Ideaköyhä lauantai

Tänään en keksinyt mitään espanjalaista lautasillemme, vaan söimme markkinoilta ostetun pienen Bressen kanan. Minua alkoi säälittää, kun kanaa luista riipiessäni huomasin sen koivessa pannan, jossa lukee sen alkuperä. Onhan se hyvä tietää mistä ruoka tulee, mutta onhan sekin surullista, että kana elää elämänsä panta jalassa, joutuu grilliin panta jalassa ja vielä meidän lautasellekin panta jalassa. Oli se ihan hyvää, ei siinä mitään. Kanan kaverina oli paistettuja perunoita, joita todella usein näkee markkinoilla myytävän grillattujen lihatuotteiden kanssa samaan settiin. Niiden puolesta en tuntenut pahaa mieltä, mutta varmaan pitäisi.

La Vueltassa oli taas vuoristoinen etappi ja se nopein oli jo toisen etappivoiton tässä kisassa ottanut Kaden Groves. Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuksi muuttunut. 

Markkinoille mennään sankoin joukoin pyörillä.

Tonnikalatäytteiset bocadillot

Melkein koko päivän on satanut vettä muutamaa pientä taukoa lukuunottamatta. Niinpä olemme pitäneet tonttipäivää ja vielä autossa sisällä. Aamulla Antti osti croissantien lisäksi patongin, jonka täytin meille päivälliseksi. Tein tosin niin suuret annokset, ettemme jaksaneet syödä kuin puolet. 

Tonnikalatäytteinen patonki

• 1 täysjyväpatonki
• 1 pieni avomaankurkku
• 1 keltainen tomaatti
• 1 pieni punasipuli
• 1 tölkki ranskankermaa
• 1 tölkki tonnikalaa öljyssä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• salaattisekoituspussin loput
• 10 minimozzarellapalloa
• suolaa ja pippuria

Halkaisin patongin pitkittäin. Viipaloin kurkun ja sipulin mandoliinilla. Leikkasin tomaatin kuutioiksi. Valutin tonnikalasta öljyt ja leikkasin mozzarellapallot puolikkaiksi. Sekoitin kulhossa tonnikalan, ranskankerman, tomaattikuutiot, valkosipulin ja salaattisekoituspussin loput (siinä oli porkkanaa, kaalia, salaattia, maissia nyt ainakin) tasaiseksi massaksi ja maustoin suolalla ja pippurilla. Annoin seoksen maustua hetkisen  ja sitten levitin täytteen patongin pohjapuolella, vähän vähemmänkin olisi riittänyt, olisin voinut jättää ranskankermasta puolet pois. 

Levitin täytteet päälle ohuet kurkkuviipaleet, sipulit ja mozzarellapalat ja sitten nostin kannen päälle. Leipä vähän pursui, mutta söimme ne hampurilaispusseista, joten emme sotkeneet itseämme tai muutakaan. Toiset palat käärin paperiin ja folioon myöhemmin syötäväksi. Jääkaapissa täyte varmaan tanakoituu ja on siistimpää syötävää. 

La Vueltassa oli todella jännittävä vuorietappi, jossa oli karmea loppunousu. Sen nopein oli kanadalainen Michael Woods. Ben O'Connor piti yhä punaisen paidan itsellään, mutta Primoz Roglic ajoi huippuhyvin ja kavensi O'Cononrin johtoa niin, että sitä on enää 1 min 21 sek. Huomenna on vuorossa kisan pisin etappi, sillä on mittaa yli 200 km. 

Ostopaella torilta

Lähdimme aamiaisen jälkeen ajelemaan oman kylän keskustaa kohden. Muistin, että hautausmaalla on muutama kastelukannu  ja siellähän ne edelleen olivat. 

Saimme pyörät kivasti parkkiin vanhaintavarainkaupan pihaan. 

Markkinat olivat laajemmat kuin aikaisemmilla kerroilla, ostimme 2 viikunaa, 61 senttiä ja 12 € annoksen paellaa. Väkeä oli vaikka kuinka paljon, samoja myyjiä kuin pääkaupungin markkinoilla pari päivää sitten. 

Paella-annoksen lämmitimme paistinpannulla, siinä oli sinisimpukoita, katkarapuja, kanaa ja ilmeisesti sienen jalasta tehtyjä "melkeinkampasimpukoita". Kaikki maistuivat hyviltä ja riisiä oli todellakin tarpeeksi, ellei liikaakin. 

La Vueltan 12. etappi oli Pablo Castrillon ensimmäinen ammattilaisvoitto (ellen väärin ymmärtänyt). Kokonaiskilpailun johto pysyi Ben O'Connorilla. 

Espanjalainen kesäkurpitsatortilla

Tänään olimme pyöräretkellä Noirmoutierin saarella ja sen lopuksi kävimme syömässä ostereita ja crevettejä toisessa tutussa paikassa, siitä mikä oli toissapäivänä kiinni. Nyt se oli auki ja saimme hyvän setin samalla hinnalla kuin naapurista, ostereita oli yksi vähemmän, crevettejä "vain" se luvatut 10 kpl (siellä toisessa paikassa oli 11, vaikka piti olla 10). Hyviä kuin mitkä ja paljon väkeä oli samoissa syömäpuuhissa. 

Koska tämä pieni ateria oli melkein oikeaoppisesti ranskalaiseen lounasaikaan, teimme päivällistä vasta  myöhemmin. Ohjeen olin katsonut jo valmiiksi aamulla, kun muistin meillä olevan pieni kesäkurpitsa varastoissamme. Spain on A Fork oli taas lähteeni. Muuntelin hieman ainesmääriä niin, että sain meidän paistinpannullemme sopivan satsin yhtä kahdelle jaettavaa tortillaa varten.

Espanjalainen kesäpurpitsatortilla

• oliiviöljyä paistamiseen
• 1 pienehkö kesäkurpitsa (hintalapun mukaan 196 g)
• 1 uuden sadon punasipuli (niitä eilen markkinoilta ostettuja)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• pienen pinaattipussin loput (noin 50 g, oma lisäykseni sillä pinaatit piti käyttää pois)
• 4 kananmunaa (kaksi pientä ja kaksi tavallisemman kokoista)
• noin tikkuaskin kokoinen pala "mukamanchegoa" (oikeaa manchegoa ei ole löytynyt mistään, mutta jotain pyreneitten alueen ranskalaista tosi manchegomaista juustoa
• suolaa ja pippuria

Viipaloin kesäkurpitsan mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi (lähdeohjeessa leikattiin kuutioiksi). Viipaloin sipulin samoin mandoliinilla ja otin esille muut ainekset. Rikoin kanamunat kulhoon ja vatkasin ne kevyesti sekaisin. Raastoin juuston ja lisäsin sen kananmunaan, ripotin suolaa ja pippuria mausteiksi. 

Laitoin pannun kuumenemaan kaasuliekille ja laitoin sille oliiviöljyä. Kun öljy oli kuumentunut, paistoin sipulia muutaman minuutin, hetken päästä lisäsin mukaan kesäkurpitsaviipaleet. 

Hetkisen kuluttua lisäsin mukaan vielä pinaatit, niitä oli noin kaksi kourallista, mutta nehän menevät lämmössä ihan olemattomiin. Kumosin kaikki pannulta kananmuna-juustoseokseen ja sekoittelin. Jätin seoksen osaset tutustumaan toisiinsa muutamaksi minuutiksi. 

Kuumensin pannua taas uudelleen ja lisäsin sille oliiviöljyä. Kaadoin kulhosta koko tortillamassan pannulle ja pienensin liekin noin puoliteholle ja paistoin tortillaa noin 4-5 minuuttia. Kun oli aika kääntää tortilla, otin hieman pannua pienemmän lautasen (tämä olikin minulle uusi niksi, että käännettäessä tämmöistä ruokaa pannulla, otetaankin vähän pannua pienempi lautanen eikä suurempi) jonka asetin tortillan päälle ja kiepautin pannun ylösalaisin ja tortillan lautaselle. Siitä luisutin sen takaisin pannulle paistumaan toiseltakin puoleltaan. Tärkeää on pitää lämpö pannulla kohtuullisena, ettei tortillan pinta paistu liikaa ja sisus jää raa'aksi. 

Toinen puolikin sai paistoaikaa noin viisi minuuttia ja luisutin tortillan takaisin sille samalle lautaselle, jota olin käyttänyt kääntämisessä. Jaoimme hieman jäähtyneen tortillan kahteen osaan ja söimme sen salaattisekoituspussin loppujen kanssa. Tälle kahden hengen aterialle tuli hintaa noin 5 €. 

La Vueltassa oli tänään medium-vuorietappi ja se oli jo 11. tässä Vueltassa. Ed Dunbar saavutti tänään ensimmäistä kertaa grand tour-voiton ollessaan etapin nopein. Kokonaiskilpailun tilastoa ei nyt jostain syystä pääsekään katsomaan La Vueltan sivuilta, mutta ymmärsin Ben O'Connorin edelleen johtavan. Korjaan myöhemmin, jos ymmärsin väärin ja General Ranking ilmestyy sivuille. 

Toivottavasti joku lapsi saa tästä lahjoituspyörästä itselleen hyvän ajokin
 pienen huollon jälkeen.

Välimerellinen perunasalaatti La Vueltan toisen jakson ensimmäisenä päivänä

Yllä olevan kuvan punasipulit ostimme tänään Noirmoutierin tiistaimarkkinoilta,  ne olivat niin tupaten täynnä väkeä, että oli kummallista miten täynnä ruokakauppakin muutaman kilometrin päässä vähän ajan kuluttua oli. Tiistaina kaikki olivat ostamassa ruokaa sekä markkinoilta, että marketeista. Viikonloppu tietysti lähestyy, mutta on vasta tiistai, mardi.

Päivälliseksi tein meille Spain on A Fork-blogin välimerellistä perunasalaattia ja sepä olikin maukasta, varmaan olisi ollut vielä maukkaampaa huomenna makujen ässehtiessä, mutta sitä ei jäänyt yhtään. Pienensi ohjetta kahdelle hengelle sopivaksi ja käytin muutaman aineksen loppuun CampaAdrian keittiön varastoista. 

Välimerellinen perunasalaatti kahdelle

• 12 pientä perunaa keitettyinä ja suupalakokoon leikattuina
• 1 punasipuli mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• 1 keltainen tomaatti kuutioiksi leikkattuna
• 6 minimozzarellapalloa puolikkaiksi leikattuna
• oliivipurkin loput (virheitä ja mustia kivettömiä oliiveja ja muutama lupiininsiemen)
• tuoretta basilikaa ja sileälehtistä persiljaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• 1 rkl dijonsinappia
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria

Keitin perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi ja kun näpit kestivät, leikkasin perunat paloiksi. Sitä odotellessa viipaloin sipulin ja leikkasin tomaatin kuutioiksi ja minimozzarellapallot puolikkaiksi. Oliivit ja muut purkin hökeet olivatkin jo puolikkaina tai paloina. Sekoitin kastikkeen ainekset, oliiviöljy, sitruunamehu, sinappi ja valkosipulimurska tasaiseksi seokseksi, jonka maustoin suolalla ja pippurilla. Silppusin yrtit. Sekoitin nuolijalla varovasti kaikki ainekset sekaisin perunankeittokattilassa (tiskinsäästösyistä) ja valutin koko kauneuden tarjoilulautaselle. Olisi sen voinut kattilastakin lusikoida ruokalautasille. Lisänä meillä oli valmiit leivitetyt kalaleikkeet, jotka oli syytä käyttää pois ja palaset patonkia. 

La Vueltan toinen jakso alkoi ja kisa on siirtynyt Luoteis- Espanjaan. Siellä 10. etappi oli vuorietappi ja sen ykkönen oli Wout van Aert, jo kolmas voitto hänelle tässä kisassa. Ben O'Connor on yhä kokonaiskilpailun johdossa. Huomennakin ajetaan vuoristossa. 

CampaReissu2/2024 viikko 4

Neljäs reissuviikko alkoi Saumurissa, kulki Ancenisin kautta Noirmoutierille. 

Tiistai 20.8.2024 päivä 22

Aamupalalla meillä oli oikein personoitu leivonnainen, minun etunimeni on ranskalaisille helpompi, sen he tunnistavat paremmin kuin A:n nimen.

Päivällä vietimme taas parasta aikaa, eli erillämme. A kävi ajelemassa pyörällä ja näki niin suuren plantagenin, että meikäläiset kaupat kyllä kalpenevat, siellä oli tuommoisia kuvan 2 palmuja ja jättimäinen oliivipuu, joka maksoi 12 000€. Ei onneksi ollut tarpeeksi rahaa mukana, niin puu jäi ostamatta.

Tuossa pyörän ja penkin takana on se 12 000 €:n oliivi

Yhden kirkon hän myös pysähtyi kuvaamaan minulle, kuinka kilttiä!

Sitten kävelimme kylille. Satuin vilkaisemaan säätiedotteita ja otin tosissani sadepisaran kuvat tuleville tunneille. Veivasin CampaAdrian kattoluukut kiinni ja torkotin A:nkin ottamaan sontsan mukaan.

Aluksi sää oli nihkeä, pilviä alkoi kertyä. Kävimme Cavalerie-museossa, joka on aikaisemmilla kerroilla ollut avoinna tähän tapaan: kello 12:sta puoleenpäivään ja ehkä kuun viimeisenä torstaina. Nyt se on auki monena päivänä viikossa ja tykkäsimme kyllä, 9€ liput maksoimme mielihyvin. Aihepiirinä siis armejat ja etenkin ratsuväki.

Museo oli kyllä justiinsa toisella puolella tietä,
tuohon kuvan rakennukseen ei pääse,
vaikka samalle instanssille kuuluneekin. 

Paluumatkalla alkoi sataa, ensin ihan vähän, sitten vähän enemmän ja lopulta kaatamalla. Kastuimme sateenvarjoista huolimatta melko perusteellisesti, etenkin kenkämme. Nyt melkein kaikki on jo kuivaa. Leirialueen lapset huvittelevat vielä lätäköissä siihen asti, että äitee tulee hakemaan pois.

Päivällisenä oli Mari Moilasen Tölkkiruokaa-kirjan ohjeella aamiaisartisokkia, hyvin pystyi syömään iltasellakin. Espanjalaisuutta edustaa serranonkinkku. Helposti matkakeittiössä toteutettava ruoka

Keskiviikko 21.8.2024 päivä 23

Tänään oli viimein kruunajaispäivä ja saimme siivottua auton, eikä se taaskaan ottanut kuin tavanomaiset kolme varttia, kolme siivousliinaa ja puolet imurin akun latauksesta. Missä ne kruunajaiset sitten olivatkaan, sitä emme tarkemmin tiedä?

Eilen kastuneet kengät olivat kuivuneet, kiitos niihin tungettujen paperituppojen, ne veivät viimeiset kosteudet mennessään. Olimme tähdänneet niin, että olisimme keskustassa klo 12, jolloin tuttu creperie olisi auki. Meidän teki mieli syödä makeat crepit. Sama paikka näytti eilen siltä, ettei se ole ollut auki tänä vuonna ollenkaan, mutta nyt siellä oli täystohina sen 90 minuutin alussa, jonka se päivällä olisi auki. Tarjoilija kysyi, onko meillä varausta, muttei meillä ollut aavistusta miten sen olisi voinut tehdä, olemme nähneet paikan auki viimeksi kesällä 2022. Muulloin se on ollut aina #visustisuljettu. Saimme kuitenkin pöydän ja siitä sitten tilaamaan. Nuori vähän englantia puhuva tarjoilija koitti kyllä meitä opastaa, mutta mitä me ulkomaanpellet ymmärsimme. Tilasimme mieluisat crepit ja pienen kannun siideriä.

Nämä olivat hyviä ja juuri sitä mitä halusimme. Siinä vaiheessa tarjoilija palasi listan kanssa kysymään, että mitä me oikeasti sitten syömme, tämä kun on ravintola, eikä pelkkiä jälkiruokia myydä.

Olimme jollemme noloja niin ainakin ällistyneitä, että hitsit kun emme ymmärtäneet, ettei creperiessä voi crepejä tilata, siis pelkkiä crepejä. Saimme kai anteeksi kumminkin ja onneksi oli sen verran lämmintä, että poskieni punoituksen saattoi sanoa johtuvan auringosta. Nytpä tiedämme. Lounasaikaan ei, tai ehkei koskaan, voi tilata vain sitä, minkä mukaan paikka on nimetty. Kiitos ja anteeksi. Tarjoilija oli kyllä oikein kohtelias, sitä ei voi moittia. Sitten kävimme viinikooperatiivin liikkeessä, jonne eilenkin koitimme mennä, mutta oli liikaa väkeä. Tänäänkin oli, mutta menimme kuitenkin. Joku kaikkien viinien insinööri opetti siellä sekä muita asiakkaita, että työntekijää viineistä ja ainoa työntekijä toimi turistioppaana jollekin turistille, neuvoi aseman, sairaalan, ravintolan ja hotellin. Viininmaistelu onnistui kyllä sitten hyvin, nielaisimme muutaman tilkan ja ostimme kolme pulloa mukaan. Pidimme kiirettä, sillä täysillä töitä paiskivan työntekijän puolen tunnin tauko oli juuri alkamassa. Kun astuimme ulos, jäi viini-insinööri vielä luennoimaan. 

Kävelimme takaisin leirille ja näimme hauskan koirien ulkoilutuksen, nuori mies kulki kantaen kahta ilmeisesti mäyräkoiraa kainaloissaan. Hän tuli yhdestä risteyksestä ja käveli hetken edellämme, kääntyi takaisin päin ja meni menojaan. Toivottavasti koirat pääsivät koskettamaan maapallon pintaa sillä reissulla. 

Päivällisen meinasin polttaa, enkä vain päivällistä vaan bambuhöyrystimenkin, kun arvioin väärin kattilan korkeuden ja liekin kuumuuden, mutta saimme lämpimät einesempanadat, joilla kuitattiin päivän #spanishfoodchallenge

Torstai 22.8.2024 päivä 24

Saumur jäi nyt ainakin toistaiseksi taakse, emme mene sinne ennen ensi kertaa, se on varmaa. Lähtiessämme näimme kaupungin siivouskärryn, jota veti hevonen. Tämä vanhempi monsieur ohjasti ja nuorempi mies loikkasi juuri kuvasta ulos tyhjien roskasäkkien kanssa ja meni vaihtamaan täydet tuosta sillanpielen puistosta pois. Jokseenkin sympaattista.

Kirkkojakin näkyi, se ei enää yllätä.

Meillä oli vain lyhyt matka seuraavaan yöpymispaikkaan, noin 100 km, joten vietimme aikaa käyden ruokakaupoissa ja Decathlonissa (äidille tiedoksi, ettei talvimallistot ole vielä tulleet, mutta toppaliivi on edelleen muistissa). Päivän kulttuurihistoriallinen kohde oli @chateaudeserrant Serrantin linna. Sinne oli vain muutaman sadan metrin poikkeama reitiltämme. Liput maksoivat 10€, vähän kalliimmilla olisi päässyt katsomaan muutaman huoneen lisää opastettuna, mutta #visukintut tyytyivät omatoimiseen kiertämiseen ja sen antiin. Olipa kiva linna. Kiersimme kaikki nähtävillä olevat tilat, ymmärtääksemme osa linnasta on edelleen asuttu ja osaa parhaillaan korjataan, sitä työtä varmasti riittää loputtomiin.

Pidin paljon kellarikerroksen suurista huoneista, joissa palvelusväki on tehnyt työtään. Nämä kuvat ovat vaatehuoltotiloista, jossa on pesty, silitetty, tärkätty, ommeltu, parsittu ja paikattu.

Asetuimme meille uuteen Loiren varren kaupunkiin, Ancenisiin muutamaksi päiväksi. Tämä on kiva kunnallinen leirialue, jolla on melko vähän väkeä ja varmasti suurin leirintätontti tähän mennessä oikein missään, turvavälit ovat todellakin kunnossa. Päivällisen virkaa toimitti itsekeksitty espanjalaisruoka, chorizopasta, joka kelpasi kummallekin, etenkin kun oli aika kova nälkä.

Sää on ollut mukavan kotoisa, ihan kuin Suomen kesä parhaimmillaan, aurinko on paistanut välillä pilvien lomasta, lämmintä noin 22-25°C.

Perjantai 23.8.2024 päivä 25

Varttisata päivää reissussa! Tämä Loiren varren Ancenis-niminen kaupunki on meille uusinta uutta, täällä emme ole koskaan aiemmin olleet.

Aamiaisen jälkeen kävelimme reilun kilometrin matkan keskustaan. Erikoisuutena on se, että leirialue sijaitsee samalla puolella, kuin keskusta, joten tuota kuvien 1 ja 2 siltaa emme ylittäneet kävellen.

Ensimmäinen kohde oli tietysti kaupungin kirkko, jonka sininen ovi oli kutsuvasti auki. Siellä kaksi ihmistä järjesteli auringonkukkia asetelmiksi ja me katsoimme sisäpuoltakin hyvän aikaa. Virsikirjat olivat nätisti pyörällisessä metallikorissa.

Kaupungin entinen posti sijaitsi allaolevan kuvan talossa ja sen vieressä oli (ainakin ennen) Baari Postin vieressä ja Apteekki Postin vieressä, kuten ranskalaisissa kaupungeissa usein on tapana nimetä yrityksiä. Ehkä myös toisinpäin, että Posti Apteekin vieressä. Nyt tuo postirakennus oli tyhjillään.

Kävellessämme Ancenisin katuja huomasin Amelien mainoksen, ilmeisesti joku erikoisnäytäntö on ollut tässä kesällä. Oli nätit ikkunat ja parvekkeet myös. Otimme kotoa kumpikin muutamia elokuvia mukaan kertomatta toisillemme mitä ne ovat, sadepäivän varalle #youknow

Möläytin tuossa kohden kadulla, että meillähän on tuo mukana. Se siitä yllätyksestä. Toivottavasti tulee pian sadepäivä. Muut mukaan ottamani elokuvat ovat minullekin yllätyksiä, sillä siitä on jo yli kuukausi, kun ne valitsin, enkä muista mitä ne ovat.

Patonkiautomaatti on ilmeisesti sitten käytössä, ainakin niin käännösohjelma väittäisi, vaikka olettaisi, että siihen laitettaisiin se "hevospalvelu" (hors service) kun ei ole käytössä. Automaatti sijaitsi boulangerien (huomatkaa kasuaali ranskan käyttöni) seinässä. Ostimme kyseisestä leipomosta patongin ja A kulki loppumatkan patonki olkalaukustaan pilkottaen kuin boheemi monsieur ikään. Baskeri vain puuttui.

Etsimme sitten googlella, että missähän kaupungin turisti-info on ja oli vähän vitsikästä, että sitä tietoa etsiessämme seisoimme sitä vastapäätä, tosin toisella puolen katua. #otasilmäkäteenjakatso sanoi äiti ennen vanhaan ja varmaan vieläkin.

Paluumatkalla bongasimme Joachim du Bellayn patsaan, minusta tuon rautaisen takin helmat olivat hienon liehuvat. Katsoin netistä, että kyseinen herra 1500-luvulla oli runoilija, kirjailija ja kriitikko ja paljon muuta. Ja ilmeisesti tästä kaupungista syntyisin. EDIT: Eipä ollutkaan ihan Ancenisin poikia, muttei kaukaa.

Päivällisenä meillä oli nuukailuruokaa, purkki gaspazhoa pienin sivukkein, tässä sitä säästyy rahaa siihen, kun pääsemme meren rannalla ja osterien ja crevettien äärelle. Tuo keitto on todella hyvää, paljon parempaa kuin Lidlin versio, anteeksi vain Lidl. Tämä oli päivän #spanishfoodchallenge.

Lauantai 24.8.2024 päivä 25

Tänään teimme kävelyretken katsomaan yhden kirkon ja yhden kappelin ja sen lisäksi näimme hienon seinämaalauksen ja osuimme kauniiseen puistoon, jossa ei ollut kyllä meidän lisäksemme yhtään ketään muuta kivoista puitteista huolimatta.

Kappeli oli Ursuliini-luostarin yhteydessä, opin tänään mitä Ursuliinit ovat.

Muistimerkiksi itselle, Ancenisin lauantaimarkkinat ovat ihan pienet, ei montaa myyntikojua. Niinpä emme saaneet ostettua niitä päivällistarpeita, joita luulimme olevan helppo ostaa. Ilmeisesti torstaimarkkinat kirkon aukiolla ovat monipuolisemmat. Antti kävi pyörälenkillä ja otti kuvia ilokseni. Jossain vaiheessa alkoi tuulla tosi puuskaisesti ja juuri ensimmäisten vesipisaroiden kanssa yhtä matkaa hän kurvasi tontillemme. Ei kastunut.

Nyt illempana sade on mennyt ohitse, markiisikin kuivanut ja sen voi pian rullata koteloonsa huomisaamun lähtöä varten. Tämä Ancenis on ihan hieno kaupunki, mutta leirialueessa on jonkinlainen pioneerileirifiilis, ei nyt varsinaisesti vikaa, muttei pääse suosikkiemme joukkoon. Onneksi ei ollut kalliimpi. Sen verran lisään, että suihkut ovat erinomaiset, viemäröinti toimii ja lämpötilaa saa säädettyä, koppi on riittävän suuri, ettei törmää itseensä. Huomenna on tarkoitus päätyä jo meren äärelle.

Sunnuntai 25.8.2024 päivä 27

Loire jäi aamulla taakse, ajelimme tänään Nantesin eteläpuolitse Noirmoutierin saarelle. Joku saattaisi väittää, että olemme olleet täällä aiemminkin, eikä kauhean väärässä olisikaan niin sanoessaan. Olimme katsoneet valmiiksi ruokakaupan, joka suvaitsisi olla sunnuntaina aamupäivällä auki ja jolla olisi iso parkkipaikka matkailuauton pysäköintiin. Olihan se auki, mutta lähellä oli joku tapahtuma, jonka vuoksi kaikki tienvarret ja se kaupan parkkipaikka olivat tupaten täynnä autoja. Saimme kuitenkin luikautettua CampaAdrian parkkiin ja tehtyä sopivat ostokset tulevien päivien syömisiä ja juomisia ajatellen. Mikä se spektaakkeli lähistöllä oli, se jäi arvoitukseksi. Nantesin liepeillä olimme vähää vailla joutua liikennehilloon, mutta joustavasti muutimme sen minkä päätimme (entisen kollegan sanonta) ja ajoimme vähäsen toista reittiä rannikolle ja suosikkisaarellemme. Noirmoutier, se vaan on niin kiva paikka. Nuukuuksissamme emme olleet tehneet varausta toivomallemme leirialueelle, sillä se veloittaa 20€ pelkästä varauksesta, se ei siis ole mikään etumaksu, vaan pelkästään varausmaksu. Otimme vähäisen riskin ja ajoimme vaan paikanpäälle kysymään onko tilaa. Ja oli. Täällä ei vissiin ole niin nokonuukaa pitää asiakasrekistereitä yllä, meidänkin tiedot löytyivät heidän kompuutteriltaan nuavvaa. Saimme myös firman juuttikassin, koska olemme kanta-asiakkaita. #kuihienooseon Tällä alueella suurin osa muista vieraista on ranskalaisia, muutama britti on ja sitten me. Matkalla näimme sellaisia harvinaisuuksia kuin pyöräilyporukoita, kirkkoja ja vesitorneja.

Leirialueen ostonetti toimii todella hyvin, olemme ihan antennin vieressä ja luulen, että viimepäivinä orastanut #ranskanpatti alkaa olla pian monttu otsassani, niin hyvin netti toimii.

Auton uumenista löytyi tänään pari rasiaa tuikitarpeellisia #humppaporo -magneetteja, joiden luulimme jo loppuneen. Ne olivat samassa jemmassa kuin noin 100 kasvomaskia, tiedä milloin niitäkin vielä tarvitsee.

Päivällisenä ja #spanishfoodchallenge -kontribuuttina oli tosi hyvä sieni-pinaattipannu. Inspired by @spainonafork Postaus blogissa, osoite profiilissa.

Maanantai 26.8.2024 päivä 28

Neljäs reissuviikko päättyi tänään. Aamulla suoritimme ensin kiltisti kotitöitä, pyykinpesua ja pientä siivoilua ennen päivän aktiviteettia. (kuulostaa epäminulta, aktiviteetti)

Kävimme kävelemässä rannalla, samalla hoitui jalkojen hieronta ja kuorinta, #kuihienooseon Kävelimme tällä kerralla meidän paikalliskylästämme itään päin seuraavan kylän tasalle. Näimme seuraavaa: ison kuopan hiekkaan kaivaneen kultaisennoutajan, WWII:n aikaisia bunkkereita, uimareita, simpukankuoria. Emme nähneet roskaa emmekä lasia, vain puhdasta hiekkarantaa.

Matkaa kertyi noin 8 km, vaikka Google väitti, että taapersimme niukin naukin 2 km. Pikku tauon jälkeen kävelimme rantapaikkaan syömään ostereita ja crevettejä tuttuun paikkaan. Oli ilmeinen puolivapaapäivä firmassa, tilauksen saaminen kesti noin puoli tuntia, ellei kolme varttia, mutta #mikähätävalmiissamaailmassa Oli taas hyvää ja hintansa väärti.

Jätimme ruokaruoan tekemättä ja söimme iltapalaksi loput juustot, leikkeleet ja rypäleet. Huomenna taas espanjalaiskokkauksen pariin!