CampaReissu1/2024 viikko 9

Yhdeksäs viikko alkoi Verdunissa ja sää oli taas paljon parempi kuin ennusteissa, ei satanut ja oli sopivan lämmintä.  

Keskiviikko 12.6.2024 päivä 57

Tänään kävelimme Verdunissa mukavan kävelyretken, googlen mukaan 5,8 km mutta saa siihen laittaa ainakin 10% tilliä.

Olimme katsoneet valmiiksi hienon betonikirkon 1960-luvulta, se ei tosin enää toimi kirkkona vaan jonkunlaisena tapahtumapaikkana konserteille ja muille sellaisille. Tämä on toivoakseni myös @annakamarainen mieleen.

Seuraavaksi koitimme etsiä luostarin kirkkoa, mutta siellä on ilmeisesti pistetty pillit pussiin, alue aidattu eikä sinne päässyt. Myöhemmin näimme netistä kuvia raunioituneesta kirkosta. Niin ettei ollut sitten nunnia eikä munkkeja paikalla enää.

Sitten saimmekin bonuskohteen, kauniin vesitornin. Myöhempi arkistonuuhkinta paljasti, että Antti katsoi tämän vesitornin viime vuonna minun ollessani kanttuvei eikä hän edes antanut kuvaa minulle siitä. Ihan ok, sillä nyt näin sen omin silmin.

Sitten oli tarkoitus katsoa Verdunin katedraali, mutta sitä ennen vielä katsoimme jonkunlaisen rauhan keskuksen ja kirjaston, keskus oli kylläkin #ferme emmekä saaneet selkoa on se ferme ihan kokonaan, vai tunnin tai 3 päivää tai 3 vuotta. Sen hienolla sisäpihalla oli valokuvanäyttely edellisistä sodista ja myös Ukrainassa menossa olevasta.

Sitten menimme katedraaliin, se oli niin suuri, ettei mahtunut kokonaisena kuvaan. Sisällä oli juuri urkuharjoitukset menossa, tärykalvot olivat kovilla, soitto alkoi ja loppui yhtäkkisesti ja nappulat olivat tosiaankin kaakossa.

Katsoimme vielä jonkun melko juhlavan muistomerkin ja yhden kirkon, joka tuli bonuksena vastaan, kun näimme sen tornin muistomerkin tasolta.

Viimeisessä kuvassa on Verdunin hieno postitoimisto, josta Antti osti postimerkkejä vuonna 2007 tai niillä main. Toimitukseen osallistui koko postitoimiston henkilökunta ja vielä yksi juoksi perään kadulle varmistamaan, että monsieur ymmärsi varmasti, että pitää laittaa se 3 sentin lisämerkki.

Kiva päivä, ei ole satanut, joutsenet ovat tallella, sorsat tulivat aamulla hakemaan osansa patongista. Ensi yöstä on tulossa kylmä, pakkanen ei ole kaukana, joten yrtit pääsevät sisälle autoon.

Torstai 13.6.2024 päivä 58

Tänään meillä oli pyykki- ja paikkuupäivä, pyykki tarkoittaa juuri sitä mitä onkin, eli laitoimme suuren teollisuuskoneen hommiin, olisi mahtunut enemmänkin pyykkiä, mutta se oli sitten myöhäistä, kun olimme jo pesutuvalla. Mutta puhdasta tuli ja oli erinomainen kuivaussääkin, kaikki vaatteet on jo viikattu kuivina odottamaan käyttöä.

Paikkuuosuus sitten tarkoittaa sitä, että kävimme pyykkien ripustamisen jälkeen uudelleen kaupungilla katsomassa ne kohteet, joita eilen illalla löysin vielä kartalta ja joita emme eilen älynneet katsoa.

Alla on kuvassa on kirkko, jota emme ymmärtäneet entiseksi kirkoksi eilen, vaikka kummallakin kävi kyllä mielessä, että tässä on nyt jotain tuttua. Ovessa luki jotta Garages. Sain sitten selville myöhemmin, että vaistomme oli oikeassa, entinen kirkkohan se.

Seuraavissa kuvissa on toinen kirkko, jonka eilen katsoimme vain etäältä, nyt kävelimme lähemmäs ja aivan ovesta sisälle. Siellä oli mahtavia lasimaalauksia. Osa niistä teki ikkunoiden pieleen hienoja valaistuksia, kun aurinko paistoi sopivasti.

Seuraavaksi katsoimme yhden portin paremmin kuin eilen.

Ja sen jälkeen synagogan, joka on remontissa.

Seuraavana on taas portti ja sen jälkeen yksi chapelle, joka oli aivan eilen katsomamme vesitornin lähellä, mutta emme sitä nähneet tuolta vesitornin suunnasta. Minusta tuo kokonsa puolesta on kyllä ihan kirkko, mutta chapelle ei ehkä tarkoita ihan samaa kuin meillä kappeli?

Viimeisessä kuvassa on vielä yksi portinjämä, jonka eilen näimme, sekin on aivan sinisen vesitornin vieressä. Eilen siihen tuli jotain muita matkailijoita lukemaan samaa tietotaulua ja minä luikin pois. Tänään juuri kun sain kuvan otettua joku bemarimies peruutti ihan tuohon portin eteen ja alkoi somettaa kaikessa rauhassa. Mikseipä siinäkin voisi pysäköidä.

Perjantai 14.6.2024 päivä 59

Olipa kiva, että eilen oli eilen ja tänään tänään, sillä tänään satoi vettä aika tiiviisti, ei olisi ollut eilen kiva kuivata pyykkiä ja kävelöidä sateessa.

Meillä oli todella lyhyt siirtymä tänään, Antti oli urheasti soittanut Thionvillen kunnalliselle leirialueelle tässä männäiltana ja varannut (tietääkseen) meille paikan sinne viikonlopun yli. Matka ei ollut kuin yksi hujaus, noin 100 km.

Mutta, aina pitää olla mutta, leirialueelle Thionvillessä pääsisi vasta klo 16, mikä on vissiin ranskaksi "quatre heures de l'après-midi" tai jotain sinne päin.

Niinpä nukuimme niin pitkään kuin pystyimme, minä 6AM, Antti 8.45AM. Söimme aamiasta kuin hidastetussa filmissä ja tiskasin todella huolellisesti. Olimme sitten vähän ysin jälkeen lähdössä liikkeelle.

Naapuri oli laittanut kotoisat jatkojohtoviritelmänsä meidän auton edestä, joku liitos oli muovipussissa (yöllä satoi) ja juuri sillä kohden mistä meidän piti peruuttaa. Minä olisin kyllä käynyt vastaavassa tilanteessa sanomassa, että älkää nyt bitte ajako tuon idioottiliitoksen päältä (he olivat saksalaisia), mutta Herr Jokumikälie vain katsoi tuimasti, kun Antti peruutti minun täydellisten merkkieni mukaan. Ei osunut, eikä mennyt mitään rikki.

Vaikkei sää ollut kovin kiva, kävimme ruokaostosten jälkeen katsomassa Douaumont Ossuary-muistomerkkipaikkaa. Tuossa ensimmäisen kuvan pytingissä ensimmäisen maailmansodan jälkeen on vannottu, ettei ikinä enää sodita, mutta ilmiselvästi olivat sormet selän takana ristissä.

Muutoin matkalla näkyi vesitorneja ja kirkkoja.

Nyt olemme Thionvillessä muutaman päivän, täällä on todella hyvä netti, saniteetit ovat konteissa, joko vanhoja korjataan tai uusia rakennetaan, ei tuosta ota ihan selvää.

Moselle virtaa tuossa vieressä, onneksi hyvän tulvavallin takana ja kaupunki on aivan lähellä. Huomenna kävelemme katsomaan kirkkoja. Vesitornikin on ihan omalta tontilta nähtävissä, en vain vielä ottanut kuvaa, kun niin tympeä sää. Markiisi oli jo avattuna, mutta alkoi tuulla niin puuskaisesti, että rullasimme sen kiinni, kaiken varalta.

Lauantai 15.6.2024 päivä 60

Thionvillessä sää on ollut kutakuinkin sellainen kuin luvattiinkin, paitsi että yöllä satoi ihan kaatamalla ja yrtit melkein kokivat hukkumakuolon.

Antti poimi kukan aamusella, ei tosin itse sitä huomannut.

Kävelimme kylille, noin kilometrin verran, ensin läpi kauniin Napoleonin puiston.

Puiston reunalta katsoimme Mosellen toisella puolella olevan vesitornin. Hassua muuten, että eilen käsitin joen virtauksen olevan aivan eri suuntaan. Tuskin se suuntaansa on muuttanut, minulla vain oli hyrrä sekaisin.

Katsoimme muutaman kirkon, yhden kellotornin ja vilkkaat ja hienot markkinat ja taapersimme sitten leirille takaisin.

Poimin kadulta vastikään jostain pudonneen hortensian kukan, varmaan viime yön kova tuuli oli sen siihen lennättänyt. Olin kuitenkin häveliäs ja laitoin kukan kassiin, ettei joku ajattelisi minun itse katkaisseen sitä jonkun puutarhasta. Se sopii hyvin eilen ostamieni pionien kanssa samaan maljakkoon.

Sunnuntai 16.6.2023 päivä 61

Erikoinen päivä tänään, ei ollut leiväntilausmahdollisuutta ja lähimpään leipomoon oli aika pitkä matka (ainakin 10 min kävellen), joten päätimme syödä jääkaapin aarteita. Kananmunia, pekonia ja tomaattia pannulla. Jogurttia ja marjoja. Pystyi syömään. 

Tänään on Thionvillessä ollut sadekuuroinen päivä, aina kun tuli mieleen, että lähdetäänkö jonnekin kävellen tai pyörällä, alkoi sataa. Niinpä olemme tehneet matkan seuraavan tärkeän päätöksen. 

Nimittäin paluun aloittamisen. Tähän asti olemme vain ajelehtineet, emmekä miettineet vielä milloin pitäisi lähteä kotiin. 

Nyt on laivalippu Suomeen hommattuna. Teimme kalkulaatioita sen suhteen, kumpi maksaa enemmän, suora reitti Saksasta Suomeen vai Saksasta Ruotsin kautta Suomeen. 

Minua olisi houkuttanut kokeilla uutta Finnlinesia Naantaliin, Antti olisi mielinyt Baltian kautta, mutta sillä kohden minä väpätin alahuulta. Ei jotenkaan lainkaan hotsita se suunta, vaikka olemme kyllä paljonkin reissanneet hyvin kokemuksin Puolassa ja Baltiassa, etenkin Virossa. 

Päivällinen oli tänään korealainen, Parasite-henkinen #jjapaguri ja viimeinen tilkka sojua. 

Tämä on viimeinen ilta Ranskassa, saavuimme maahan huhtikuun viimeisen päivän tienoilla, joten reissusta suurin osa kului taas tässä ihanassa maassa. Huomenna sitten Luxemburgin kautta Saksaan. Vielä on vähän aikaa ennen kuin 🚢 lähtee. 

Etsimme kaikki Ranskan postimerkit ja kortteja esille ja kohta kirjoitetaan tervehdyksiä kotiin. 

No nyt oli jännitystä suomalaisten iltaan tarjolla. Huomasin etsiessäni suihkun jälkeen puhtaita vaatteita kaapistani(kohtuu normaalia, eikö?), valo ei syty, emme ole sähkössä. Antti lähti katsomaan, että missä vika. Meidän sähköjohto lojui maassa ilman täällä tarvittavaa adapteria sähköaseman vieressä, ilmankos ei tullutkaan sähköä. Antti kävi respassa ja siellä sanottiin, että mene etsimään omasi. Ja löytyihän se, millään muulla sähkötolpalla ei ollut samanlaista kuin yhdellä ja Antti urheasti meni kysymään sen johdon päästä autosta, että #whatthemerde . Siellä sanottiin, että juuri olivat ostaneet sellaisen, mutta tuo oli selvästi meidän pulikka, ei mikään uusi. Minun sähkövastaavani otti sen pulikan takaisin ja tuli sen kanssa omalle tontille, merkkasi sen tutulla pyöräteipillä ja jatkoimme sähkön parissa.

Jälkeen päin ajatellen olisi vain pitänyt ottaa se pulikka ja jättää näitten vohkijoitten piuha maahan, merkitä oma näkyvästi ja olla kuin ei oliskaan.

Maanantai 17.6.2024 päivä 62

Niin jäi Ranska taakse, puolitoista kuukautta viivyimme siinä ihanassa maassa taas. Harmi, että viimeisenä päivänä oli se sähköjohtoepisodi, joka ei johtanut mihinkään sen kummempaan onneksi.

Tänään aamusta lähdimme kohti Saksaa, kävimme ensin viimeisessä Ranskan Decathlonissa ja viimeisessä isossa Ranskan marketissa ennen kuin pyörähdimme sen verran Luxemburgissa, että tankkasimme matkan edullisinta dieseliä.

Sitten jatkoimme taas Saksaan ja siellä Mettlachiin, jossa olemme monta kertaa huomioineet Villeroy & Bochin tehtaanmyymälän. Vähän piti ensin venkuloida, että saimme CampaAdrian pysäköityä, mutta sitten menimme kauppaan. Se olikin paljon isompi kuin olin luullut ja siellä oli todella paljon todella edullisia astioita kaupan, toki myös uusia ja kalliita sarjoja. Ostimme pari pientä lautasta, jotka saavat täydentää aamiaislautastemme kokoelmaa.

Matkalla näimme paljon kirkkoja ja muutaman vesitorninkin. Hienoin kirkko oli Mettlachissa ja posliinitehtaan pihapiirissä oli vanha siunauskappeli, sekin oli hieno.

Kuvassa 3 on pienikokoinen Eiffelin torni, en ole ehtinyt vielä ottaa selkoa, että mikä se on ja miksi se on Apachin kylässä Ranskassa juuri ennen Saksan rajaa.

Iltapäivällä tulimme Kröviin, joka on tuttu parin vuoden takaa, muistin väärin, että olisimme olleet täällä myös viime vuonnakin. Vuonna 2022 olimme kaksi kertaa ja sen jälkeen täällä ovat hinnat nousseet monta euroa/vrk. Sille on erittäin hyvä syy, leirintätontit on pohjustettu uudelleen, on sorapaikat autoille ja uutta nurmikkoa oleskeluun, saniteettitilat on remontoitu ja kokonaan uutta tilaa on puolivalmiina. Nettikin toimii erittäin hyvin, joten maksamme mieluusti 27 €/vrk.

Kävelimme iltapäivällä Krövin keskustaan, tästä leiriltä on sinne noin kilometri. Vaikka kesäkuu on jo taittunut yli puolen välin, ei täällä todellakaan ole vielä kuumin sesonki. Viinituvista useampi on kiinni kuin auki. Kävimme kirkossa katsomassa sen sisältäkin ja sen jälkeen parilla lasillisella.

Tiistai 18.6.2024 päivä 63

Meidän piti ottaa jokaisesta leiripaikasta kuva, mutta emmepä ole muistaneet kuin muutaman kerran. Tämä Krövin Camping Paradise on kyllä hyvä ja kiva. CampaAdria on tukevasti uudella sorapohjalla ja saimme pitää paljaita varpaitamme hyvällä nurmikolla, emme ajatelleetkaan laittaa mattoa nurmelle, ettei se lytistyisi. Heti kun saavuimme Saksaan, muuttuivat aamupalakäytännöt ranskalaisista lähemmäs kotimaisia. Respaan sai tilattua sämpylöitä ja juusto ja leikkele palasivat repertuaariin, niitä ei Ranskassa tullut syötyä. Eilen ostimme NORMA:sta jääkahvia, sitä ei ollut Ranskassa saatavilla.

Aamupäivän vietimme mukavassa, joskin hieman hautovassa auringonpaisteessa, ennusteen mukaan ukkonenkaan ei olisi mahdoton. Ja sehän sieltä tulikin, oikein kunnolla, satoi puolisen tuntia rankasti. Kun kadut kuivuivat ja aurinko taas paistoi, kävelimme ylempänä kylällä kohti keskustaa, oli hauska katsoa etu- ja takapihoja, kukkaistutuksia ja koristeluita. Melkein kaikki talot ovat joko Weinguteja (viinitalo) tai majoituspaikkoja. Tuo alla oleva kuva julisteesta on vähän epämukava, tällä paikkakunnalla on perinteenä laittaa viinipullojen etikettiin kuva lapsesta saamassa isän tai äidin (tai jonkun) kädestä paljaalle pyllylle. En sitten tiedä mitä tuo juliste haluaa sanoa, onko jotkut viinijuhlat tulossa, mutta tuskin sentään lapsia piiskataan kuitenkaan.

Kylillä on kyllä hiljaista, vain muutamia matkailijoita näkyi eikä paikallisia juuri lainkaan. Viinituvat ja ravintolat ovat päivällä enimmäkseen kiinni ja kadut ovat autioita. Olemme olleet täällä myös elokuussa ja lokakuussa, mutten muista oliko silloin kovinkaan paljon vilkkaampaa. Tämä ei ole Moselin suosituin kaupunki varmaankaan.

Näin viikko 9 on lopussa ja huomenna alkaa viimeinen kokonainen viikko tällä matkalla. Jatkamme matkaa kohti pohjoista ja loppuviikosta on tarkoitus olla Bremenin tienoilla.