Campareissun neljäs viikko kului kokonaan Loiren laaksossa, josta on sanottava pari asiaa. Siellä on ylivoimaisesti huonoimmat puhelinyhteydet koko Ranskassa (mitä nyt olemme reissailleet eri puolilla), hyvin usein ei ole saatavilla oikein minkäänlaista verkkoa mihinkään käyttöön enkä nyt puhu kalastamisesta. Monesti sekään ei auta, että ostaa leirialueen nettikäyttöä, ehkä jossain respan oven vasemmalla puolella kahden metrin säteellä saattaisi toimia. Puhelimesta ei auta jakaa nettiä, kun ei sekään jaksa toimia.
Toinen seikka on se, että säätiedot ovat kokemuksemme mukaan olleet juuri Loiren laaksossa kaikkein epäluotettavimmat. Heti rannikolle päästessä ennusteisiin tulee paljon lisää luotettavuutta. Mutta jos ottaakin toisenlaisen asenteen, ilmeisen ranskalaisen, että joko sataa tai paistaa, niin sillä pääsee pitkälle.
Olemme Suomessa tottuneet niin hyviin television tarjoamiin sääennusteisiin, että naurattaa nämä kolmen sekunnin karttakuvat, joiden edessä meteorologi (tai sääjuontaja) seisoo ja sanoo yhden kädenheilautuksen ajan, että kattotaan ny mitä tästä tulee. Sama pätee erilaisiin sääappeihin, joita olemme käyttäneet. Niistä voi valita mieluisan sääennusteen ja toivoa, että se pitäisi paikkaansa. Kerran tai pari niinkin on käynyt. Kaikkea mahdollista on tarjolla. Ymmärrän kyllä, että meri tuo omanlaisensa elementit sään havainnointiin ja ennustamiseen, mutta ilmeisesti jokilaakso on sellainen, ettei siitä ota erkkikään selvää ennen kuin jälkikäteen. TAI sitten sillä ei ole ranskalaisille juurikaan väliä, näkeehän sen sään sitten, kun menee ulos. Onhan se niinkin.
Näistäkin valituksista huolimatta olimme nyt reilun vuoden sisällä neljättä kertaa Loiren laaksossa.
CampaReissu2/2023/päivä22 (1.9.2023)
Olipa hauska päivä, arvoimme aamulla mitä saatavilla olevaa sääennustetta uskoisimme. Ilmeisesti lottosimme väärin, sillä kirkkojen ja vesitornien lisäksi kohtasimme vesisateen.
Kastuimme aikalailla, mutta onneksi ei ollut kylmää ja aurinkokin alkoi paistaa, kun pääsimme takaisin leirille. Nyt varusteet ovat jo kuivat. Puhelaitteistommekaan ei ollut sateesta moksiskaan. Sen huomasimme, että noin 400 metrin välimatka katkaisi yhteytemme. Kun olimme taas lähempänä, yhteys palasi itsestään.
Iltapäivän olemme lekotelleet leirillä. Kun lähellä sijaitseva vihanneskauppa aukesi kolmelta, kävimme ostamassa hieman keittoaineksia. Pinaattia ostimme niin vähän, että saimme ne ilmaiseksi.
Päivällisenä oli poskia punastuttavaa chorizokeittoa, johon tungin kaikkia kasviksia ja vihanneksia, joita meillä oli. Oikein hyvä espanjalaisviritys taas!
Iltasella Antti kävi kameran kanssa katsomassa siltaa ja miltä pimeässä näytti.
CampaReissu2/2023/päivä23 (2.9.2023)
Pyöräilimme aamulla naapurikylään ruokakauppaan ja saimme bonuksena tienvarsikirjastonkin, vesitorni olikin sen verran seuraavassa kylässä, ettemme lähteneet lämpimässä säässä ostosten kanssa sitä katsomaan.
Antti kävi pyörälenkillä omin nokkineen, minä tein pikasiivouksen CampaAdriassa ja katsoin siskon kanssa etänä jakson kesken olevaa K-draamaa tallenteelta. Pidän tosi paljon siitä, että autossamme on ilmastointi. Muutaman viileän päivän jälkeen on taas yli 30 astetta lämmintä. Ulkona #ryobimuija tykkää tästä pikkutuulettimesta.
Päivällisenä oli papuja ja kananmunaa ja ihan pikkuisen raakamakkaraa. Papuohjeen otin @spainonafork - blogista.
Huomenna viimein jatkamme matkaa, vielä on päättämättä minne. Auto on taas palautettu kulkumoodiin. Aika pian sitä alkaa lepsuilla järjestyksen kanssa, kun auto ei liiku minnekään.
CampaReissu2/2023/päivä24 (3.9.2023)
CampaAdria oli hyvin lähellä kasvattaa juuret Gienin kivalle leirialueelle, olimmehan siellä 5 yötä! Lasku oli 98.50€, erittäin mieluisa hinta meille.
Meillä ei ollut tarkoitus siirtyä pitkää matkaa, vain vähän alle 100 km Beaugencyyn. Kumpikin oli sitä mieltä, että se Loiren kaupunki on meille vieras.
Taitaa kuitenkin olla niin, että 2000-luvun alussa, joko vuonna 2000 tai 2006 olimme täällä lapsosten kanssa. Turha ehkä kysyä muistavatko pojat paikkaa. Toinen meistä muistaa villiviinit sillanpielen talon seinässä, toinen pienen peltikolarin risteyksessä. Harmi, että sen aikaiset päiväkirjat ovat kotona, ei voi tarkistaa.
Leirialueelle pääsi aamupäivälläkin, se on mukavaa tässä maassa monin paikoin, ettei tule lisämaksua aamupäivällä saapumisesta. Teimme nopsasti leirin ja kävelimme sillan yli keskustaan. Siellä näkyi todella hienoja autoja.
Rannalla oli jonkunlainen liikuntaseurojen tapahtuma, emme liittyneet kickboxing-seuraan emmekä sukellusseuraankaan. Nautimme päiväranskalaiset roseeviinin kera ja kävelimme takaisin leirille.
Tähän Loiren varren kaupunkiin jymähdämme hetkeksi.
CampaReissu2/2023/päivä25 (4.9.2023)
Jeanne d'Arcin patsas oli tommosen julman suuren kellotornin kupeessa, ihme kun mahtuivat samaan kuvaan.
Tänään on ollut taas tosi lämmintä, kävelimme aamulla sillan yli katsomaan tuon patsaan ja kävimme uudelleen samassa kirkossa kuin eilen. Nyt siellä ei ollut mitään actionia.
Antti kävi maantielenkillä ja minä olin hiljaa liikkumatta, katsoin etänä taas siskon kanssa jakson Hospital Playlistiä. Jakson jälkeen kävimme vielä valaspuhetta, eli vatvoimme sarjaa pitkällisesti.
Tänään on La Vueltassa lepopäivä, me syömme jääkaapin aarteita ja valmistaudumme huomiseen lähtöön. Laseissa hellesään suosikkijuomamme, loraus kuivaa valkoviiniä ja loput kuplavettä piripintaan.
Oli ajatus viipyä täällä 4 yötä, mutta kuten entinen työkaveri sanoi #muutinminkäpäätin ja menemmekin huomenna Amboiseen monen kirkon ja toivottavasti muutaman kaupan kautta.
CampaReissu2/2023/päivä26 (5.9.2023)
Onneksi ei ole villahousuja mukana, niille ei ole tarvetta. Siirryimme tänään Amboiseen tekemällä joltisenkin takavinkkelin muutaman kirkon, kaupan ja yhden linnan vuoksi.
Ylläolevat kuvat ovat matkan kirkoista. Alla olevat sitten Meung-sur-Loiren linnasta. Linnoista on yleisesti huomioitavissa, että vierailijoita tuntuu eniten aina kiinnostavan linnojen keittiöt, kylppärit ja vessat, sekä makuuhuoneet ja ihmettely, miten lyhyitä sängyt ennen olivat. Paljon vähemmän kiinnostavat hienot valtavat salit. Koskee siis myös minua tämä kiinnostusten kohdistuminen.
Amboisen tutulle leirialueelle saavuimme iltapäivällä ja virkailija ilahtui, että ah monsieur Vinha, you are in my computer! Se siitä, ettei saisi pitää henkilörekistereitä... Eikä edes auttanut varjoisan paikan saamiseen, ne kaikki olivat varattuja. Pärjäämme markiisin alla ihan ok. Muutamat muut näyttivän käyvän valittamassa varjottomista paikoista, mutta tyytyväisyydeksemme se ei auttanut. Ikivanha totuus: enemmän ilahduttaa se, etteivät muut saa lisää/parempaa kuin se että itse saisi...
Päivän espanjalaisen ruoan kuittasi valmispaella, jossa ei ollut mitään moittimista.
Ilta viilenee, enää 26 astetta, valo vähenee. Yö saapuu. Sopii minulle. Ai niin, kello on täällä vasta puoli kahdeksan.
CampaReissu2/2023/päivä27 (6.9.2023)
No niin, uusi yritys tekstin kanssa puhelimella, kun ei tietokoneella taas onnistunut. #ranskanpatti oireilee taas 🙄 (Lisäys: Tämä alku on siis suoraan Insta-päivityksestä, välillä pystyin kirjoittamaan koneella koko päivityksen tekstin, toisinaan se jäi jumittamaan ja täytyi kirjoittaa puhelimella uudelleen ja tietysti olin just silloin ollut omasta mielestäni todella nokkela enkä sitten toistossa enää osannut yhtä hienosti.)
Mitähän minun piti jaaritella? Ollaan edelleen Amboisessa, jesuksen kuuma keli, mutta sopivasti La Vueltan etapin voitti tänään Jesus Herrada.
Päivän ohjelmassa oli aamupäivän kävely Amboisen keskustaan Loiren ylitse, oli kuuma ja lämmin yhtä aikaa.
Iltasella kävelimme leirialuesaaren perimmäistä kärkeä kohden, sillä huomasimme tien viitoista, että siellä olisi kappeli. Ja olikin, vähän on remontissa. Piti myös mennä joen varren tuttuun tapasbaariin lasillisille, mutta baari oli tupaten täynnä, joten palasimme leirille kuivin suin. Otimme kuitenkin kuvan komeasta linnasta iltavalaistuksessa.
Ei voi vielä toivoa, että sää hieman viilenisi, niin käy vasta auringon laskun jälkeen. Huomenna jatkamme matkaa Saumuriin, koska me voimme. Siellä pitää käydä mennen tullen ja palatessa.
CampaReissu2/2023/päivä28 (7.9.2023)
Aamulla Amboisessa heräsimme kuumailmapallojen kohinaan, niitä on tainnut näkyä jokaisella Amboisen käynnillämme. Tämä taisi olla nyt neljäs, ellei viideskin.
Kävimme matkalla tarkastamassa Antin tilukset. Hän siis osallistui muutama vuosi sitten joukkorahoitukseen, jolla kerättiin varoja Chateau de la Mothe Chandeniersin kunnostamista varten. Noilla muutamilla kympeillä Antti saa vierailla paikanpäällä maksutta, minä myös. Siellä on kyllä kaunista, tulee mieleen moni Viron kartanoista, esim Ungru.
Paikkaa ei ole tarkoituskaan palauttaa entiseen loistoonsa, vaan estää tulipalossa pahoin kärsinyttä rakennusta ja sen historiaa kokonaan häviämästä. Joitakin sivurakennuksia on käyttökunnossa ja mailla on uusi tapahtumapaviljonki ja kaunis pieni kappeli.
Linnan mailla järjestetään erilaisia tapahtumia ja talkoisiinkin vissiin olisi mahdollista vapaaehtoistua.
Nyt oli kolmas kerta, kun kävimme siellä. Poikkeamme varmaan jatkossakin, sinne ei ole kuin puolen tunnin matka Saumurista.
Nyt on kyllä kerätty lämpöä talvea varten, iltapäivällä pesimme pyykkiä ja ilman lämpötila ja - kosteus olivat molemmat 33. Netti on saumurilaiseen tapaan olematon, blogipostausta ei saa itkemälläkään lähtemään, joten ollaan ilman. #ranskanpatti saattaa oireilla lähipäivinä.
Söimme kuitenkin espanjalaisittain chorizopastaa, siihen menivät viimeiset kotoa raakoina mukaan otetut tomaatit.
Matka Amboisesta Saumuriin kulki muutaman aiotun ja tahattoman mutkan kautta, mutta Toursin ohitus meni melkein kuin aioimme.
Nyt olemme neljä yötä tutulla Saumurin leirialueella, paikka on täynnä, joten oli hyvä olla varaus. Saimme jopa melko hyvävarjoisen paikan.
Tiedossa lepoa ja ehkä kirjekyyhky kertoo miten La Vueltassa menee.
Tulee mieleen viime kesän pyörämatka, nyyh.
VastaaPoistaNiin teillä oli se ikävä sairastapaus silloin porukassanne
Poista