripyöriä ja tietysti niitä autoja. Meilläkin on ollut yksi Peugeot, ah sitä ihanuutta, kun kahden pikkulapsen kanssa sai neliovisen auton!
Sittenpä teimme museon pihalla pika-analyysin siitä minnepäin lähtisimme. Tuumimme, että aina voi tehdä kuten aikaisemminkin, eli mennä Loiren laaksoon. Nyt tähtäsimme viime vuodelta tutun Autunin pielestä hieman pidemmälle länttä kohden ja sen nimiseen kaupunkiin kuin Decize. Veikkaan, että se lausutaan, että Döö. Ajoimme ensin pari sataa kilometriä moottoriteitä, maksoi 26,40€ ja sitten punaisia teitä ja lopuksi vielä keltaisia teitä, missään tietyypissä ei ollut mitään valittamista. Liikennettä oli ihan älyttömän vähän, olen lähes varma, että tänään oli Ranskassa #pysykotonapäivä. Saavuimme Decizeen puoli viiden maissa ja siellä tosi kivanoloiselle leirialueelle, joka on Loiren ja l'Aron-nimisen joen yhtymäkohdassa. Täällä olemme kaksi yötä ja teemme suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Lue: emme tee mitään suunnitelmia vaan lähdemme ylihuomenna ja portilla arvomme minne päin lähdemme.
 |
| Matkanvarren viiniviljelmiä |
Otin ohjeen jälleen kerran Spain on A Fork-blogista, Albert varmaan lähettää minulle pian laskun tästä hyväksikäytöstä. Mutta oma vikansa, kun tekee niin hienoja ruokia! Sovelsin hieman, sillä meillä ei vieläkään ole valkosipulia ja kuminaa, jälkimmäistä sen takia etten tykkää siitä.
Salmon con Espinacas – lohta pinaatin kera kahdelle
- 2 annosviipaletta ruodotonta nahallista lohta
- suolaa ja pippuria
- 3 rkl oliiviöljyä
- pimentonia
- 2 kevätsipulia silppuna
- 2 tomaattia kuutioiksi leikattuina (vihreä ja oranssi)
- 104 g tuoretta pinaattia (olisi saanut olla enemmänkin, mutta sen verran pussiin tungin kaupassa)
- 0,5 dl valkoviiniä (koska mä voin)
- kaupan remouladea (en alkanut mobileaiolia nykertää)
Paistoin ensin suolalla ja pippurilla maustettuja lohiviipaleita 2 minuuttia puoliltaan oliiviöljyssä ja nostin viipaleet lautaselle odottamaan.
Jatkoin samalla pannulla, ei tarvinnut lisätä öljyäkään, kumosin pannulle ensin kevätsipulisilpun ja hetken päästä tomaattikuutiot ja lorauksen viiniä. Maustoin höystön suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Parin minuutin perästä nostelin suuret pinaatinlehdet parissa erässä pannulle ja sekoittelin.
Nostin lohiviipaleet pannulle nahkapuoli ylöspäin pinaattihöystön päälle ja peitin pannun improvisoimallani kannella, ruokalautasella, jonka oli käärinyt folioon. Pitää muistaa ostaa jonkunlainen kansi paistinpannulle. Laitoin liekin pois pannun alta ja jätin ruoan kypsymään loppuun noin viideksi minuutiksi jälkilämmöllä.
Annokseen nostelin ensin pinaattihöystöä ja sen päälle lohiviipaleen, jonka päälle puristimme purkista hieman remouladea. Olipa maukasta pinaattia! Ja lohikin pitkästä aikaa maistui hyvältä, oli juuri sopivasti kypsynyt.
La Vueltan toista etappia emme ole ehtineet katsoa, tässä meni ilta ruoanlaitossa ja postauksen kirjoittamisesta. Lunttasin, että Andreas Kron on voittanut etapin, mutta menee hetki, että pääsen sinuiksi tämänvuotisen La vueltan nettisivun kanssa. Piti hieman etsiskellä ennen kuin sain tietää, että punaisessa johtajan paidassa ajaa huomenna Andrea Piccolo (taas minulle täysin tuntematon ajaja). Jonas Vingegaard ja Primoz Roglic ovat noin 45 sekuntia perässä sijojen 58-60 tienoilla. Kyllä tämä tästä. Myöhemmin katsomme mitä kisassa on tapahtunut. Mobiilidataa on vielä hyvin jäljellä, sillä kuukausi vaihtuu pian ja voimme melko surutta katsoa tallenteita, vaikkei leirialueella olisikaan asiallista nettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti