Crumble tai crisp, ainakin niillä sanoilla tätä jälkiruokaa kutsutaan, mutta en tiedä mikä tämän jälkkärin nimi ranskaksi varsinaisesti on, otin ohjeen englanninkielisestä blogista. Pienensin ohjetta ja käytin summamutikkamittaa aineksia kerätessäni, mutta ajatus on tärkeintä, eikö niin?
Mansikka-raparpericrumble kahdelle
- muutama todella ohut raparperin varsi (koko surkea satomme pihalta)
- 2 rkl sokeria
- noin 20 mansikkaa
- 3 rkl sokeria
- 2 rkl vehnäjauhoja
Muruseos
- 3 rkl vehnäjauhoja
- 0,75 dl muscovadon ja leipurin sokeria
- pieni kourallinen erilaisia pähkinöitä murskattuna
- 1 dl kaurahiutaleita
- 0,5 tl jauhettua vaniljaa
- ripaus kanelia
- ripaus muskottipähkinää
- 25 g kylmää voita pieniksi kuutioiksi leikattuna
Leikkaa raparperit paloihin ja sekoita kupissa niihin sokeria hieman pehmentämään niitä. Leikkaa mansikoista kannat pois ja marjat (vai mitä turvonneita kukkapohjia ne nyt olikaan?) paloiksi, sekoita niihin sokeria myös. Hetken päästä kerää mansikoiden kanssa samaan kulhoon sokeriset raparperit ja pari rkl vehnäjauhoja.
Kuumenna uuni 180 asteeseen. Kokoa crumblen ainekset omaan kulhoonsa ja hiero kylmät voikuutiot mukaan sellaiseksi tasaisehkoksi massaksi, voi saa jäädä noin pähkinän kokoisiin palleroihin. Levitä mansikat ja raparperit uunin kestävän vuoan pohjalle, minä käytin pientä valurautapannua.
Kun uuni on kuuma, levitä crumbleseos mansikka- ja raparperipalojen päälle tasaisesti, älä taputtele enempiä, saa jäädä pieniä epätasaisuuksia. Paista noin 45 minuuttia, tarkkaile ettei pinta pääse palamaan, mutta se kuplii houkuttelevasti. Jäähdytä ainakin 15 minuuttia tai jopa huoneenlämpöön. Tarjoa sellaisenaan tai jäätelön tai kreikkalaisen jogurtin kanssa.
Ennen tätä jälkiruokaa söimme eilisen ulkofileen jatkojalosteena, tein sille punaviinipohjaisen liemen, maustoin lientä tilkalla soijakastiketta ja tomaattipyrettä. Sivukkeena oli riisiä ja lusikallinen ranskankermaa ja päälle vielä ruohosipulia.
Tour de Francessa oli viides etappi, joka oli tasamaaluonteinen. Alussa kilpailijat ajoivat kuin minä sunnuntaiajelulla, mutta kyllä siitä sitten kisa saatiin aikaan. Toivoimme kovasti, että nyt olisi Mark Cavendishin päivä ja hän saavuttaisi 35. Ranskan ympäriajon etappivoittonsa ja menisi tilastoykköseksi tässä mielessä. Sitten hän voisi lopettaa uransa tänä vuonna hyvillä mielin.
No nyt se päivä koitti, Mark kiri ykkösenä maaliin! Mahtavaa! Tadej Pogacar jatkaa keltapaidassa ja varmaan pöksyissäkin. Hieno Tour-päivä. Se, että ensimmäisenä kisapäivänä näytti, ettei Mark pysty pääsemään edes ensimmäisen etapin maaliin, on osoittautunut ohimeneväksi huonovointisuudeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti