Ranskalainen raparperi-mansikkapaistos murukuorella

Crumble tai crisp, ainakin niillä sanoilla tätä jälkiruokaa kutsutaan, mutta en tiedä mikä tämän jälkkärin nimi ranskaksi varsinaisesti on, otin ohjeen englanninkielisestä blogista. Pienensin ohjetta ja käytin summamutikkamittaa aineksia kerätessäni, mutta ajatus on tärkeintä, eikö niin?

Mansikka-raparpericrumble kahdelle

• muutama todella ohut raparperin varsi (koko surkea satomme pihalta)
• 2 rkl sokeria
• noin 20 mansikkaa
• 3 rkl sokeria
• 2 rkl vehnäjauhoja

Muruseos

• 3 rkl vehnäjauhoja
• 0,75 dl muscovadon ja leipurin sokeria
• pieni kourallinen erilaisia pähkinöitä murskattuna
• 1 dl kaurahiutaleita
• 0,5 tl jauhettua vaniljaa
• ripaus kanelia
• ripaus muskottipähkinää
• 25 g kylmää voita pieniksi kuutioiksi leikattuna

Leikkaa raparperit paloihin ja sekoita kupissa niihin sokeria hieman pehmentämään niitä. Leikkaa mansikoista kannat pois ja marjat (vai mitä turvonneita kukkapohjia ne nyt olikaan?) paloiksi, sekoita niihin sokeria myös. Hetken päästä kerää mansikoiden kanssa samaan kulhoon sokeriset raparperit ja pari rkl vehnäjauhoja. 

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Kokoa crumblen ainekset omaan kulhoonsa ja hiero kylmät voikuutiot mukaan sellaiseksi tasaisehkoksi massaksi, voi saa jäädä noin pähkinän kokoisiin palleroihin. Levitä mansikat ja raparperit uunin kestävän vuoan pohjalle, minä käytin pientä valurautapannua. 

Kun uuni on kuuma, levitä crumbleseos mansikka- ja raparperipalojen päälle tasaisesti, älä taputtele enempiä, saa jäädä pieniä epätasaisuuksia. Paista noin 45 minuuttia, tarkkaile ettei pinta pääse palamaan, mutta se kuplii houkuttelevasti. Jäähdytä ainakin 15 minuuttia tai jopa huoneenlämpöön. Tarjoa sellaisenaan tai jäätelön tai kreikkalaisen jogurtin kanssa. 

Ennen tätä jälkiruokaa söimme eilisen ulkofileen jatkojalosteena, tein sille punaviinipohjaisen liemen, maustoin lientä tilkalla soijakastiketta ja tomaattipyrettä. Sivukkeena oli riisiä ja lusikallinen ranskankermaa ja päälle vielä ruohosipulia. 

Tour de Francessa oli viides etappi, joka oli tasamaaluonteinen. Alussa kilpailijat ajoivat kuin minä sunnuntaiajelulla, mutta kyllä siitä sitten kisa saatiin aikaan. Toivoimme kovasti, että nyt olisi Mark Cavendishin päivä ja hän saavuttaisi 35. Ranskan ympäriajon etappivoittonsa ja menisi tilastoykköseksi tässä mielessä. Sitten hän voisi lopettaa uransa tänä vuonna hyvillä mielin. 

No nyt se päivä koitti, Mark kiri ykkösenä maaliin! Mahtavaa! Tadej Pogacar jatkaa keltapaidassa ja varmaan pöksyissäkin. Hieno Tour-päivä. Se, että ensimmäisenä kisapäivänä näytti, ettei Mark pysty pääsemään edes ensimmäisen etapin maaliin, on osoittautunut ohimeneväksi huonovointisuudeksi. 

Ranskalainen pippuripihvi ulkofileestä grillissä

Olemme syöneet Steak au Poivrea muutaman kerran ranskalaisen ruokahaasteen aikana, esimerkiksi vuonna 2013 CampaSimpukan 500. postauksena. Tuolloin ja tuohon aikaan kypsensin lihan paljon alempaan lämpötilaan, tavoittelin 53 astetta ja lepuutuksessa lämpötila nousi vielä pari astetta. Tänään meillä oli taas ulkofile laitettavana, nyt valmistimme sen pannulla ja grillissä. Nykyään kypsennän naudanlihan paljon korkeampaan lämpötilaan, eikä se silti vielä ole liian well done. Ei ollut tarkoituskaan syödä kahdelleen koko lihapalaa kerralla, vaan tästä syömme ainakin kaksi, ellemme kolme kertaa. 

Steak au Poivre

• 800 g pala naudan ulkofilettä
• 1 dl kokonaisia mustapippureita
• suolaa
• 25 g voita
• 2 rkl oliiviöljyä
• timjamia
• rosmariinia

Kastike

• pannulle jäänyt voin ja öljyn seos, jossa myös pippuria ja suolaa 
• fileen lepuutusliemi (noin 1 dl)
• 3 rkl konjakkia
• 1,5 dl kermaa

Siivosin fileestä hieman kalvoja ja rasvaa pois ja kuivasin pinnan. Antti jauhoi myllyssä pipppurit karkeasti. Levitin pippurit isolle lautaselle ja ripotin mukaan hieman suolaa. Kääntelin filepalaa pippuri-suolaseoksessa ja painelin mausteita lihan pintaan. Antti viritti hiiligrillin tulille ja sillä välin paistoin pannulla fileen kevyesti joka reunalta voin ja öljyn seoksessa, johon olin lisännyt tuoretta timjamia ja rosmariinia. 

Kun grilli oli noin 185 asteinen, Antti nosti fileen epäsuoralle lämmölle kypsymään. Grillaus jatkui noin 20 minuuttia, 10 minuuttia puoleltaan. Silloin fileen sisälämpötila oli jo 62 astetta, jota hieman säikähdin, että menikö yli. Peittelimme lihan peltilautaselle ja folioon lepäämään. Se saikin levätä melkein tunnin. 

Keittelin nopean kerma-konjakkikastikkeen pannulla, jolla alkupaistaminen oli tapahtunut. Lisäsin pannulle filepaketin lautaselta lepuutusliemen ja konjakin ja kuumensin niin, että kastikepohja alkoi kiehua. Annoin sen kiehua noin puoleen ja lisäsin mukaan kerman. Sekoittelin ja annoin senkin sitten kiehua puoleen. Maistelin, lisäsin ihan vähän suolaa, mutta pippuria oli riittävästi. Lusikallinen jotain ärtsympää hilloa (vaikka mustaherukkaa) olisi voinut olla hyvä lisä, mutten silloin muistanut. 

Leikkasin fileen niin ohuiksi viipaleiksi kuin pystyin ja asettelin viipaleet vadille, jonka reunoilla oli salaatinlehtiä, persikkaa ja mozzarellapalloja. Liha oli juuri sopivan punertavaa, vaikka lämpötila oli päässyt niinkin korkeaksi, eivätkä nesteet enää karanneet leikatessa. Huomenna jatkojalostus lopulle fileelle. 

Juomina oli ranskalaista vettä, ihan vain pullon etiketin takia ostettua ja vähän vahingossa kotiin asti kulkeutunutta. Maistui ihan Tour de Francelle. Punaviinilasilliset nautimme Fleurien leirialueen viinimaistajaisista ostamistamme laseista. 

Tour de France siirtyi Ranskan puolelle aivan pyörillä ajaen, kyseessä oli kiperä vuorietappi, jolla oli mittaa noin 140 km. Olipa jännittävä loppu, viimeiset 18 km oli hirvittävää laskua ja Tadej Pogacar näytti kaapin paikan ja jätti Jonas Vingegaardin taakseen vakuuttavasti. Tadej riisui keltapaidan Richard Carapazilta, mistä en ole pahoillani. 

Entinen rautatietunneli kevyenliikenteenväylänä Ranskassa,
minä en ollut tuolloin mukana,
vaan Antti kävi minun pyörälläni pienellä reissulla minun pitäessä hellettä markiisin alla. 

Viimeksi vuonna 2011 ja nyt taas – kuha meunière

Blogin ensimmäisenä kesänä tein kuha meunière Hans Välimäen kirjan mukaan ja nyt taas! Ranskassa tässä kohden käytetään usein merianturaa, mutta kuha on oikein passeli kala tähän annokseen. Ostin yhden pienehkön nahattomaksi leikatun fileen ja poistin siitä ruotoja ja lopulta leikkasin kuuteen pieneen palaan, että saisimme kumpikin noin saman verran kalaa. 

Kuhaa meuniere kahdelle

• 170 g nahaton kuhafile
• 50 g kirkastettua voita (Viron Lidlistä ostamastani purnukasta, ei tarvinut itse kirkastaa)
• 1 dl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• 0,5 dl sitruunamehua
• 15 g kylmää voita

Sekoitin lautasella venhäjauhoihin suolaa ja pippuria. Sulatin kirkastetun voin (se on kiinteässä muodossa purkissaan) ja silppusin tuoreen persiljan. Puristin sitruunamehun pieneen kuppiin. Poistin kalafileestä kaikki ruodot, jotka löysin ja leikkasin sen kuuteen palaan, pyörittelin palaset maustetuissa jauhoissa.

Kaadoin kirkastetun voin pannulle ja kuumensin sitä toiseksi suurimmalla teholla (induktiossa tehoväli 1-9). Kun voi alkoi väreillä pannulla, nostin kalapalat pannulle kypsymään. Paistoin paloja kolme minuuttia puoleltaan ja nostin ne sitten peltilautaselle, jonka peitin toisella peltilautaselle. Ne pitävät hyvin lämpöä.

Lisäsin pannulle jääneeseen voihin silputun persiljan, sitruunamehun ja kylmän voinokareen, annoin kastikkeen kiehua hetkisen ja annostelin kalapalat lautasille yhdessä höyrytettyjen varhaisperunoiden kanssa. Lusikoin pannulta hieman ruskistuneen voi-persiljakastikkeen perunoille ja kalapaloille. Olipa onnistunut ruoka, herkän makuinen kala ja ensimmäiset tämän kesän kotimaiset perunat.

Tour de Francessa ajettiin yhä Italiassa, etappi oli tasamaaluonteinen, eli kirimiesten mahdollisuus. Ei ollut vielä Mark Cavendishin päivä, vaan eritrealainen Biniam Girmay oli nopein. Hän on ensimmäinen afrikkalainen Tour-etapin voittaja. Giro-etapin hän voitti muutama vuosi sitten, mutta tärväsi voittokuohuvaa avatessaan korkin silmäänsä ja se kisa päättyi siihen. Onneksi ei tullut pysyvää vammaa. 

Meillä on tehty tiedotteen mukaan reissumme aikana joku parannnus  nettiyhteyteen, kun mikään sivu ei tahdo päivittyä, etenkään Tourin sivu. Voisin ottaa takaisin se edellisen nettinopeuden  kiitos. Antti sai puhelimen appista katsottua kokonaiskilpailun tilannetta, kun läppärillä vaan jumittaa. Keltapaita vaihtuu Richard Carapazille. Tadej Pogacar on toisena samalla ajalla. Montakohan vuotta siitä on, kun Carapaz joutui epäsuosiooni, eikä ole vielä päässyt pois.