Tänään alkoi CampaSimpukan 14. ranskalainen ruokahaaste, kun Tour de France alkoi Italiassa. Muutama ensimmäinen etappi ajetaan Italiassa ennen kuin siirrytään Ranskan maaperälle. Ehdin aamulla hieman vilkuilla keitä kisaan oli lähdössä mukaan. Olen tyytyväinen, kun Remco Evenepoul, Primoz Roglic, Jonas Vingegaard ja Tadej Pogacar asettuivat lähtöviivalle. Myös Mark Cavendish on mukana, hänenhän piti viime vuonna päättää uransa, mutta loukkaantuminen ja kisan keskeytys Tourilla muutti hänen mielensä. Kerran vielä hän yrittää saavuttaa ennätystä Tour-etappien voittamisessa. Kuulin juuri, että hän on nyt Sir Mark Cavendish, mikä minusta on oikein suloista, vaikkakin tietysti ihan pöhköä pökkelöintiä, jota Britanniassa harrastetaan.
Se mistä minä en tykkää (mutta minulta ei kysytty mitään), on että kisa päättyy henkilökohtaiseen aika-ajoon ja vieläpä Nizzaan, eikä Pariisiin. Ehkä olympialaisten lähestyminen on vaikuttanut siihen, että Pariisi ei nyt ollut sopiva päätöspaikka. (tämä alku on kirjoitettu ennen kuin etapin lähetys oli alkanut)
Kun olimme Noirmoutierin saarella, ostimme paikallisia perunoita. Saarella kasvatetaan oikein todella kalliita perunoita, mutta me ostimme semmoisia semitavallisia. En edes tiedä mistä niitä kalleimpia saisi ostaa ja mihin aikaan kautta. Ja mikä niissä niin erityistä onkaan. Sen opimme, että nämä suolaisessa maassa kasvaneet perunat ovat todella kiinteitä, niiden kypsyminen vie kauan aikaa. Ei ollut mitenkään taloudellista keitellä neljää perunaa melkein 45 minuuttia. Sekin oli hassua, kun otimme hienosta vanerilaatikosta neljä perunaa, emme saaneet kantta enää kiinni.
Noirmoutierin perunat pitäisi ymmärtääkseni syödä muutaman päivän sisällä maasta nostamisen jälkeen, mutta kyllä me nyt kuskasimme niitä useita viikkoja kotiin. Laitoimme laatikon auton takatalliin mustan pussin peittämäksi emmekä avanneet pakkausta sen jälkeen, kun kertasyömistä varten olimme ottaneet ne neljä perunaa.
Kotona kun tutkimme perunoita, ne näyttävät olevan aivan kunnossa, ovat ihan kovia ja kiinteitä, eikä ole yhtään idun alkujakaan. Ehkä ne sen takia kypsyvätkin hitaasti, kun ovat aikaa kestäviä?
Perunoita ostaessamme otimme pienen lehtisen, jossa oli muutamia ohjeita näiden pottujen valmistamiseen ja siitä löysin nettisivullekin, jossa on paljon ohjeita. Ymmärsin ihan riittävästi ranskaa, mutta varuiksi käänsin sen nettikääntäjällä. Eihän tämä nyt ole kuin lohkoperunaohje.
Noirmoutierin lohkoperunat uunissa
- 4 keskikokoista perunaa
- 1 uudensadon sipuli
- 2 rkl oliiviöljyä
- 1 dl kuivaa valkoviiniä
- 1 oksa rosmariinia
- pieni nippu tuoretta timjamia
- suolaa ja pippuria
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pese perunat ja leikkaa ne suupaloiksi. Rypistä uunivuoan pohjalle arkki leivinpaperia ja kumoa perunapalat paperille. Leikkaa sipuli paloihin ja lisää nekin vuokaan. Mausta perunat ja sipulit suolalla, pippurilla, rosmariinilla ja timjamilla. Kaada mukaan viini ja oliiviöljy ja sekoittele hyvin. Peitä vuoka foliolla ja paista noin 50 minuuttia. Kurkkaa folion alle, kokeile perunoiden kypsyyttä tikulla. Paista vielä ilman foliota vartin verran. Meikäläiset perunat kyllä valmistuvat nopeammin, mutta nämä Ranskan ihmeet vaativat pitkän kypsytyksen.
Söimme näitä lohkoperunoita haudutuspadassa kypsennetyn kokonaisen broilerin kanssa, tänään oli lähes ilmaisen sähkön päivä ja kodinkoneet ovat olleet aamusta asti töissä. Reissusta paluun jälkeen on aina paljon pesemistä ja järjestämistä. Emme kokonaista broileria sentään syöneet, haudutus oli niin täydellinen, että rintafileet irtosivat jo kättelyssä ja ne söimme. Kaikki muut osat jäivät tähteeksi ja olisi joutanut vähän rintafileistäkin.
Ikävä kyllä Mark Cavendish ei ollut ollenkaan kunnossa, hän jäi heti alusta pääjoukosta minuuttikaupalla, ilmiselvästi hän oli kipeänä. Roman Bardet oli päivän nopein (ajaa huomenna keltaisessa johtajan paidassa) ja hänen joukkuekaverinsa Frank van den Broek tuli toiseksi. Sitten piti jännittää yli puoli tuntia, ehtiikö Mark Cavendish aikarajan puitteissa maaliin vai loppuuko kisa hänen osaltaan tähän. Mikäli ymmärsin oikein, hän juuri ja juuri ehti maaliin ennen kuin aikaraja tuli vastaan, samoin melkein koko hänen joukkueensa Astana. Nyt sitten vain toivottava, että hän toipuu huomenna jatkamaan kisaa. Sinänsä hänelle ei ole väliä olla 39 minuuttia kärjen takana ensimmäisen etapin jälkeen, mutta kun melkein koko joukkue on häntä autettuaan samassa tilanteessa, se on vähän harmillista, eikä ole kovin kivaa, jos hän kuitenkin joutuu jättämään kisan kesken huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti