CampaReissun toiseksi viimeinen viikko tuntui jo melkolailla kotimatkalta, ei sille mitään voinut. Aluksi pysyimme muutaman päivän Dunkerquessa, tutustuimme siihen nyt paljon edelliskertoja enemmän pyöräillen. Kävimme myös muutamassa museossa ja etsimme kaupungin kirkkoja ja vesitorneja. Loppuviikosta hurautimme sitten jo Belgian ja Alankomaiden kautta Saksaan, Bremeniin.
CampaReissu2/2023/päivä57 6.10.2023
Tänään meillä oli kevyt aamiainen, sillä oli suunnitelma syödä lounasta. Sitä ennen kuitenkin pyöräilimme Dunkerquen saarella olevalle osalle sataman lähelle.
Sinne kesti noin vartin ajella hienoa rantabulevardia. Olin merkinnyt kartallemme valmiiksi valmiiksi saarella olevia kirkkoja ja vesitorneja sekä kaksi museota.
Meni vähän metsään. Hieno toisen maailmansodan Operaatio Dynamoon liittyvä upea bunkkereihin rakennettu museo oli hyvinkin käymisen arvoinen.
Sen lähellä sijaitsee taidemuseo LAAC, mutta sinnepä emme menneetkään, koska ylihuomenna siellä on ilmaispäivä. Olemme tuolloin yhä hoodeilla, joten palaamme silloin. Olin toiveikas, että liput olisivat normaalisti ainakin kympin, joten säästäisimme sievoisen summan. No, liput ovat ilmeisesti vain 4€, mutta rahaa sekin on. Museon ranskankielisen sivun mukaan museo avautuu viikonloppuna klo 11, englanniksi se aukeaa kymmeneltä. Ehkä odotellaan sinne yhteentoista.
Joen toisella puolella on 1970-luvun asuinrakennus, jota kuulema käydään kaukaakin katsomassa.
Merkitsemäni vesitornit eivät olleet vesitorneja ollenkaan, olipa vain joku torni (ilmeni että on koko kaupungin vanhin rakennus 1400-luvulta) ja toinen oikein ruma pyöreä talo.
Yksi kirkko löytyi, se oli niin suuri, ettei mahtunut kuvaan, eikä ovi auennut. Toinen kirkoksi tai kellotorniksi luulemani olikin joku maailmansotien muistomerkki, todella korkea pytinki.
Sitten ajelimme takaisin leirin suuntaan ja menimme epätyypillisesti lounaalle. Tämä oli kolmannen Ranskaan liittyvän merellismieliteon toteuttaminen. Osterit ja crevetit oli jo syöty, nyt oli sinisimpukoiden vuoro.
Menimme viime vuodelta tuttuun ravintolaan, joka on lounasaikaan auki pari tuntia ja illalla vähän pitempään niinä päivinä, jolloin ei ole ferme.
Olipa kiva kokemus, viimeksi olimme illalla, aivan kauhean kaatosateen hetkellä ja paluumatkalla kastuimme huolella. Nyt olimme päivällä ja aurinko paistoi.
Mahtava hyörinä paikassa, pöydät täynnä, ihmiset juttelivat, ruokaa lennätettiin pöytään hyvää kyytiä. Aivan vielä juuri ennen ilmoitettua sulkemisaikaa tuli vielä ihmisiä. Kun me poistuimme (emme lainkaan viimeisinä) oli "sulkemisajasta" mennyt jo melkein tunti. Nyt ei tarvitse syödä simpukoitakaan ennen ensi kertaa.
Kotimatkalla poikkesimme lähellä olevaan ruokakauppaan, joka on noin 80-luvun pikkuostarissa. Minä jäin ulos odottamaan, ettei pyöriä tarvinnut lukita. Iäkäs madame viittilöi, että tuokaa pyörät sisälle vaan. Eihän me, pyörät sisälle. Siellä oli kyllä oikeasti pyöräteline eteiskäytävässä.
CampaReissu2/2023/päivä58 7.10.2023
Säätä on ilmeisesti helpompi ennustaa näillä seuduin kuin vaikka Loiren laaksossa, nyt on ollut sellaista kuin eilen aavisteltiin.
Ajelimme tänään pyörillä leiriltä Belgiaa kohti. Heti kohta oli hieno maalattu sähkökeskus ja sitten upea ruma kirkko, se piti mennä katsomaan ihan @annakamarainen tähden. Kirkko taitaa olla jo poistettu käytöstä, lasimaalauksia oli rikki. Tosin täällä päin ei taida olla olemassa mitään sisäilmaongelmia.
Seuraavissa kuvissa on sama Obelix-tyylinen vesitorni kuin viime vuoden kuvissa, nyt lähempää kuvattuna. Hieman hoikempi kuin Obelix.
Seuraavat kuvat ovat Fort Des Dunes - museosta, jossa pulitimme kiltisti 7€ liput ja näimme hienot näyttelyt linnoituksista, joilla on pitkä historia.
Sitten vuorossa on vesitorni, jossa on nähty hieman vaivaa, on maalausta ja kaikkee. Arvostan.
Seuraavina pari kirkkoa jotka putkahtivat näkyviin reitin varrella.
Pian olimmekin jo luikahtaa Belgiaan. Olimme ajaneet kilometrikaupalla vanhaa rautatien pohjaa, mutta rajalla se hauskuus loppui. Antti otti De Rosasta kuvan Vlaanderin kyltin edessä. Minä olin siinä vaiheessa varovaisuuttani tukevasti Ranskan maaperällä. Ettei vaan sattuis mitään.
Palasimme omia jälkiämme leirille ja siellä olemme pysyneet ja syöneet omia ruokiamme, tässä pidä ruveta reuhaamaan. Ilta on pimennyt, tiskit tiskattu. K-pop soi ja ilta on epänuori.
CampaReissu2/2023/päivä59 8.10.2023
Viimeinen Dunkerque-päivä oli aivan täyttä kesää. Ajelimme pyörillä pitkin kaupunkia etsien ennalta kartalle merkittyjä kirkkoja ja vesitorneja. Kaikki ne löytyivät ja muutama lisääkin, myös hieno moderni kirjasto.
Kävimme myös siellä taidemuseossa säästämässä kahdeksan euroa. Oli hyvä museo ja näyttely.
Nyt on viimeinen ilta Ranskassa, äkkiä meni seitsemän viikkoa. Ehkä tästä jo joutaakin.
CampaReissu2/2023/päivä60 9.10.2023
Onhan tässä oltu reissussa jo jonkun aikaa. Vähän haikein mielin jätimme Ranskan taaksemme, se on ihan paras matkailumaa ja palaamme varmasti heti seuraavalla reissulla.
Kävimme aamulla vielä Dunkerquen Decathlonissa ja teimme muutamat pikkuostokset ja sitten #hittheroad. Yksi kirkko ja vesitornikin tienoilta osui vielä silmiin.
Olimme Belgiassa ihan saman tien, heti alkoi paljon roskaisemmat tien pielet ja huonompi päällyste. Mutta vesitorneja ja kirkkoja näkyi!
Tarkoitus oli ajella Bruggen ja Gentin pielestä Antwerpenin ohitse, kunnolla Bryssel välttäen. Poikkesimme ennen Kennedy-tunnelia isoon markettiin ja olimme ihan, että vau, helppo päästä motarilta. No, kauppa oli hyvä ja hieno, mutta pääsy takaisin motarille ja tunneliin olikin aika homma. Ihan hirveät tietyöt ja ruuhkat ja auton GPS oli hukassa, toinen GPS, Google ja minä kartanlukijana saimme meidät autereisena päivänä (hyrrä sekaisin kun auringosta ilmansuunnista ei ollut tietoa) CampaAdrian nokan oikeaan suuntaan. Tunneli oli tukkoinen, muttei pahasti.
Tulimme kivalle metsäiselle leirialueelle, jonka nimi on päiväunia ennakoivasti Camping Siesta. 🤗 On kuulkaa niin hienot posliinit vessoissa, ettei kotonakaan.
Saimme matkan aikana mieliteon syödä raclettea ja siitähän ei pääse yli kuin syömällä.
Leirialueella on hyvä, hintaan kuuluva netti ja vieressä on lentopaikka, joten lentomelukin on kohdillaan.
Vaikka nyt maistuukin kohtalaisesti kotimatkalta, on mieli iloinen. K-pop soi ja pihalla loikkii pieniä pupuja tai jotain kaniineja. Tunnustin jo sisarelleni, että seuraava ajatus siitä miten söpöjä ne ovat, oli että mitenhän maistuisivat padassa.
CampaReissu2/2023/päivä61 10.10.2023
Tänään oli siitä harvinainen ajopäivä, että olimme koko matkan kanssa auton navin kanssa samaa mieltä reitistä. Se oli varmaan todella tyytyväinen. Yleensä olemme tottelemattomia ja haluamme kulkea jotain muuta reittiä kuin navi meille suosittelee.
Kuvia ei tullut koko päivänä kuin muutama harhalaukaus kirkoista tai vesitorneista. Tämä yksikin esittelee jonkun kaupungin kirkon melkein kokonaan ja samalla näköjään jonkun patsaankin.
Belgia jäi taakse aamupäivällä ja ajelimme Alankomaiden suosikkipaikkaamme Obelink-kauppaan, siihen karavaanareitten Ikeaan. Oli muutama asia ostettavana, mm. pienet auton asuinosan oven kiinnikkeet, joilla ovi pysyy auki haluttaessa. Alkuperäiset olivat kuluneet, niin että ovi saattoi pienelläkin tuulella tai vinossa ollessaan paiskautua kiinni. Nyt toimii taas, muutaman euron "remontti".
Nyt pitäisi päättää miten reissun viimeinen viikko vietetään, minne huomenna ja koska Bremeniin. Täytyy sitä ennen käydä tiskaamassa, tälläkin leirillä on todella hyvä tiskipaikka. Jospa ajatukset kirkastuisivat tiskatessa.
Täällä toimii myös ilmainen netti loistavasti, joten tänään katsomme uutisia ja jotain ajankohtaista Yleltä, kun maailma taas ratkeilee ja natisee.
CampaReissu2/2023/päivä62 11.10.2023
Jonkunlaista reissuväsymystä saattaa olla nähtävillä, tai sitten vaan maisemat olivat tänään niin tasaiset ja vaikka kohokohtia.
Suuntana oli Groningen ja nimenomaan sen tähden, että keväällä emme norsuina mahtuneet posliinikauppaan CampaAdrialla. Jossain vaiheessa ihmettelin, että kuinka meidän paperikarttamme ei yhtään tiedä, missä menemme. Eikä sen puoleen CampaAdrian navikaan. Muistelin, että paperikarttamme on melko uusi. Käänsin kannen näkyviin ja siellähän se luki, 2014. Ei ihan tuore, olimme tuona vuonna Minillä ja T@billa Englannissa ja matkalla myös BeNeLux-maissa, jolloin karttakin oli hankittu.
Poikkesimme matkalla pariin ruokakauppaan ja tulimme leirialueelle jo ennen kahta. Onpa kiva paikka! Siistiä kuin leikkaussalissa, lämmin 🚿 maksaa 0,50€ ja lämmin tiskivesi 0,20€. Netti on ilmainen ja toimii 👍.
Lähdimme hetimiten keskustaan pyörillä, jotta välttäisimme norsufiilikset. Matkaa oli noin 6,8 km. Niistä 6,3 km meni todella kivasti, mutta loput oli aika horroria.
Todennäköisesti jokainen alankomaalainen sadan kilometrin säteellä putkahti yhtäkkiä pyörillä kaduille, siis sadoittain ihmisiä ja kaikki tahtoivat ajaa täysillä ja ekana.
Hämmästyttävästi valoissa kaikille pyöräilijöille joka suunnasta ja joka suuntaan tuli vihreä yhtä aikaa ja kaikki lähtivät liikkeelle, kuten sanottua täysillä toisiaan väistellen tai sitten ei. Peljästyin hieman mutta rohkaisin mieleni ja änkesin sekaan. Jopa Antti sanoi, että hieman hirvitti. Kerran piti pysähtyä sen verran, että Antti otti kuvan jostain kaupungin kirkosta.
Selvisimme pienessä vesisateessa Groninger Museumiin, siihen jota ulkopuolisen olemuksen mukaan @annakamarainen muistaakseni luonnehti keväällä päiväkodiksi.
En ollut ottanut museosta enempiä selvää ja lipunmyynnissä säikähdin lipunhintaa, 25€! Kyse olikin museon erikoisnäyttelystä, joka oli The Rolling Stones-aiheinen.
Siitä me emme olleet kiinnostuneet, kumpikaan ei ole koskaan rollareista perustanut. Perusnäyttelyyn ei ollut pääsymaksua ja sen kiersimme. Aulakin oli mukava ja hieno.
Iltapäivä leirillä on sujunut päivän ostoksia järjestellen ja ruokapuuhissa. Viimeisessä kuvassa on päivän salaatti, jossa ei ole mitään vihreää, mutta onpa uusi lautanen!
CampaReissu2/2023/päivä63 12.10.2023
Tänään siirryimme Alankomaista Saksaan, aamulla leirialueen eläimet moikkasivat Anttia, kun hän kävi maksamassa yöpymisen, 22€, lisäksi 1,20€ lämpimästä suihkusta ja tiskivedestä. Erittäin hyvä leirialue!
Tulimme tutulle Bremenin Stellplatzille puoli yhden maissa ja oli todella väljää. Olimme katsoneet, ettei SV Werder Bremenillä ole kotipeliä tänään, pelipäivinä Stellplatz on hyvissä ajoin paljon täydempi. Tulkkasimme otteluohjelmaa ja vasta viikon päästä on kotiottelun aika. Viime vuonna tulimme tänne juuri pelin alla ja alue oli complet aikaisin.
Saimme siis hyvän paikan ja lähdimme heti käymään keskustassa pyörillä, paitsi että Antilla oli #tussukumi ja piti vaihtaa sisuri. Mutta sen jälkeen ajelimme kivaa reittiä keskustaan. Kävimme kirjakaupassa ostamassa uuden matkapäiväkirjan ja vuosikalenterin, saksalaiset kirjakaupat ovat ihania. Kävimme myös hienossa Aasia-ruokakaupassa, täydensimme mm. sojuvarastoamme.
Weser-joen vesi on tosi korkealla, lunttasimme, että joen yli kulkeva pienlossi kuitenkin toimii. Rannan kevyenliikenteen väylälle vesi nousi paikoitellen ja täytyi nousta ylemmäs rinteellä.
Iltapäivä leirillä on ollut tosi mukava, valmistimme aterian yhdessä, Antti paistoi täydelliset saksanhirvipihvit (alennuksesta Lidlistä) ja minä sommittelin sivukkeet. Nyt alkaa olla punaisen lihan kiintiö täynnä. Kunhan olemme kotona siirrymme enempi kasvisruokaan.
Nyt vielä muutama päivä Bremenissä ennen loppurutistusta. Huomenna on tiedossa jotain hienoa! Ja tänään jo parin tunnin tiiviin SchlagerDeLuxe-kanavan katsomisen jälkeen Tupla-Tauski ilahdutti meitä hienoilla kappaleillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti