CampaReissu2/2023 viikko 1

Onpa hetki vierähtänyt, etten ole postannut mitään. Mietin sitä, että vaikka Instagramiin laitoin jokaiselta reissupäivältä pienen päivityksen, en blogiin saanut paljonkaan reissuoloissa aikaan.  Kun ei tässä koskaan tiedä kuinka kauan mikäkin some säilyy ennallaan, niin ajattelin koota instapäivityksen blogiinkin – lähinnä omaksi iloksi, mutta jos joku muukin tykkää lukea niin hyvä. 

Liitän samaan muutamia kuvia matkan ajalta ja jotain lisähuomioita, mikäli muistan jotain sopivaa. Elo-syyskuun  taitteessa tuli kuitenkin muutamia Espanja-ruokahaasteeseen liittyviä postauksia, joten niissä on osittain samoja juttuja kuin tässä tulevassa postaussarjassa, johon laitan aina viikon jutut kuhunkin postaukseen. Pahoittelen, ettei postauksen muotoilu fonttien ja niiden kokojen kanssa ole kokoajan aivan yhteneväinen, kopiointi instasta  aiheuttanee tämän.

CampaReissu2/2023/päivä1 (11.8.2023)

Nyt se päivä koitti, että keräsimme matkakukkakimpun tontilta ja lähdimme reissuun.

Helsinkiä kauemmas emme vielä ehtineet, änkesimme lähes täydelle Rastilan leirialueelle ja lähdimme heti museoimaan. @museokortti tykkää että sitä käytetään ja kävimmekin @designmuseo_fi ssa ja @ateneummuseum issa ennen päivällistä. Allaoleva kuva on Designmuseon Kustaa Saksi-näyttelystä, se lienee jo loppunutkin,  se saavutti Hesarin jutun mukaan hyvän suosion. 

Sitä ennen kävimme kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässämme täyttämässä kannattajakortit presidentinvaalien merkeissä. Enpä ollut edes ajatellut, että tekisin niin, aiemmin ehdokkaani on ollut puoleen asettama. Siskoni @mariakingtssf ansiosta tulin asiaa ajatelleeksi. Keräyspaikka oli iki-ihana @eiringcookshop . (Lisäys: myöhemmin tajusin, että innostuksissani taisin jättää allekirjoituksen tekemättä kannattajakorttiini, mutta onneksi ehdokkuus ei siitä kortista jäänyt kiinni)

Poikkesimme myös Johanneksen kirkkoon, siellä oli juuri vihkitoimituksen harjoitukset menossa.

Emme aikoinaan koskaan onnistuneet saamaan monista yrityksistä huolimatta pöytää BasBasiin, mutta nyt ystävän kautta varaus järjestyi ja piiiiiiitkästä aikaa olimme ravintolassa, jossa kaikki oli mieleemme.

Nyt ne ajat ovat todellakin jääneet taakse, jolloin ravintola-ateria sai maksaa paljon. Tänään söimme jakaen kahdeksan eri annosta ja jaoimme niille sovitetut muutaman lasillisen viiniä.

Voi että oli hyvää, kivaa, miellyttävää ja tosiaan tuntui, että tämä hieman myöhästynyt synttäriateria oli jokaisen euron arvoinen. Tarjoilukin oli 10/10.

Nyt voi palata hyvillä mielin campingkokkauksen pariin ja pihistellä. Ilta on pimennyt Rastilassa, ovi on vielä auki, on ihana loppukesän ilta.

Jatkossakin CampaAdrian kuulumisia tulee päivittäin, lähinnä siksi, että itse muistaisimme mitä on tapahtunut. 😆

CampaReissu2/2023/päivä2 (12.8.2023)

Tänään emme liikkuneet kovin kauas. Antti osallistui Sankar-ajoihin, se on rautarunkoisten vintagepyörien ajotapahtuma ja tällä kertaa Espoossa.

Huraköön! he huusivat ja lähtivät matkaan. Minulla on ollut persoonakohtainen joutenolopäivä ns puskassa.(tarkoittaa majoittumista muualle kuin leirialueelle tai matkaparkkiin) Paikka on aivan luvan kanssa saatu, no worries.

Aloitin uuden matkapäiväkirjan, sen joka on ulkomaan reissuja varten. Kyllä ne ulkomaatkin pian tulevat eteen. 

Olen katsonut Areenasta hyviä brittisarjoja ja leikkinyt korealaista nuudelibaaria. Hyvin maistui.

Kohta on uniaika. Mutta jos pimeän tullen taivas hieman kirkastuu, saatan nähdä tähdenlentoja kattoikkunasta, on tähdenlentomaksimin vuotuinen aika taas. Täällä Espoon umpilandella ei liene paljon valosaastetta. (Lisäys: katsoimme tähdenlentoja reilun tunnin verran, oli ihan hyvä paikka katsoa, ei valosaastetta. Vieressä oli hääjuhlat isossa kartanon sivurakennuksessa ja olin vähän tyytymätön musiikkiin, kunnes bilebändi soitti Cha Cha Chan.)

Ps. A ajoi 100 km matkan, joten minun oli syytäkin tasoittaa tilannetta olemalla muutaman metrin säteellä, eikö?

CampaReissu2/2023/päivä3 (13.8.2023)

Reissun kotimaanosuus lähenee loppuaan, vietimme päivän tekemällä mutkittelevan siirtymän. Veimme Antin vintagepyörän sukulaisille talteen reissun ajaksi ja aloitimme matkan Naantaliin.

Ensimmäinen pysäkki oli Salossa, huomasin pari kilometriä ennen liittymää, että Salossa on rautatien vesitorni vanhan veturitallin katolla.

Jo sitä ennen samalla kadulla oli aika hieno muraali siilon seinissä.

Vanha veturitalli toimii nykyään Salon taidemuseona. Siellä oli aivan mahtava näyttely, Gertrude Bellin ja Meeri Koutaniemen yhteisnäyttely. Suosittelen, se on vielä noin kuukauden (Lisäys: loppui 10.9.2023) ja museo on museokorttikohde.

Salon kunnan alueella oli myös Märynummin vesitorni!

Seuraava vesitorni oli Halikossa, se näkyi vain vähän kirkon pihalta. Itseasiassa se oli ennen Salon kohteita, mutta kuvat tulivat väärään järjestykseen 🙉

Sitten kävimme katsomassa ulkopuolelta Paimion parantolaa, sielläkin oli vesitorni. En olisi viimeisen kuvan piipulta näyttävää vesitorniksi tiennyt, ellen olisi jostain lukenut.

Olemme yötä Naantalin leirialueella, vähän kalliinpuoleinen, mutta niin se taitaa Suomessa nyt olla, toissa kesänä 25€ maksaneet ovat nyt 35€. Onhan tässä ollut muuttujia.

Huomenna laivaan ja kohti Ruotsia.

CampaReissu2/2023/päivä4 (14.8.2023)

Tänään oli perinteinen pitkästymispäivä, tulimme laivalla Naantalista Kapellskäriin. Laiva oli täydempi kuin monilla edellisillä kerroilla samalla linjalla.

Antti luki rästissä olleet Hesarit ja minä kudoin vuotuisen kesken jäävän sukkaparin jälkimmäisen kantalappuun asti. (Lisäys: Allaolevassa kuvassa on se eka sukka, toinen on edelleen samassa vaiheessa kantalapun alussa nyt 26.10.2023)

Söimme kaksi kertaa, makuelämykset olivat vaatimattomat.

Laiva oli satamassa minuutilleen ja ajoimme ulos muutaman minuutin kuluttua. Ei mitään vetkuttelua siis.

Tulimme tähän sataman viereiselle leirialueelle, hinta on noussut vuoden takaisesta 5€, mutta kruunun heikko kurssi auttanee asiaa hieman.

Aurinko painuu jo puiden taakse, vähän hyttysiä tai jotain muita öttiäisiä, joten istumme autossa ja katsomme vapaaehtoisruotsia telkkarista, mahtaa olla uutiset. Päiväkirja on kirjoitettu ajan tasalle. 

Huomenna kohti etelää!

CampaReissu2/2023/päivä5 (15.8.2023)

Emme usein aja enää satoja kilometrejä päivässä, mutta tänään teimme sen. Lähdimme aamulla Kapellskäristä ja tulimme alkuillasta Alingsåsiin. Tästä on Göteborgiin enää noin 50 km.

Matkalla väistimme Tukholman pohjoispuolelta ja näimme hienon vesitornin, kävimme Västeråsissa kaupassa ja ostimme sieltä matkakukan, pidimme pullanpituisen tauon Hasslessa ja kuvasimme sen hienoa kirkkoa sen verran kuin ehdimme ennen todella räväkkää sadekuuroa.

Leirillä teimme ruokaa, ensin piti kokata ja syödä autossa koska mahdollinen sade, mutta sää kirkastui niin, että teimme ruoan ja söimme sen ulkona. Aterialla oli grillattua halloumia, kantarellileipiä ja niitä pieniä espanjalaisia paprikoita paahdettuna, niitä missä pitäisi olla ainakin 1-2/pussi oikein tulisia. Ei ollut taaskaan.

Päivän musiikkina oli suosikki-kpop-soittolistani. Luultavasti en kyllästy näihin seuraavaan kymmeneen vuoteen, sama kuin 2000-luvun (vain klassista) ja 2010-luvun (vain countrya) lempimusiikin.

Seuraava aamu olikin sitten sateinen

CampaReissu2/2023/päivä6 (16.8.2023)

Meillä ei ole kiire, mutta silti pätkähdimme tänään Tanskaan. Olimme maassa viimeksi vuonna 2012 katsomassa Giro d'Italian aloitusetappeja.

Nyt teimme unelmasiirtymän lautalla, lippu oli ostettu 9 minuuttia ennen lähtöä ja ehdimme juuri ajaa jonoon, kun lastaus alkoi. 20 minuutin kuluttua olimme Tanskassa.

Olimme aikeissa käydä Louisiana-taidemuseossa, Hillerødin rannikkokaupungissa, korjaan Humlebækin kaupungissa! Eihän sen parkkipaikoille CampaAdrialla ollut asiaa. Niinpä menimme leirialueelle muutaman kilometrin päähän ja pyöräilimme museoon.

Pyöräily Tanskassa on kivempaa kuin Alankomaissa, ihmiset ajavat pyörillä vähän hyggemmin, ei täysillä koko ajan.

Museo oli aivan mahtava. Ravintolakin näytti hyvältä, ei voinut tiirailla liikaa ihmisten annoksia, sillä tarkoitus oli tehdä itse ruokaa tasapainottamaan muutaman viime päivän runsasta rahanmenoa. (Lisäys: alla oleva pasta-annos ei paljon maksanut)

Saa nähdä maltammeko huomenna vielä pysyä Tanskassa, vai kiirehdimmekö jo Saksaan.

CampaReissu2/2023/päivä7 (17.8.2023)

Tänään oli monen nähtävyyden päivä. Aloitimme Fredensborgin linnasta, jossa kuulema juuri sattui tässä kuussa majailemaan Tanskan kuningatar. Ei ollut kyllä pihahommissa, eikä tullut muutenkaan vastaan. 

Seuraavaksi ajoimme Fredriksborgin linnaan, oli niin samankaltainen nimi edellisen linnan kanssa, että sekoitimme ne ensin toisiinsa. Tämä jälkimmäinen on museoitu ja piti hieman metsästää pysäköintipaikkaa ja suorittaa peruutusmanoovereitä ennen kuin saimme auton parkkiin. Linna oli oikein hieno ja korea. Linnan kirkko se vasta korea olikin.  Ja puistot. 

Sitten oli vuorossa siirtyminen Roskildeen, jossa emme olleet koskaan aikaisemmin käyneet, ei ole festarinuoruutta kummallakaan muistojen arkistossa. Roskildessä kävimme katsomassa Unescon maailmanperintölistalla olevaa tuomiokirkkoa. Senkin ympäri piti hieman ajaa, ennen kuin löytyi pysäköintitilaa isommalle autolle ihan luvan kanssa, siis kiekkopaikka. Kirkko oli massiivisen hieno ja maksoimme kohtuuilomielin sisäänpääsymaksunkin. 

Sen kadun varrella, jolle pysäköimme, oli pitkästä aikaa ihka-aito #avaruuskirkko suoraan kohti taivasta vaan! Adventistikirkosta kyse. 

Ajelimme näitten nähtävyyksien jälkeen Fyn-saarelle suuren sillan kautta (se ylitys maksoi noin 56,27 €, FYI) ja tulimme Odensen kaupungissa olevalle leirialueelle. Ovat nämä hienoja, mutta melkoisen kalliita. Pitää pian suoria Ranskaan, siellä on taloudellisempaa oleilla. Mutta leirialue on siis oikein hyvä.

Päivällisenä meillä oli korealaista beefbulgogia, joka onnistui hyvin. Sivukkeena oli kotoa tuotua kimchiä, toisesta erästä omatekemääni ja nyt oli kyllä erinomaista! Söimme kaiken, joten jatkossa pitää tyytyä kaupallisiin tuotteisiin. 

Niin oli ensimmäinen viikko koettuna, kotoa Tanskaan. Seuraavalla viikolla seikkaroimme etupäässä Saksassa.