CampaReissu2/2023 viikko 10

CampaReissu2/2023/päivä64 13.10.2023 

Bremen on kyllä kiva kaupunki! Olemme täällä nyt seitsemättä kertaa sitten kesäkuun 2022. Joen ylitse menevä pieni lossi kulki vielä näin syksylläkin ja menimme sillä ylitse ja katselimme matkalla museoon muutamia seinämaalauksia, joita emme aiemmin olleet sattuneet näkemään. 

Viikko sitten alkoi Kunsthalle Bremenissä hieno näyttely Geburtstags Gäste Monet bis Van Gogh. Hieman oli tungosta, muttei liikaa, hieno näyttely!

Kävelimme keskustassa museon jälkeen jonkun aikaa sadekuurojen välissä. Kävimme meille epätyypillisesti lounaalla ja siitä seurasi lounasväsymys, jonka yli pääsi vain päiväunilla.

Stellplatz ei ole lainkaan täynnä, mutta on täällä kymmeniä matkailuautoja, paikkoja on kai noin 100.

On ollut vielä lämmintä, noin 20 astetta vaikka on tuullut ja satanut moneen otteeseen. Lähipäivinä sää ilmeisesti kylmenee kymmenkunta astetta.

CampaReissu2/2023/päivä65 14.10.2023

Viime yönä sää viileni melkein kymmenen astetta, satoi ja tuuli navakasti. Kävimme aamupäivällä pyöräilemässä tällä saarella, joka sijaitsee Weser- ja Pikku-Weserin välissä.

Katselimme mitä sadoilla siirtolapuutarhapalstoilla tapahtuu tähän aikaan vuodesta. #pahatonttu on nostettu pystyyn, keväällä se oli kumollaan, kun tsekkasimme tilanteen.

Antti kävi katsomassa jalkapalloa, Werder Bremenin pelin Kölniä vastaan, naispalloilusta siis kyse. Oli kuulema hyvä kokemus. Ja kotijoukkue voitti, jee!

Pelin aikana joen vesi oli noussut vähintään pari metriä, kuten eilenkin. Joen varren alemmat kevyenliikenteen väylät olivat veden alla. Samoin monet pyöräparkit matkalla stadionilla,. Mitähän e-bike tykkää olla yli puoliksi veden alla 🤔

Pieni lossi joen yli (jalankulkijoille ja pyöräilijöille) kulki, mutta ei varmaan olisi voinut paljon korkeammalla olla vesi.

Tähtäsin one-pot-pasta-päivällistä siihen minuuttiin, kun Antti palaisi pelistä, mutta myöhästyin pari minuuttia. Ajoitus ihan päin peetä.

Nyt kun reissu lähestyy loppuaan, meillä onkin yhtäkkiä yksi päivä "liikaa", joten emme lähdekään huomennakaan vielä kohti Lyypekkiä vaan käymme modernin taiteen museossa ja katsomme pari kirkkoa, jotka olemme aiemmin olleet näkemättä.

CampaReissu2/2023/päivä66 15.10.2023

Hyvät hyssykät miten nopeasti ilma viileni, tänä aamuna sääappin mukaan oli lämmintä (lue kylmää) 7 astetta ja tuntuu kuin olisi 2 astetta. Sadekuurojakin oli aamun tunteina vielä tulossa, joten otimme aamun rauhallisesti, eli katsoimme Schlagermix DeLuxea ja söimme aamiaista.

Kun sateet menivät ohitse, puimme ylle kaikki omat ja varastetut ja loput tuulen puolelle kainaloon (siskolle @mariakingtssf tämä sanonta). Oikeasti, kevyttoppista, pipoa ja hanskaa. Hengitys huurusi. Kävelimme modernin taiteen museoon tämän saman suikulaisen saaren kärkeen. Matkalla näkyi kirkkoja, purjelaivoja, #humppaporo ja katolla olevia patsashahmoja (no yksi vain).

Museo oli aivan loistava, lippu maksoi 9€ ja katsottavaa oli monta kerrosta. Kokoelmissa oli suomalaisia teoksiakin esillä, mm Iiu Susirajan Ja Elina Brotheruksen. Kaikkiaan museo oli ihan todella hieno. Portaatkin. Kirjasto oli todella kutsuvan näköinen. 

Kävelimme sitten keskustaan katsomaan yhden kirkon, joka oli aiemmin kyllä nähty, muttei katsottu. Sinne ei päässyt sisälle, mutta toiseen pääsi. Sinne sytytin kynttilän, isän kuolemasta on näinä päivinä 20 vuotta.

Ennen paluuta leirille kävimme lasillisilla keskusaukion ulkobaarissa, oli kiva istahtaa hetkeksi katsomaan sunnuntaista kuhinaa aukiolla, jossa on tähän aikaan vuodesta paljon ruokakojuja ja lapsille karuselleja.

Leirillä teimme korealaisen päivällisen, kevätsipulipannukakun ja Aasia - kaupasta ostettuja pakastemanduja. Sojuakin oli taas taloudessa!

Huomenna matka jatkuu, yksi ylimääräinen päivä meni loistavasti täällä lempparikaupungissamme, Bremenissä.

CampaReissu2/2023/päivä67 16.10.2023

Nyt ei ollut #pahamokka kaukana. Olin viikko pari sitten tarkistanut milloin pitääkään olla satamassa kotimatkaa varten ja kuten hyvä vaimo ainakin, kertonut sen Antillekin. Niinpä olimme iloisina yhden päivän lisää Bremenissä. Sain pari päivää sitten laivayhtiöltä muistutuksen, että matkamme lähestyy. Mikään kello ei kilahtanut. Lähdimme Bremenistä tänä aamuna kohti Lyypekkiä, jossa olisimme kaksi viimeistä yötä.

Jostain kumman syystä kurkkasin vielä sähköpostia, että mitä siinä sanottiinkaan check-in-ajoista ja siinä kohtaa ihmettelin, että nyt on päivämäärissä jotain häikkää.

No, laiva lähteekin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, eikä sitä seuraavana, siis se laiva mihin meillä sattuu olemaan lippu.  Olisi ollut kyllä aika messevää mennä vuorokausi myöhässä satamaan.

Onneksi olimme kuitenkin ajoissa hoodeilla, ehdimme tehdä tänään ostoksia ja viettää sen vihoviimeisen varsinaisen reissuillankin. Kenenkään ei kannata ikinä enää mussuttaa minulle, että haluan olla aina tarpeeksi ajoissa, ehkäpä jopa liikaa etuajassa! Mutta siitä voi mussuttaa, jos tarkistan päivämäärän huonosti.

Kuvia ei tältä päivältä ole montaa, emme paljon muuta nähneetkään kuin moottoritietä ja kauppoja. Leirialueen pihalla on kiva kirjasto. Päivällisenä oli tortilloja.

CampaReissu2/2023/päivä68 17.10.2023

Tänään on ollut ylivoimaisesti vuoden pisin päivä, tai ainakin olisi voinut olla. Kun laiva lähtee vasta aamuyön puolella on edessä pitkä päivä, vaikka päällään seisois.

Leirialueelta piti lähteä viimeistään klo 11, lisämaksusta olisi voinut olla pitempään. Ei meitä pidä leirialueella mikään yli kymmeneen koskaan, puoli kymmeneltä ajoimme ulos portista. Hyvä leirialue, ei voi moittia, hinta tuntuu Ranskan edullisuuden jälkeen korkeahkolta, mutta kysyntä ja tarjonta kohtaavat, joten ei siinä ole nokan koputtamista.

Täydensimme vielä ostoksia muutamassa paikassa, mm suurella kiinankaalilla, jotta pääsen kotona heti laittamaan alulle uutta kimchiä. Ihan kuin Suomesta ei voisi ostaa kiinankaalia.

Sää oli viileä, mutta kirkastui koko ajan. Kauppahommien jälkeen ajoimme Lyypekin keskustan reunamalle tutulle parkkipaikalle ja kävelimme keskustaan.

Siellä oli monta kirkkoa vielä kunnolla katsomatta, oikeasti, montako punatiilikirkkoa Lyypekki oikein tarvitsee? Monta.

Sitten osuimme Karstadtin loppuunmyyntiin, näin olimme käsittävinämme. Olemme viime ja tänä vuonna jo apeina katsoneet saksalaisten tavaratalojen tilaa, ei asiakkaita, ei myyjiä, ei kassoja eikä ihan kovin paljon myytävääkään.

Nyt oli asiakkaita, ainakin tarjonnan tutkijoita. En muista oliko siellä neljä, viisi vai peräti kuusi kerrosta ja vain katutasossa oli kassoja, jonkun verran oli ihmisillä ostoksia. 20 vuotta sitten oli aina onnenpäivä, kun pääsi saksalaiseen tavarataloon. Aina oli joku kysymässä tarviiko apua, oli kuhinaa. Nyt tavaratalot ilmeisesti kuolevat sukupuuttoon ja vain loppuunmyynnin aikaan on vielä hetken elonmerkkejä.

Muuten Lyypekin keskusta kyllä näytti oikeinkin eläväiseltä. Buddenbrook Haus tuli myös katsottua ulkoapäin. Kävimme siellä viimeksi vuonna 2015.

Iltapäivällä ajoimme kaupungin pohjoispuolelle Ikeaan ja sen kanssa samassa ryyppäässä olevaan ostariin, eli olimme osasyyllisiä koko maailman kaupunkien keskustojen näivettymiseen mennessämme reunaman ostoshelvettiin. Kyllä ei maailma pelastu. Samaan syssyyn voi tunnustaa, että söimme lihapullatkin.

Seuraava ohjelmanumero oli käydä Travemünden hiekkaveistoisnäyttelyssä. Se oli ihan kiva. 

Kävelimme myös katsomassa Travemünden rantakatua ja kirkkoa, minä en siellä viime vuonna käynyt. Sittemmin olemme odottaneet, että kello tulisi puoli yhdeksän, jolloin lähtöselvitys alkaa. Oli se luojan lykky, että hoksasimme päivämääräerehdyksen eilen, emmekä myöhästyneet laivasta.

Oli todella vähän kulkijoita, olimme kolmantena jonossa, johon matkailuautot ohjattiin satamassa, eikä taaksemme tullut kuin pari autoa. 

CampaReissu2/2023/päivä69 18.10.2023

Nyt on vielä hetki Ruotsin verkkoa, joten pikainen tilannetiedotus: olemme nukkuneet ja syöneet ja ohjelmassa on vielä nukkumista ja syömistä.

Laiva on todella tyhjä, matkustajia noin 100, matkailuautoja 5 ja henkilöautoja kolmisenkymmentä, rekkojen määrää en laskenut tarkasti.

Eka kertaa vältyttiin yläkannelle peruuttamiselta tällä reitillä, kyllä ei kuljettajaa harmittanut.

Lisää myöhemmin jännittäviä uutisia, jos on verkkoa ja jos jotain jännittävää tapahtuu. Nyt päiväunille. (Lisäys: Mitään muuta ei tapahtunut, ei jännittävää eikä tylsää) Ai niin, eka kertaa saimme ikkunapöydän ihan ilman pyytämistä. Ja juuri silloin aurinko paistoi ärsyttävästi ja liian kuumasti päin naamaa. 

CampaReissu2/2023/päivä70 19.10.2023

Niin se on CampaReissu taas päättynyt. Säiden radikaali viileneminen Saksassakin sai ajatuksen kotiinpaluusta aivan mieluisaksi. Laivamatka meni mukavasti, ei ollut merenkäyntiä nimeksikään ja väkeä oli todella vähän.

Aamulla olimme ulkona satamasta jo 20 minuuttia saapumisajan jälkeen ja meillä oli pari pysäkkiä ennen varsinaista kotimatkaa.

Haimme Antin vintagepyörän, sen jolla hän 10 viikkoa sitten ajeli Espoon maisemissa ja joka odotti kiltisti Antin isän luona.

Sitten kävimme Järvenpäässä katsomassa blogitutun taidenäyttelyä Järvenpää-talossa, @maricadaut tykkäsimme! Samalla pysäköinnillä kävimme myös museon puolella katsomassa sen hienot näyttelyt. Ja katsoimme yhden kirjaston. Vesitorni ja toinenkin osui matkalla silmään. Tosin ne on kumpikin aiemmin asiallisesti katsottuja. 

 

Vuorossa oli pyytää navilta neuvoja kotiin ja se antoikin ne oikein pätevästi, olisimme kyllä osanneet itsekin. Matkalla välillä vähän sateli lunta, mutta onneksi tiet pysyivät kuivina tai eivät ainakaan jäätyneet. Liikennettä oli todella vähän ja Viisarinmäessä näytti taas, että asumme erämaassa.

Kotipihaan saavuimme puoli neljän maissa. Olimme päättäneet, että kunhan todellisen paleltumavaaran uhassa olevat yrtit on tuotu sisään, voimme rentoutua, kaiken muun voi jättää tuonnemmas.

Nyt on jo ilta, pyykkikone ja kuivaaja laulavat duettoa, autosta on tuotu ainakin puolet talossa talvehtivasta tavarasta, kimchi laitettu alulle, hiirenloukut on viritetty ja flammkuchen paistettu ja syöty. Posti haettu laatikosta, siellä olikin kiva vastakortti meidän lähettämiimme, osoitekin oli täydennetty Postin toimesta. 

 

On se kyllä kiva tulla kotiin ♥️ 70 päivää reissussa ja nyt on talviunille asettumisen aika.

Tähän päättyy kymmenosainen matkapostausten sarja tämän vuoden jälkimmäisestä CampaReissusta. Seuraava on vuorossa kunhan tästä talvesta päästään.