Toinen viikko alkoi Tanskasta, elokuu oli taittunut toiselle puoliskolleen. Meillä oli toki paluulippu ja -päivä tiedossa, mutta tässä vaiheessa tuntui, että aikaa on ikuisuus. Hyvin epämääräinen käsite tuo ikuisuus. Emme tehneet kovin tarkkoja suunnitelmia, ajatus oli hieman venyskellä Saksassa ja sitten valua Ranskaan. Säät olivat kivat, ei liian kuumat, kun toinen viikko pyörähti käyntiin.
CampaReissu2/2023/päivä8 (18.8.2023)
Jokaisena reissun päivänä ei tapahtumia ole juurikaan paljon, tänään oli sellainen päivä. Koitimme aamulla pienesti päästä Odensen keskustaan parkkiin, mutta #noukänduu ja laitoimme navigaattoriin seuraavaksi Flensburgin.
Odensessa oli kyllä pari kivaa kuvaa talojen seinissä. Toinen #saattaasisältäätuotesijoittelua.
Parina Tanskan päivänä katsoimme hieman PostNord Danmark Rundt-maantiepyöräilykisaa. Tänään näimme monen tallin autoja menossa kohti Kööpenhaminaa, mahtaako kisa olla lopuillaan.
Menimme Vähä-Beltin sillasta mantereen puolelle ja nyt ei ole lauttoja eikä pitkiä siltoja tiedossa ennen ensi kertaa.
Muutama muukin oli aikeissa mennä tänään Hyggelandiasta Saksaan ja toinen mokona oli menossa toiseen suuntaan. Moottoritiet olivat niin sanotusti kuumat. Tanskaan päin oli rajalla valvontapiste, jostain sellaista olimmekin lukeneet. Ehkä oli kaivettu korona-aikaiset valvontateltat käyttöön.
Ajelimme Flensburgin vieritse, kävimme siellä olevassa CITTI PARKissa loivilla ostoksilla ja majoituimme kaupungin eteläpuolelle pienelle yksityiselle leirialueelle. Jo tippui hinta yöltä mukavampaa suuntaan Tanskan hinnoista.
Ja onkin oikein kiva leirialue. Hyvät saniteettitilat ja tiskipaikat, aurinko paistaa ja söimme ulkona #keräilyerät kotoa tuoduista sillipurkkien lopuista ja perunoista. Tasapainottaa taas kalliita Tanskan päiviä. Olut oli lähikaupasta, flensburgilaista.
CampaReissu2/2023/päivä9 (19.8.2023)
Toisinaan kaikki sujuu kuin tanssi, mutta välillä ei yhtään. Onneksi päivä alkoi kuitenkin mainiosti. Katsoimme nimittäin ensimmäisen Bismarck Turmimme!
Innostuin niistä jo viime vuonna ja merkitsin niitä CampaKarttaamme kymmenittäin. Useat niistä sijaitsevat metsäisissä paikoissa, joihin ei suurella autolla ole helppo päästä.
Nyt huomasin eilen, että melko lähellä viime yön leiriä olisi yksi Bismarckin muistoksi pystytetty torni (saksaksi Turm) Quernin kylässä ja aamulla ajelimme sumuisen maaseudun halki sitä katsomaan. Olikin sen väärti!
Kaikkiin turmeihin ei ole sisäänpääsyä, jotkut ovat huonossa kunnossa, mutta tämä kyseinen oli oikein upea. Se on rakennettu vuosien 1900-1903 aikana ja kiipesimme ylös näköalatasanteelle asti. Sumu peitti maiseman melkolailla, muttei se haitannut.
Ilahduttavan tornikokemuksen jälkeen lähdimme kohti Wolfsburgia, olimme toiveikkaita, että Hampurin ohitus lauantaina sujuisi kuin jo mainittu tanssi. No ei sujunut. Oli hirveästi liikennettä, tietyöalueita ja stauta. Noin neljän tunnin ajomatkasta tuli kuuden tunnin ähellys, jossa ajoimme jopa melko lailla Hampurin keskustassa, siitä todisteena kuva jostain jättikirkosta.
Loppumatkasta tietyön vuoksi suljettu tieosuus toi lisämatkaa aika paljon ja aikaa myös, näimme merkillisen kirkon. Pitää etsiä mikä se mahtaa olla. (lisäys: se on Pyhän Nikolauksen kirkko Gifhornissa)
Aikomus oli tulla Wolfsburgin leirialueelle ja olla oikein kaksi yötä. Mennä aamulla Volkkari-museoon ja pitää ajamaton päivä.
Ei sekään sitten onnistunut, sillä täällä Saksassa on alkanut jalkapallokausi ja paikallinen seura voitti ekan pelinsä. Pelin vuoksi kaikki leirialueet ovat tupaten täynnä. Oli kuitenkin sen verran väsähtänyt kuski ja kartanlukija, että noudatimme leirialueelta annettua neuvoa yöpyä parkkialueella leirialueen vieressä. Tässä saa kuulema olla yötä. Leirialueella olikin kyllä tungosta, autoja ja vaunuja oli puolen metrin turvaväleillä, joten emme sinne oikein olisi tahtoneetkaan.
Huomenna sitten Volkkari-museoon heti kun se aukeaa ja siitä sitten eteenpäin. Ollaan jossain muualla sitten kaksi yötä.
CampaReissu2/2023/päivä10 (20.8.2023)
Nyt ei palele, aamulla oli jo mittarissa 25, kun heräsimme Wolfsburgin puskasta. (Lisäys: oli aika vähäuninen yö, jonka aikana tulin tietämään, etten ole #puskamuija . Kuuntelin koko yön jokaista risausta auton ympärillä, joku liikkui mahdollisesti auton likellä mielestäni jatkuvasti ja oli todella lämmintä. Olen siis enempi #leirialuemuija )
Tuo aamu oli mainio esimerkki siitä, että olimme menossa ihan eri paikkoihin, minä johonkin Volkkari-museoon, Antti semmoiseen automaailmawunderlandiin. Menimme jälkimmäiseen. Sieltä saksalaiset volkkarin ostajat voivat hakea oman autonsa tuommoisesta tornista. Ei vissiin voi suomalainen vieläkään.
Oli melkoinen viherpesula tuo Autostadt, hienoja puistoja, konsernin eri merkkien paviljonkeja jne. Ei ihan minun juttuni, mutta olenpa käynyt. Tänään oli vielä joku kesäfestivaalipäivä ja lippu maksoi 25€. Suomalainen Ina Forsman (?) esiintyi siellä tänään myöhemmin.
Volkkarispektaakkelin jälkeen suuntasimme taas motareille toivoen, että nyt koko Saksa ei olisi menossa mummolaan. Rekkojahan ei juuri ole sunnuntaisin Saksan moottoriteillä. (Lisäys: tuona sunnuntaina oli hyvin vähän liikennettä, mikä oli helpotus)
Nyt olikin väljempää, vain pari kolme pientä ruuhkaumaa tietyöalueidem vuoksi. Näimme toisen Bismarck Turmin, tosin niin kaukaa, että vain rankasti kuvaa suurentamalla tornin just ja just erottaa. Näköjään unohdin laittaa sen kuvan 🙄 (Lisäys: mutta nyt muistin)
Välillä moottoritie oli ihan täynnä, sitten taas ihan tyhjä. Tämäkin kuva unohtui. (Lisäys: se on tuossa vähän ylempänä)
Yöpymään tulimme Bambergin liepeille leirialueelle, joka on ihan hyvä paikka. Kävimme syömässä paikan ravintolassa, perusruokaa ja olutta. (Lisäys: oli sitä ruokaakin, pizzaa ja makkaraa, mutta kuvassa näkyvät vain ohrapirtelöt)
Yhä on lämmintä melkein 30 astetta. Nyt saa kuitenkin ilmastoinnin päälle nukkumaan mennessä.
Huomenna CampaAdria ei liiku, me menemme bussilla keskustaan.
CampaReissu2/2023/päivä11 (21.8.2023)
Viime vuonna koin ensimmäistä kertaa yli 40 asteen lämpöjä enkä kyllä tykännyt niistä. Se hyöty siitä kumminkin oli, että nyt 30 astetta ei tunnu niin kamalalta.
Kävimme bussilla leirialueelta Bambergin keskustassa. Kuljettaja neuvoi ystävällisesti, että meidän kannattaa ostaa päiväliput, niin se tulisi edullisemmaksi. Maksoi yhteensä 7,80€ kahdelta. (Lisäys: matka kesti noin 20 minuuuttia)
Kävelimme katsomaan kaupungin katedraalia eikäkö tuomiokirkkoa ja kävimme jääkahvilla ja kirjakaupassa, sekä pikkuisen ruokakaupassa. Museot olivat tänään kiinni. Bambergiin voisi tulla uudelleen vähän viileämmällä säällä.
Iltapäivä leirillä varjossa on kulunut leppoisasti, söimme jääkaapin aarteita, viimeiset perunat ja vilhelmit pyttipannuna.
Kello on kahdeksan, jostain likeltä kuuluu haitarimusiikkia. Tiedä tässä tykkäiskö vai ei.
Huomenna edessä voimainponnistus (lähinnä henkinen) ja siitä lisää myöhemmin, jos selviän kunnialla.
CampaReissu2/2023/päivä12 (22.8.2023)
Lämmin päivä taas, aamusta jo heti 25 astetta. Suunnitelmana oli tänään Alppien juurella asuvien vuosien takaisten tuttavien tapaaminen. Tutustuimme heihin parikymmentä vuotta sitten Kreikassa ja olemme kyläilleet muutamia kertoja vuosien varrella, edellisestä kerrasta oli kauan. Eipä tässä olla itsekään nuorruttu, hyvä käväistä vaikka introvertti puoleni aina hangoitteleekin vastaan.
Matkan aluksi poikkesimme pellolle, josta sai itse leikata mukaan kukkia ja maksaa lippaaseen. Se oli kivaa.
Pikkuisen arveluttava oli tuo piirroslapsi mainostamassa olutta, mutta #maassamaantavalla .
Kyläilyn jälkeen aloimme etsiä majapaikkaa ja sepä meinasi olla hankalaa. Olimme jo kuulleet, että lomakausi on täällä Etelä-Saksassa noin puolivälissä ja kaikki leirialueet Alppien juurella olivat täynnä. Saimme vinkin hieman pohjoisempana olevasta alueesta jonne voisi mahtua. Ja niin tapahtuikin.
Lähellä on hieno kirkko, se on jopa valaistu, kunhan ilta pimenee se näyttää varmaan vielä paremmalta.
Päivällisenä tonnikalasalaatti, ei yhtään huonompi ateria melkein omista varastoista.
CampaReissu2/2023/päivä13 (23.8.2023)
Tänään päivän kartastot näyttivät hyvältä, Ranska-kirja oli mukana reittisuunnittelussa.
Ennen varsinaista #hittheroad hetkeä kävimme katsomassa Ottobeuren valtavaa basilikaa, se on yhteydessä käänteispieneen luostariin. Kirkkoon pääsi sisällekin ja ekana tuli kyllä mieleen, että onko mennyt koristelut vähän överiksi 🙄 Hieno kirkko, ilman muuta. Antti tönäisi vahingossa yhtä irtotuolia ja sen raapaisun ääni kesti ainakin kolme sekuntia, joten akustiikka lienee melkoisen hieno. Tai sitten ihan huono, minä mitään tiedä.
Seuraavaksi kävimme katsomassa toisen Bismarck Turmimme, se oli ihan likellä Memmingenin kaupungin liepeillä, sievä valkoinen torni. (Lisäys: tänne ei päässyt sisälle ja tavallaan tämä oli kolmas turmimme, jos se kaukaa nähtykin lasketaan)
Sitten olikin aika tosiaan siirtyä kunnolla tien päälle. Valitsimme osin moottoritiereitin ja osaksi pienempiä teitä. Hyvin luonnistui suunnistus, kaksi navia olivat välillä samaa mieltä reitistä ja me olimme kolmatta.
Eräässä kohden ennen Freiburgia oli tiessä ihan älyttömät suolisolmut, mutta paperikartassa ne olivat jääneet juuri sivujen taitteella enkä osannut niistä antaa kuljettajalle ennakkotietoa. Navin näytöltä otetussa kuvassa tulemme melkein itseämme vastaan eikä ihan suurinta sallittua nopeutta vaan vähän alle, onneksi jonossa eikä ekana.
Iltapäivällä pääsimme Ranskaan samoille tienoille, joilla olimme viime syksyn matkalla. Tulimme Turckheimiin tutulle leirialueelle ja heti oli kotoisa tunnelma, kun muutama ihminen sai aikaan kalabaliikin vailla vertaa. Onneksi mahduimme alueelle ja olemmekin täällä kaksi yötä. (Lisäys:päivällisenä näyttää olleen jotain valmisjuttuja, ehkä lihaa, ehkä kalaa, #eipystysanoon )
Huomenna on patonginhakua lukuunottamatta tonttipäivä, pyykkihuoltoa, siivousta, pastista, suunnittelua.
Nyt on ilta pimennyt ja lämpötila laskenut alle 25 asteen. Kiva istua ulkona, ei itikoita, lasissa vielä tilkka viiniä ennen unten maita.
CampaReissu2/2023/päivä14 (24.8.2023)
Pyykkipäivä, lämmintä ja hiostavaa.
Antti kävi katsomassa onko Staubin tehtaanmyymälässä hyvät tarjoukset, ei ollut.
Samoin hän kävi katsomassa onko Velosolex-pyörämuseo auki. Ei ollut, oli ferme.
Nyt iltasella on alkanut tuulla ja lämmintä on "enää" 28 astetta. Etäämpää kuuluu jyrinää. Hyvä, että markiisi on kunnolla kiinni.
Emme vielä huomennakaan jatka matkaa. Tämä on hyvä paikka.
EDIT:Nyt viisi minuuttia myöhemmin sataa ihan kaatamalla ja salamoi
Näin tuli toinen reissuviikko täyteen ja olimme päässeet Ranskaan! Sitä hauskuutta sitten riittikin monen viikon ajan. Emme oikein osaa sanoa mikä Ranskassa on niin mukavaa matkailumaana, mutta edullisuus nyt ainakin on yksi seikka ja se, että vaikka ranskantaitomme ovat lähes olemattomat, aina kumminkin asiat sujuvat. Alussa vain meinaa nousta otsaan #ranskanpatti jos luvattu netti ei toimi tai jonottaminen kestää ikuisuuden, mutta kärsivällisyys kasvaa päivä päivältä ja lopussa ei edes huomaa mitään ärsyttävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti