CampaReissu1/2024 viikko 3

Campareissun kolmas viikko alkoi ja ainakin toistaiseksi on sää mitä mainioin, on kuulema monta monta astetta tavanomaista lämpimämpää. 

Keskiviikko 1.5.2024 päivä 15 

Toinen aamu peräkkäin, että saatoimme syödä aamupalaa ulkona. Kävimme ensin ostamassa leipää, arvelimme leipomon olevan kyllä auki, vaikka oli vapunpäivä. Kylän toinen leipomo on vastikään palanut ja se parempi olikin kiinni, mutta onneksi oli kolmaskin, enemmän konditorio. Sieltäkin sai ostaa patongin.

Eilen juttelin kahvin tekemisestä ja tänään oikein huomioin miten nopea tuo alumiininen mutteripannu on. Kahvi tuli valmiiksi kaasulla varmaan alle kolmessa minuutissa.

Aurinko paistoi niin kirkkaasti, että aikomastani aamiaiskuvasta tulikin kuva minun crocseistani ja pöydän reunasta. Matkakukat kuitenkin näkyvät, pionit yhä sinnittelevät.

Antti aloitti maantiepyöräilykauden ja otti kuvat kaikista matkalla näkemistään kirkoista. Tietääpä emäntä, ettei ole minnekään sorruttu humputtelemaan.

Päivällistä tehdessä käytin kaasulieden alla hesaria pöydän suojana rasvan roiskeilta. Mitähän se Petteri olikein tarkoitti 23.4.2023, ettei keneltäkään vaadita? Ihan kuin olisi vähän sittemmin vaadittu.

Leirialueella on tapahtunut suurvaihto, aamulla yli puolet lähti ja nyt on taas melkein täyttä. Sää on ollut paljon ennustetta parempi. Nyt pitäisi oikeasti hieman tuumia, että minne tästä. Ei vielä huomenna tosin.

Torstai 2.5.2024 päivä 16

Ihminen vanhentuu joka päivä, mutta synttäri on vain kerran vuodessa. Tänä vuonna synttärini osui tänne Turckheimiin ja se tiesi sitä, että Antti kipaisi ostamaan hienoja leivonnaisia heti kohta herättyään. Ei olisi kannattanutkaan sitä ennen, sillä unessani hän kaahasi Audilla aivan järjettömästi, muttei ollut asiasta moksiskaan, sanoi vain antaneensa poliisille kansainvälisen ajokorttinsa, joten me voimme jatkaa CampaAdrialla ihan rauhassa. #justjoo #unet

Aamiaisella oli täydellinen kattaus, mitään terveellistä ei nähty eikä kuultu, tai ehkä appelsiinimehua, muttei olla niin nokonuukia.

Tässä Turckheimin kylässä on aivan ihana pieni kotimuseo, jossa on näytillä Velosolexeja. #tietäjättietää . Antti hoksasi sen jo aiemmilla käynneillä, muttei päässyt portista sisään. Nyt hän pyysi leirialueen respassa, että soittaisivat sinne ja sehän toimi kuin junan vessa Seinäjoen asemalla (ei juuri nykyään pääse tätä sanontaa hyvin käyttämään).

Kello kahdelta kävelimme museolle ja pääsimme katsomaan mitä hienoimman kokoelman näitä moottoripolkupyöriä, sivumennen sanoen meilläkin on yksi tuollainen.

Kävimme myös leirialueen lähellä olevassa Staub-outletissa, muttemme nytkään tunteneet halua ostaa kalliita patoja. 10 vuotta sitten olisin tullut hulluksi tuolla, ostimme tai emme.

Olimme juuri päässeet takaisin leirille, kun alkoi taas sataa. Mietimme, että menisimmekö alkuillasta leirialueen kerhotilassa järjestettävään viininmaistelutilaisuuteen. 5 €/nokka, ei ostopakkoa. Olin ihan että joo, mennään vaan. Kun kello tuli aika, olin jo, ettei kai me sentään. Olisi ollut sosiaalista, olisi pitänyt puhua ihmisten kanssa. Jestas miten vaikeaa. Emme menneet.

Huomenna matka jatkuu etelään. Tuosta viimeisen kuvan valikoimasta Antti valkkasi sopivan paikan muutamaksi yöksi.

Perjantai 3.5.2024 päivä 17

Tänään CampaAdria liikahti taas paikaltaan, jatkoimme matkaa kohti Beaujolais-aluetta. Parin päivän kesä nytkähti viileämpään suuntaan, muttei se haitannut.

Näimme matkalla todella monta kirkkoa, useimmat vain kaukaa. Kävimme ostoksilla Witgenheim-nimisessä pikkukaupungissa, siellä oli oikein kolme kirkkoa, joista viimeinen, avauskuvan vasemmassa alanurkassa, oli oikein täysiverinen #avaruuskirkko ! Tässä postauksessa se on ihan omassa kuvassaan, otettu liikkeessä auton ikkunasta.

Ranskassa on kaikenaikaa erilaisia sirkuksia, tivoleita ja näyttelyitä kiertueilla. Ilmeisesti dinosaurukset ovat hyvinkin yleisiä täällä.

Kaupan pihassa opin myös, miten Tesla pitää pysäköidä. Osaan sitten, jos semmoisen joskus hankin.

Melkein koko päivän ajoimme moottoriteitä, oli tosi vähän liikennettä ja uusi Fulli-maksulaitteemme toimi hyvin. Ei tarvinut maksupisteillä kuin hidastaa ja portit aukesivat. Le Poulet de Bresse-maamerkki tuli myös ohitettua.

Leirialue on parin vuoden takaa tuttu, täällä ei ole nyt kovin paljon väkeä. Teimme ruokaa ulkona, pienenpienet possufilepalat, perunagratiinit ja raakavihannessekoitusta pussista.

Ennen kuin alkoi sataa ja ukkostaa, kävimme leirialueen viininmaistelussa. Oli täysin pönötysvapaa tilaisuus, muutama pieni tilkka viiniä, maistelulasit ja yksi pullo roseeta mukaan. Nyt kuuntelemme sateen ropinaa ja olemme iloisia.

Lauantai 4.5.2024 päivä päivä 18

Tänään on ollut vaihtelevan sateinen päivä. Aamupäivällä pääsimme kärryille Snookerin MM-kisoista ja kun sade taukosi, kävelimme muutaman sata metriä kylille. Katsoimme kirkon (mahdollisesti uudelleen, en muista) ja virsikirjatkin tuli dokumentoitua.

Sitten menimme paikallisen viinitilojen co-operatiivin myymälään ja nautimme tilkat paikallisia viinejä.

Ilta lähestyy ja #mobilepiglets ovat ihan täpinöissään, että mitä Otto ja Johanna tänään saavatkaan aikaan suhteessaan. On muuten vaikea lukea pitkästä aikaa ääneen tekstiä, jossa on paljon itselle vieraskielisiä nimiä, ranskaa ja muita minulle vieraita kieliä. Viimeksi olen lukenut iltasatua vuonna 2009 Harry Potterin viimeistä kirjaa.

Sunnuntai 5.5.2024 päivä 19

Edelleen kaikenlaiset sääennusteet tuntuvat olevan sopivia, sillä välillä on ollut aivan kesäistä ja sitten taas synkkää kuin syksyllä.

Antti kävi kävellen kylän keskustassa viemässä kortteja postiin ja osui siellä keväiseen vanhojen autojen tapahtumaan. Tarjolla oli myös syötävää ja juotavaa ja ilmeisesti Antti oli ainoa ulkomaalainen tapahtumassa, sillä hän herätti runsaasti kiinnostusta. Tämän osallistamistapahtuman välttäessäni laitoin campakarttaamme kaikki tähän astiset kirkot, vesitornit, museot ja muut uudet kohteet. Siinä vierähtikin pari tuntia nopeasti.

Saimme katsottua myös Giro d'Italian toisen etapin vaiheita ja postasin blogiin jo aiemmin keväällä kokeilemani italialaisen paistoksen. Oikeasti me söimme tänään viimeisen kuvan valmispiiraset ja loput vihannessekoituspussista. Huomenna on taas kauppapäivä.

Maanantai 6.5.2024 päivä 20

Tänään on ollut vähemmän kiva päivä jonka kruunaa se, että tuttu vaiva, #ranskanpatti alkoi taas vaivata. Sen lisäksi, ettei juuri mikään mennyt kuten halusimme, alkoi nettikin tökkiä pahan kerran ja sitähän minä en kestä yhtään.

Blogissa on kuvaton postaus kaikesta siitä, mitä jouduimme kokemaan. Mikä en tietenkään ole paljon mitään, on niitä pahempiakin asioita maailmassa. Osoite blogiin profiilissa. Ja tässä: https://www.campasimpukka.fi/2024/05/ostognocchit-lautasella.html Tässä päivityksessä on kuvia matkan varrelta, satoi ja oli märkää. Vesitorneja ja kirkkoja. Lautasilla einestä. Että semmonen maanantai.

Ja juuri kun saan uikutettua riittävästi, saatankin päästä laittamaan kuvia postaukseen. Tai sitten en.

Tiistai 7.5.2024 päivä 21

Kolmas viikko CampaReissua on saatu päätökseen ja olemme päässeet niille Ranskan sydänmaille, missä melkein mikään ei toimi, mutta jotkut asiat sentään onnistuvat.

Kävimme aamulla ilmastointimuseossa (lue: ilmailumuseo) ja siellä oli pikkulapsilla yhtä suuri mielenkiinto lentokoneisiin kuin minulla, enemmän tykkäsimme robottiruohonleikkurista. Mutta koska olen #hyvävaimo kävelin tämänkin ilmastointimuseon lävitse kiltisti.

Orangeen emme menneet, koska pysäköinti, tulimme Avignoniin ja täällä olemme helatorstain yli. Tämä on iähtävä city-leirialue, jossa on paljon varjoa suurista plataaneista, mutta saniteettitilat ovat identtisiä 70-luvun pioneerileirien kanssa. Mutta kyllä se piisaa.

Tässä paikassa on monta hyvää juttua, on joki, on leirialue, on palatsi/linna ja ainoa miinus on se, että joki onkin Rhone eikä Loire, joka on minulle #sydäntenjoki Ranskassa. Sielläkään ei netti toimi, joten mitä tässä valittamaan.