CampaRreissun kahdeksannen viikon vietimme vielä kokonaisuudessaan Ranskassa, tuntui ettei sieltä millään malttaisi lähteä, eikä luopua merenrannasta.
CampaReissu2/2023/päivä50 29.9.2023
Sotaisten muistomerkkien päivä. Pysyimme samalla leirialueella ja Antti kävi pyörällä katsastamassa etukäteen millaiset maastot seudulla oli yhteispyöräilyä ajatellen. Minä en tainnut tehdä oikeastaan yhtään mitään, en ainakaan mitään, mikä olisi jäänyt mieleen.
CampaReissu2/2023/päivä51 30.9.2023
Nyt on sääennuste luvannut oikein, aurinko on paistanut koko päivän. Kävimme katsomassa pyörillä lisää Omaha Beachin toiseen maailmansotaan ja D-Dayhin liittyviä paikkoja. Ajelimme leiriltä noin 7 km päähän amerikkalaiselle hautausmaalle.
Hautausmaalla oli hieno #visitorcenter eikä maksanut edes pennin latia katsoa hieno näyttely. Tässäkin paikassa kaiuttimista kuului ilmeisesti looppina menehtyneitten sotilaiden nimiä. Visitor centerissä emme ottaneet kuvia. Hautausmaan perällä oli kappeli ja etuosassa valtava muistomerkki.
Ajatus siitä, että nykyään tämä D-Day - rannikko on isosti valjastettu sodasta kiinnostuneiden turistien varaan, on vähän halju. Ei tietenkään pidä unohtaa sotaa, mutta silti.
Kävimme myös katsomassa paria kirkkoa. Tässä niistä ensimmäinen.
Tämä toinen sijaitsi vain noin reilun kilometrin päässä leirialueelta. Kirkossa oli hautajaiset alkamassa, joten pyörsimme sen pihasta pois.
Myös #roadsidelibrary oli matkan varrella.
Tässä on lähdössä kortti kotimaahan, mietin tuolloin, että ehtiikö se perille ennen meitä. Todellakin ehti. Laitoin kortin laatikkoon lauantaina ja laatikko tyhjennettiin seuraavana maanantaiaamuna (näin tulkkasin laatikon kyltistä) ja se oli perillä seuraavana perjantaina. Jotkut viime kevään korteista tulivat perille nyt lokakuussa, tai syyskuun lopussa, ne oli lähetetty Ranskasta synttärini tienoilla toukokuun alussa. Joten holkkumaa on jonkun verran.
Ennen leirille paluuta kävimme syömässä ihanat crepet, sokerilla ja sitruunalla. Virkistävää normandialaisen siiderin kanssa. Tässä ravintolassa crepet maksoivat noin 4-6 € kappaleelta, kun Plestinin markkinoilla ne maksoivat 1-1,5 €. No, onhan toki eri asia istua ravintolan pöytään syömään astioilta kuin syödä seisaaltaan talouspaperin päältä. Mutta yhtä hyviä olivat.
Leirillä valmistimme kivat #smashburgertacos joihin sain innostuksen @soppasirkus - blogista. Oli oikein kiva ruoka, vaikka piti soveltaa sen mukaan mitä mobilekeittiöstä löytyi. Jauheliha on vähän vaikea ja kallis ostettava Ranskassa. Ostin pienehköstä lähikaupasta kaksi valmiiksi muotoiltua hampurilaispihviä ja jaoin sen meille neljään pieneen tacoon. (Lisäys: myöhemmin huomioin kyllä, että suuremmissa kaupoissa jauhelihaa on hyvinkin saatavilla, mutta aika kallista se on verrattuna kokolihan hintaan Ranskassa tai jauhelihan hintaan Suomessa)
CampaReissu2/2023/päivä52 1.10.2023
Tietääkseni tänään on ollut sunnuntai aamusta asti. Heräilimme normaaliin aikaan, minä klo 6 ja Antti klo 8.30. Myös aamutoimet sujuivat normaaliin tapaan, pystyimme kyttämään naapureiden aamiaistapoja, leipien paahtamista ja pikakahvin valmistamista.
Suuntana oli koti, joten lähdimme ensin länteen päin. Kun ajoimme leirialueen portista ulos (näyttää kuin vapautuisimme vankilasta) huomasimme etuoikealla vesitornin, joka oli kasvanut sinne yön aikana. Ihan varmasti sitä ei ollut aiemmin. Jatkaessamme matkaa se meni piiloon maissipellon taakse, joten hieman mysteeriksi jäi oliko sitä todella vai kuvittelimmeko vain.
Tykkäsimme edelleen tästä Maailman Rauha-patsaasta. Samalla tuli katsottua etäältä kyseisen kylän kirkkokin. Vesitornikin katsottiin tien toisella puolella, sitäkään ei tullessa ollut, sillä olimme tuosta patsaasta niin haltiossamme.
Tulimme torstaina todella ruman kirkon ohitse ja se piti nähdä uudelleen. Alla olevissa kuvissa on se ruma kirkko, tai ei kirkko niin ruma ollut, mutta sodan jälkeen korjatun kirkon kylkeen ympätty betonitorni, se oli kyllä "mahtava". Samalla kylällä näimme kolme kertaa saman pariskunnan aamulenkillä, ehkä he ajattelivat, että onpa täällä paljon suomalaisia liikkeellä. Todennäköisemmin eivät kiinnittäneet meihin mitään huomiota.
Lisäys: Tämä seuraava kuva on sitten taas niitä salaperäisiä taidekuvia, joita puhelimeni muistiin tulee vähän väliä, sijaintitiedon mukaan edellisen kirkon pihassa sen on joku ottanut. Ehkä tonttu tai maahinen.)
Sitten ajoimme katsomaan saksalaista sotilashautausmaata. Se oli hieno, hiljentävä paikka. Ei niin grandiöösi kuin amerikkalaisten tai muiden liittoutuneitten, mutta yhtä lailla saksalaiset sotilaat olivat ihmisiä, joille kuuluu kunniallinen hautapaikka.
Hautausmaan alueen reunalla oli vesitorni, se ei yrittänyt mennä piiloon, vaan pysyi paikallaan, että sain kuvan siitä.
Matka jatkui Caenin ja Le Havren ohitse osin maksullisia teitä lähelle Dieppeä. Näimme taas kirkkoja ja vesitorneja, uskokaa tai älkää.
Välillä jopa samalla silmäyksellä. Tämä pääsi tapahtumaan Bourdainvillessä.
Caen ohitus meni kuin tanssi. Siis sellainen sulava tanssi.
Mukava, vielä pari viikkoa auki oleva leirialue otti meidät ystävällisesti vastaan, 20€/yö. Täällä pari yötä. Leirialueen keskellä on lampi ja siinä asustaa ainakin kaksi piisamia. Olin ensin, että hyi, kun luulin suureksi rotaksi. Kun lajinmääritys oli tehty, suostuin sanomaan, että ihan ok, mutta ällö häntä. Eikä se ole piisamin vika tietenkään. (Lisäys: emme nyt sittenkään olleet varmoja mitä nämä eläimet olivat, on olemassa vesirotta ja piisami, emmekä tulleet tietämään ovatko ne sama asia tai olivatko nämä ruohoasyövät eläimet jompia kumpia).
Viimeisissä kuvissa päivällinen CampaAdrian säästötyyliin, pienet pakastequichet/hlö ja puolet lautasta salaattia.
CampaReissu2/2023/päivä53 2.10.2023
Tänään kävimme matkan huonoimmalla pyörälenkillä. Antti kävi ensin tunnin tunnustelureissulla ja sitten lähdimme yhdessä pyörillä Dieppeen. Hän esikatseli läheisen kylän kirkon.
Ensin ajoimme meren rantaan ja kävimme vuorotellen (ettei tarvitse lukita pyöriä) kappelissa. Tänään oli edesmenneen ystävän syntymäpäivä, joten sytytin Silvalle kynttilän. Ja toisen Peltsille.
Ajoimme pätkän rantapromenaadia ja huomioimme, että jotkut muutkin ovat ihailleet maisemaa.
Sitten alkoi retken ankea vaihe, Googlen mukaan kohtalainen mäki ja kyllä se sellainen olikin. Pysähdyimme nousun puolivälissä ottamaan kuvaa kotikylän rannasta.
Loppunousu meni kyllä e-bikella ihan hyvin, mutta hitsit en tykkää alamäistäkään. En uskalla ajaa kovin lujaa.
Dieppestä olimme merkinneet katsottavaksi hienon kirkon ja sinne löysimmekin muutaman kartankatsomisen jälkeen.
Sitten lähdimme kauppaan, isoon ostariin. Sinne vievä tie oli tappava nousu, aivan supisuora ja ikuisuuksia kestävä. Kauppa löytyi ja törsäsimme näin rahapäivänä pihveihin. Myös sieniin (0,47€) ja perunoihin (0,90€). Aterialle hintaa noin 11,50€ kahdelta. Viiniä ei lasketa, se on jo aikaa sitten ostettu.
Loppumatka marketilta kotio oli taas jännä, pitkä lasku ja piti jarruilla roikkua. Se on sanottava, että vaikka tällä seudulla ei ole parhaita erillisiä pyöräreittejä ja pitää ajaa autojen kanssa samaa väylää, ei pyöräilijänä tule tunnetta, että autoilijat ahdistaisivat. Jäävät hyvin nätisti taakse riittävän matkan päähän, jolleivat pääse ohi ja itsellä on aikaa antaa merkkiä, jos on tarkoitus jalkautua tai himmata muuten. #sena - puhejärjestelmä on ollut kyllä aivan mahtava, on mahdollista kertoa huutamatta asioita ja se tuo turvallisuutta ajamiseen. Meistä toinen on ihan pro pyöränsä kanssa ja toinen sitten ei ihan niin. Tämä systeemi tuo varmuutta etenkin minulle. Ovat olleet hintansa väärti, noin 200€ kahdelle.
Päivällinen onnistui hyvin, hiiligrilli oli ensimmäistä kertaa käytössä tällä matkalla. Sillä valmistuivat pihvit ja sienet, airfryerillä perunat. Tomaattikin oli tosi hyvä. Ja persilja maustevoin päällä.
CampaReissu2/2023/päivä54 3.10.2023
Tänään minulla oli onni saada etukäteistuedustelua siitä, mitä tulen huomenna näkemään. Antti oli pyörälenkillä ja löysi mainion pyöräreitin johonkin lähellä olevaan kylään, sellaisen entisen rautatien pohjalle tehdyn. Nimeä en sekä muista että en osaa kirjoittaa.
Sinne menemme huomenna yhdessä ja näen itsekin kirkon, aseman ja vesitornin omin silmin.
Minä hyödynsin omaa aikaa tuottavasti katsomalla monipuolisia instareelejä. Erittäin hyvin käytetty 5% kuukauden mobiilidatastani. Tiedän paljon lisää siitä miten huskyt kiljuvat kurkku suorana ja miten totuus tulee lasten suusta. Pesin myös lempimekkoni ja katsoin sen kuivumista tuulessa.
Ruoaksi meillä oli kaikkien pantryruokien äiti, korealainen Spam Fried Rice, meni tosi vähän aineksia, mutta pannu oli täynnä ruokaa.
Leirialueella tuntuu olevan suuri vaihtuvuus, aamulla ekat lähtivät jo viiden maissa. Olin jo luulemaisillani, että alueella on murtovarkaita, mutta tuskin he olisivat niin pontevasti ja niin monta kertaa paiskoneet retkiauton ovea.
CampaReissu2/2023/päivä55 4.10.2023
Olipa mukava saada toissapäivän vähemmän kivan pyöräilykokemuksen kumittava hyvä pyöräilykokemus tänään. Oli jo haudannut pyöräilyvarusteeni auton uumeniin, mutta kannatti kaivaa ne esille.
Ajelimme hämmästyttävää neljän kilometrin ylämäkeä Offranvilleen eikä tuntunut missään, niin ovelasti vanhan rautatien pohjalle tehty pyörätie nosti meitä 136 metrin verran aivan huomaamatta.
Asemakin oli soma, vaikkei enää kyllä alkuperäiskäytössä.
Kävimme katsomassa kaupungin hämmästyttävän suurta kirkkoa päältä ja sisältä, löysimme #tienvarsikirjasto n ja siellä oli yllättävää kyllä taas Aku Ankka.
Ruokakaupassa toikkaroimme hetken eikä oikein innostunut ostamaan mitään, sillä aamiaisesta oli vielä niin vähän aikaa.
Paluumatka oli hauskin alamäki ikinä, se samainen neljän kilsan mäki, mutta niin loivaan laskeva, ettei tarvinut polkea eikä jarruttaa. Pysyi sopivasti 22-25 km/h nopeus. Välillä piti väistellä hevoskastanjoita. Mutta ei siis autoliikennettä, eikä paljon muutenkaan liikkuvia.
Leirillä oli ohjelmassa tietysti sitten ruoanlaittoa, joka alkaa aina samalla lailla, ota sipuli ja tomaatti. Siitä se sitten sukeutui lautaselle.
Huomenna matka jatkuu Dunkerqueen. Tämä Hautot-sur-Mer oli tosi kiva paikka, kahden yön pysäkistä tuli neljän yön pysäkki. Voisimme tulla tänne toistekin. Bussilla kuulema pääsee helposti Dieppeen, sille voisi antaa toisen toisen mahdollisuuden.
CampaReissu2/2023/päivä56 5.10.2023
Matka jatkui tänään Dieppen liepeiltä Dunkerqueen (en tiedä miten nimi pitää taivuttaa). Aamiaisella söimme puoliksi unelmankevyen suklaaleivonnaisen, joka ei ehkä ole niin terveellinen ilmavuudesta ja keveydestä huolimatta. Sen puolustukseksi on sanottava, ettei rasva tullut läpi siinä vartissa, jonka pain au chocolat vietti pussissa. Mehuna oli paikallista sameaa omenamehua, ihan hyvää, muttei ihan hintansa väärtti.
Matkalla teimme ostoksia parissa kaupassa ja katsoimme lukemattomia vesitorneja ja kirkkoja, oli varmaan ennätyspäivä niiden suhteen.
Perillä tulimme tutulle leirialueelle, jossa on jo syyshinnat, 17€/yö. Viime vuonna hinta oli14€. Täällä on uima-allas rakenteilla, joten jostainhan nekin rahat on otettava. Saimme vähän huonon paikan aivan alueen peränurkasta, sinne piti peruuttaa melko ahtaasta raosta, mutta hyvin se onnistui. Pois pääsee sitten vaikka joku naapuri olisi leveämminkin tontillaan.
Kävelimme rantabulevardilla varmistamassa, että simpukkaravintola varmasti on yhä olemassa. Bulevardia on ehostettu sitten viime syksyn. Oli patsasta, uutta laatoitusta ja tietotauluja.
Luvassa pitäisi olla kohtuullisen kivat säät lähipäivinä, joten nautimme merenrantaelämästä muutaman päivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti