Patatas Bravas ihan omin neuvoin

Onpa ollut lämmin päivä. Yö meni hyvin ilmastoidussa autossa ja kun heräilimme aamiaista laittamaan, oli vasta 20 astetta lämmintä. 20 astetta! Pari vuotta sitten lamaannuin heti, kun lämpötila ylitti 25 astetta. Muistan erään kirkkojenkatsomisreissun, jolta piti kotimaassa palata kotiin, kun oli liian lämmintä. Silloin CampaAdriassa ei ollut vielä ilmastointia, se on myönnettävä. Olin tuolloin paljon huonompi kestämään korkeampia lämpötiloja kuin nyt. Tai välttämättä en kestä niitä nytkään sen paremmin, mutta valitan vähemmän. Ainakin toivon niin. Iltapäivää kohden lämpötila nousi noin 34 asteeseen, eikä se vielä muutamaan tuntiin laske. Vasta kun aurinko on laskenut kunnolla, päästään viileämpään olotilaan. 

Antti kävi pyörälenkillä, hän kestää lämpöä paljon minua paremmin ja vieläpä tykkää siitä. Omituista. Hän näki lenkillään, ettei meidän pidä mennä huomenna CampaAdrialla Loiren etelärantaa, siellä on tie poikki ja samalla hän katsoi puolestani pari kirkkoa ja vesitornia. Ja otti niistä kuvankin, mikä on minusta todella hienoa uhrautumista. Hän arveli, että olisi nyt jonkun tosipyöräilijän lenkkikaverina ärsyttävä, kun koko ajan pitäisi huutaa, että stop, pitää kuvata kirkko tai vesitorni vaimolle. Kun Antti oli lenkillään, minä olin hiljaa liikkumatta. Tai kyllähän minä etsin mobilepantryn kaikki perunat, neljä kappaletta ja keitin ne Patatas Bravasia varten. On varmasti oikeammanlaisiakin tapoja tehdä Patatas Bravas, mutta nyt tarvitsin tapoja, joissa ei sähköä kysytä ja saisin melkein tyhjällä kaasupanoksella ruoan valmiiksi. Ja sainkin. 

Patatas Bravas kuten minä ne tein jo vuonna 2011

• 2 soikeaa keltakuorista perunaa
• 2 punakuorista perunaa, joista toinen oli sydämen muotoinen
• vettä keittämiseen
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• aiolin tilalta jääkaapista löytynyttä japanilaista majoneesia

Keitin siis perunat kypsiksi ja jätin ne odottamaan lautaselle ruoka-aikaa. Sen lähestyessä leikkasin perunat epäsäännöllisiin paloihin ja paistoin niitä hitaasti pannulla oliiviöljyssä noin 20 minuuttia. Kääntelin palasia eri kulmilleen ja odotin koko ajan, että kaasu loppuu Campingazin patruunasta, mutta ei se vieläkään loppunut. Kun palasilla oli kauniit paistopinnat kauttaaltaan, maustoin ne suolalla, pippurilla ja runsaalla pimentontupsauksella. Annoksessa lurittelimme vielä japanilaista majoneesia melkein tyhjästä purkista sen minkä huvitti. Lisänä aterialla oli 2 possunlihavarrasta/syöjä, salaatinlehtiä ja pari tosi kypsää tomaattia lohkoihin leikattuina. 

La Vueltaa katsoimme wifin kautta noin 50 viimeistä kilometriä. Edelleenkään Peter Selin ei ole äänessä, enkä ole saanut mistään selville miksei hän ole selostamassa. Toivon, että hän on lomalla, eikä lopettanut tai sairastanut.  Matti Heikkinen on kyllä pärjännyt oikein hyvin selostamisessa, ei siinä mitään moittimista. Etapin voitti Jesus Herrada ja kokonaiskilpailua johtaa yhä Sepp Küss, jatkan siis iloisena olemista.