CampaReissun toinen viikko alkoi hyvin lämpimällä päivällä. Ja rauhallisen yön päätteeksi.
Tiistai 6.8.2024 päivä 8
Eilen käytimme ensimmäistä kertaa ilmastointia, viilensimme asuinosan ennen nukkumaanmenoa ja yön yli pysyi sopiva lämpötila, kun kattoikkuna oli auki.
Aamulla laakso oli sumuinen, mutta ilma jo mukavan lämmin. Kävelimme lähikauppa Normaan noin puolen kilometrin päähän, sen kyltti paistoi utuisan ilman läpi kirkkaasti. Oikein hyvä valikoima laatikkomyymäläksi.
Lähimmissä viiniköynnöksissä rypäleet olivat kasvaneet sitten kesäkuun lopun, mutta läheskään valmiita ne eivät ole.
Tänään oli täydellinen lepopäivä, lueskelua, nettiselailua, päiväunet ja lounaaksi jäätelöt. Aamiainen oli tällä reissulla ensimmäinen ulkona syöty.
Illan hieman viilennyttyä kävimme keskustassa varaamassa pöydän ravintolaan huomista synttäripäivällistä varten. Paluumatkalla istahdimme yhteen monista (mutta yhteen harvoista auki olevista) Weinguteista lasillisille kauniiseen puutarhaan jonkun tuuhean puun alle, lajimääritys jäi tekemättä. Ei kai se nyt viiniä ollut? Ei ainakaan yhtään rypeleitä näkynyt.
Olisihan sitä voinut sinne ravintolaan soittaakin, mutta ei nyt sentään.
Nyt söimme päivällisen meiksi ihan hirveän myöhään, perunasalaattia, leivitetyt kalapalat ja salaattia. Onneksi söimme jäätelöt jo päivällä, nyt ei enää jaksaisi, emme yleensä syö näin myöhään. Naapureista kuuluu ruokailuvälineiden kilinää ja iloista juttelua. Vaikka moni grillaa, sytytysneste ei haise.
Keskiviikko 7.8.2024 päivä 9
Tämä päivä meni vähän häneksi. Söimme kyllä kivan synttäriaamiaisen, mutta avattuamme uutiskanavat, alkoi tulvia tietoa virran tuossa 1,5 km päässä tapahtuneesta pienen hotellin osittaisesta romahduksesta. Sitä olivat ne hälytysajoneuvot illalla, kun olimme käymässä nukkumaan.
Nyt iltasella kävelimme keskustaan, siellä oli ravintola kutakuinkin täynnä ja söimme synttäripäivällisen. Business as usual. Korttelin päässä pelastus-tai ainakin tutkimus ja raivaustyöt jatkuivat.
Leirialue on aika täynnä, kysyimme voiko jäädä vielä to-pe-yöksi. Se selviää aamulla.
Tänään oli hieman viileämpi päivä, ei ole varmaan ollut yli 25 astetta ja sadekuuro tuli sillä germaanisen tarkan ennusteen hetkellä kuin oli luvattukin.
Torstai 8.8.2024 päivä 10
Emme kysyneet aamulla mahtuuko Krövin leirialueelle vielä lisäyöksi, vaan laitoimme illalla kyselyn Luxemburgin puolelle Wasserbilligin leirialueelle. Välimatka oli vain noin 65 km.
Kun pääsimme rajan yli (kuulostipa dramaattiselta) oli tullut vastaus Dominicilta sähköpostiin, että varaus on kunnossa, tervetuloa. Katsoimme Wasserbilligin kirkon uudesta suunnasta.
Kävimme muutamassa kaupassa ennen leiriytymistä ja tankkasimme (taas reissun edullisinta dieseliä). Suuri marketti on nyt E. Leclerc, ei ollut vielä huhtikuussa. Valikoimat ovat oikein mukavan ranskalaiset, mutta googlearvioiden mukaan saksalaiset eivät tykkää. Lempivoitamme ei ollut, joten pitää käyttää nykyistä rasiaa nirsusti.
Kaupassa oli suuri allas ns. mies2000-lounaita, eli yhtä töissä usein nähtyä yhteisruokaa, pekoniin käärittyä makkaraa. Aivan alkuperäinen mies2000-lounas oli tosin pakastimesta väkisin kiireessä sulatettu lihapiirakka, jonka kuoriosaan poltti ensin suunsa ja sitten hampaat osuivat jäiseen täytteeseen. Tätä nautittiin jo 1990-luvun alussa, kun vuosi 2000 oli vielä kaukana tulevaisuudessa.
Päivällisenä oli tänään jjapaguria, nyt saamme vielä reilun viikon verran syödä mitä haluamme ennen kuin alkaa #spanishfoodchallenge kun La Vuelta alkaa viikon päästä viikonloppuna.
Tähän pysähdymme muutamaksi päiväksi.
Perjantai 9.8.2024 päivä 11
Tänään meillä on ollut ns. omaa aikaa, se on kuulema pariskunnille hyväksi. Ettei olla ihan 24/7 max metrin päässä toisistamme.
Leirialueella kävi aamulla leipomon auto, josta saattoi ostaa leipää, sämpylöitä ja makeita leivonnaisia. Se käy alueella muina päivinä paitsi keskiviikkona ja sunnuntaina. Kaikkina päivinä aamuleipää voi tilata respaan. Söimme aamulla sämpylät ja suklaatuskan puoliksi, leivokset säästimme jälkiruoaksi.
Sitten A lähti pyörälenkille, otti kaksi pulloa juomaa mukaan ja hävisi horisonttiin, tai oikeammin naapuriauton taakse. Pian alkoi tulla kuvia kirkoista matkan varrella, osa Saksassa, osa Luxemburgissa. Muutakin nähtävää riitti.
Jossain vaiheessa tuli viesti, että kuvat loppuvat nyt tähän, että ehtii vähän polkeakin. Yksi tienvarsikirjastokuva vielä senkin jälkeen tuli.
Minä katsoin oikein turhanpäiväistä ohjelmaa Netflixistä, en edes K-draamaa, älä ole huolissasi sisko.
Iltapäivällä leirialue alkoi täyttyä, eikä täällä tosiaan ole kovin nokonuukaa turvavälien kanssa, meillä on tällä ruohontupsuttomalla gravel-tontillamme kyllä väliä naapureihin vaikka myymään alkaisi.
Vastapäätä majoittui juuri perhe pienen Eriba-vaunun kanssa. Katsoimme ensin, että onpa kiva, teinille on oma teltta. Kohta autosta purkautui vielä kolme pienempää poikaa, miten he kaikki mahtuvatkaan siihen Volvoon ja siihen heittotelttaan. Mietimme, että koska alkaa perheen tyttöjä näkyä, mutta ilmeisesti heitä ei ole. Vanhin pojista soittelee kitaraa ja laulelee, kivan kuuloista. Nyt heidän tuttavansa saapuivat paikalle, onpa lämmin jälleennäkeminen. ❤️
Päivällisenä meillä oli lempieinestä, kalaleikkeet, herneitä ja selleriremuladia, jota muuten osaisin itsekin viime kuussa tehdä. Oli justiinsa saman makuista, kun Tour de Francen aikaan tein sitä.
Lauantai 10.8.2024 päivä 12
Mukava kesäpäivä Wasserbilligissä, eilinen lähes #complet -tila on väljentynyt, moni on lähtenyt, eikä niin paljon ole tullut tilalle väkeä.
Kun aamupala oli asianmukaisesti nautittu, my #designatedchurchphotographer lähti taas liikkeelle pyörällään aivan vilpittömällä tarkoituksella ajaa rivakka pyörälenkki. Sen aikana (vaikka puhelimen akku oli alle 40% jo lähteissä) tuli sitten suurehko määrä kirkkokuvia ja vähän muitakin kiintoisia juttuja, kuten #tienvarsikirjasto.
Eilen meille tuli pizzamieliteko, koska naapuriseurueen äiteet kävivät hakemassa korkean pinon pizzoja 10 hengen seurueelleen, sille jonka vanhin teini soitteli kitaraa kivasti.
Koitin vakoilla minkänäköisissä laatikoissa pizzat olivat, jotta voisimme tänään hankkia omamme samasta paikasta, näytti nimittäin maistuvan. Vaikka minulla on uudet silmälasit sekä lähi- että kaukokäyttöön, en saanut tarkempaa selkoa asiaan. Joku saattaisi ehdottaa, että miksen mennyt kysymään, että anteeksi, mistä haitte pizzoja, meilläkin olisi tarvetta samalle asialle.
En nyt sentään, se on ihan liikaa. Seuraava suunnitelma oli mennä heidän jäljestään katsomaan pahvinkeruulootasta, millaiset laatikot siellä ovatkaan. Sekään ei onnistunut, sillä laatikko oli lukittu ja vain pienestä luukusta piti sujauttaa pahvit sisälle.
No, emme lannistu niin vähästä, A kävi hakemassa tänään lähimmästä turkkilaispaikasta (saako niin vielä sanoa, vai oliko se jotain turkiye?) pizzoja. Se on auki joka päivä koko päivän ja bisnes kukoistaa. Ja oli hyvät pizzat.
Tänään leiri pitää taas koota ja miettiä huomiselle suunnitelma, ettei jää viime tippaan. Osa on jo hahmotelmana, mutta varasuunnitelma tarvitaan, jollemme kelpuuta seuraavaa leirialuetta, josta on ollut hyvin eriäviä arvosteluita luettavissa.
Sunnuntai 11.8.2024 päivä 13
Reissu ehti melkein kahden viikon ikään, ennen kuin saavuimme lempimaahamme Ranskaan. Ajoimme Luxemburgin lentoaseman pielitse ja siitä kohti etelää Metziin. Muistelimme, että tässä mennään kiitotien alitse, mutta ei sentään, tuo on joku stopway-osuus ja lyhyt loppuosa.
Metz oli meille uusi kaupunki ja kartalle oli jo merkitty monta hienoa kirkkoa ja muuta katsottavaa.
Leirialueelle ei päässyt ennen puoltapäivää, joten pysäköimme viereiselle p-alueelle, joka oli ihan vartavasten matkailuautoille.
Ennen keskustaan kävelyä ajattelimme kurkata leirialuetta, sillä olin lukenut siitä jotain negatiivisia arvioita. Portilla oli kumminkin niin tyly vartija, ettei sinne yksityisalueelle (siis kunnallinen camping) ollut yhtään mitään asiaa. Ei sanonut nätisti, sanoi tylysti. Siitähän me otimme nokkiimme ja toivoin, että osaisin sanoa pitäkää tunkkinne ranskaksi.
Kävimme katsomassa monta hienoa puistoa ja kirkkoa, mutta oli niin kuuma sää, että hikisen kävelyn jälkeen jatkoimme matkaa.
Tulimme Nancyn lähelle Liverdunin leirialueelle, jossa oltiin oikein ystävällisiä. Olemme täällä kaksi yötä. Melkein kaikki muut noin sata leirikuntaa ovat alankomaalaisia.
Maanantai 12.8.2024 päivä 14
Toinen reissuviikko tuli täyteen ja eilen jo aavistin, että nyt on tiedossa #kuumintahottia eli yli +35°C.
Heräsin varhain ja vähän ennen kahdeksaa kehtasin yskähdellä sen verran vihjailevasti, että A heräsi ja ennen kuin hän ihan kokonaan ehti herätä, olin jo selittänyt mitä meidän kannattaisi tehdä.
Vähän ajan päästä hän oli jo hereillä enemmän ja alkoi prosessoida, mihin olikaan tullut suostuneeksi. Se oli: kävely Liverdunin keskiaikaiseen kaupunkiin ennen aamiaista (ylämäkeen) ennen kuin on #hirveänkuumaa . Näin teimme, A haki respasta eilen tilatun patongin ja jääteehuikan jälkeen lähdimme liikkeelle.
Matka ei ollut pitkä, ei edes kilometriä, mutta mäkeä oli melkoisesti ja jo kahdeksalta oli lämmintä yli 25 astetta.
Olipa kiva kaupunki, vanhoja taloja, kissoja, kaunis kirkko. Kirkko oli iloksemme auki jo vähän kahdeksan jälkeen, siellä oli tuoksu, jota meillä sanotaan homeeksi. Penkkeihin oli kaiverrettu sekä asiallisia paikanomistajan nimiä, että vähän pitkästyneempien sanankuulijoiden terveisiä.
Toispuol Moselia (ranskaksi Moselle) ihan tässä lähellä on oikein sievä pieni linna, sen kokoinen, että sellaisen voisi ehkä toivoa saavansa perinnöksi, mutten tiedä suvussa yhtään Ranskantätiä.
Oli ihan mahdottoman kuumaa iltapäivällä, meidän mittareidemme mukaan yli +35°C ja Fahrenheiteiksi käännettynä sen on kai melkein #welldone, ainakin pihvimittari väitti niin.
Ei paljon tehnyt mieli ruokaa, mutta teimme varastoistamme yhdet pienikokoiset hampurilaiset kummallekin, eikä enempää olisi kyllä maistunutkaan.
Nyt viilentelen oloani ilmastoidussa autossa, nostimme eilisestä viilennettyä sisälämpöä vähän, ei meidän ole tarpeen nukkua villasukat jalassa ja tuhlata sähköä niin hirveästi.
Huomenna matka jatkuu ja pääsemme lempijokeni varrelle, eli Loirelle. Saattaa hyvinkin olla, että olemme olleet siellä aiemminkin. Pyhäpäivä lähestyy, pitää varautua paikkavarauksin ja suunnata kohti toivottavasti viileämpää Bretagnea kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti