Tänään on tämän vuoden ranskalaisen ruokahaasteen viimeinen päivä. Päivän ateriaksi valikoitui piemontelainen perunasalaatti, joka ei ole kuitenkaan italialaista ja sitä kuulema pidetään myös versiona russian salad-ruokalajista. Oli miten oli, sitä meillä kuitenkin oli. Vähän minä muuntelin raaka-aineita sekä tarkoituksella, että unohduksen vuoksi. Juuston unohdin kokonaan, eikä meillä olisi sitä sopivinta juustoa ollutkaan. Kurkku oli oma lisäykseni, sillä meidän ainoa ulkona kasvava juttu on yksi kurkkutaimi ja siinä valmistuu todella hyviä kurkkuja nopeaa tahtia. Ja sipuliakin lisäsin, sillä se nyt kuuluu tämmöisiin, eikö? Alkuperäisohje on täältä.
Piemontaise Potato Salad
- 6 pientä perunaa
- 2 avonmaankurkkua
- 2/3 suuresta tomaatista (1/3 meni silloin toissapäivänä hampurilaisiin)
- 1/2 keltasipulia
- noin 10 viipaletta erittäin ohutta kinkkuleikkelettä
- 2 kananmunaa
- tikkuaskin kokoinen pala gruyereä (jos olisi ollut)
- 3 rkl kreikkalaista jogurttia
- 1 tl dijonsinappia
- 2 rkl majoneesia
- 1 tl sitruunamehua
- 3 tl pieniä kapriksia ja 1 tl niiden lientä
- suolaa ja pippuria
- tuoretta ruohosipulia
- tuoretta sileälehtistä persiljaa
- keitä kuoritut perunat kypsiksi ja leikkaa ne suupalan kokoisiksi
- keitä kananmunat ja leikkaa ne lohkoiksi
- siivuta mandoliinilla kurkut ja sipuli ohuiksi viipaleiksi
- leikkaa tomaatti kuutioiksi ja kinkku suikaleiksi
- kerää ainekset salaattikulhoon ja sekoita, laita puolet ruohosipulisilpusta mukaan
- sekoita pienessä kupissa majoneesi, jogurtti, sitruunamehu, sinappi ja kaprikset ja mausta suolalla ja pippurilla
- yhdistä kastike salaattiaineksiin ja ripota päälle loput ruohosipulit ja persiljan lehdet
- kierrä vielä myllystä pippuria koko komeuden päälle
Alkuperäisohjeessa kinkkua sanottiin laitettavan neljän hengen annokseen kaksi viipaletta. Ne ovat sellaisia ranskalaisia kinkkuviipaleita, suuria ja paksuja, eivät semmoisia henkäyksen ohuita kuin meillä nykyään. Muistan, kun ensimmäisillä Ranskan reissuilla en ymmärtänyt asiaa ja ihmettelin, kun ostin leikkelekinkkua, etteikö siinä tosiaan ole kuin kaksi viipaletta.
Tour de France on ollut melko yllätyksetön tänä vuonna, Tadej Pogacar on johtanut melkein alusta asti. Hän on voittanut viisi etappia ja ollut muutenkin aika ylivoimainen. Mutta on siellä ollut muitakin etappivoittajia, ensikertalaisia, uuden ennätyksen tekijä (Mark Cavendish) ja uusi kolmikon saavuttaja (kaikkien Grand Tourien etappivoittaja, tällä kertaa Richard Carapaz) ja tosiaan Tadej Pogacar on nyt voittanut jo kaksi Grand Touria samalla kaudella. En tiedä aikooko hän La Vueltaan, se alkaa jo 17.8. Olympialaisiin hän käsittääkseni on menossa maantieajoon.
Tänään Tour de France päättyi poikkeuksellisesti Nizzaan ja henkilökohtaiseen aika-ajoon. Sepä olikin hirvittävä jännitysnäytelmä. Vaikka aika-ajo on aina vähän kelju tapa päättää Grand Tour, oli se tällä kertaa jotain ihmeellistä. Vaikka Remco Evenepoul kuin Jonas Vingegaardkin ajoivat aivan loistavat aika-ajot, niin Tadej Pogacar se vasta ajoikin hulluna ja saavutti kuudennen etappivoittonsa tässä kisassa. Ei tätä melkein voi uskoa. Tadej Pogacar on tällä hetkellä maantiepyöräilyn ihmemies. Nyt CampaKeittiö siirtyy haastetauolle ensi kuun puoliväliin, jolloin siirrymme Espanja-moodiin kolmeksi viikoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti