CampaReissu2/2024 viikko 4

Neljäs reissuviikko alkoi Saumurissa, kulki Ancenisin kautta Noirmoutierille. 

Tiistai 20.8.2024 päivä 22

Aamupalalla meillä oli oikein personoitu leivonnainen, minun etunimeni on ranskalaisille helpompi, sen he tunnistavat paremmin kuin A:n nimen.

Päivällä vietimme taas parasta aikaa, eli erillämme. A kävi ajelemassa pyörällä ja näki niin suuren plantagenin, että meikäläiset kaupat kyllä kalpenevat, siellä oli tuommoisia kuvan 2 palmuja ja jättimäinen oliivipuu, joka maksoi 12 000€. Ei onneksi ollut tarpeeksi rahaa mukana, niin puu jäi ostamatta.

Tuossa pyörän ja penkin takana on se 12 000 €:n oliivi

Yhden kirkon hän myös pysähtyi kuvaamaan minulle, kuinka kilttiä!

Sitten kävelimme kylille. Satuin vilkaisemaan säätiedotteita ja otin tosissani sadepisaran kuvat tuleville tunneille. Veivasin CampaAdrian kattoluukut kiinni ja torkotin A:nkin ottamaan sontsan mukaan.

Aluksi sää oli nihkeä, pilviä alkoi kertyä. Kävimme Cavalerie-museossa, joka on aikaisemmilla kerroilla ollut avoinna tähän tapaan: kello 12:sta puoleenpäivään ja ehkä kuun viimeisenä torstaina. Nyt se on auki monena päivänä viikossa ja tykkäsimme kyllä, 9€ liput maksoimme mielihyvin. Aihepiirinä siis armejat ja etenkin ratsuväki.

Museo oli kyllä justiinsa toisella puolella tietä,
tuohon kuvan rakennukseen ei pääse,
vaikka samalle instanssille kuuluneekin. 

Paluumatkalla alkoi sataa, ensin ihan vähän, sitten vähän enemmän ja lopulta kaatamalla. Kastuimme sateenvarjoista huolimatta melko perusteellisesti, etenkin kenkämme. Nyt melkein kaikki on jo kuivaa. Leirialueen lapset huvittelevat vielä lätäköissä siihen asti, että äitee tulee hakemaan pois.

Päivällisenä oli Mari Moilasen Tölkkiruokaa-kirjan ohjeella aamiaisartisokkia, hyvin pystyi syömään iltasellakin. Espanjalaisuutta edustaa serranonkinkku. Helposti matkakeittiössä toteutettava ruoka

Keskiviikko 21.8.2024 päivä 23

Tänään oli viimein kruunajaispäivä ja saimme siivottua auton, eikä se taaskaan ottanut kuin tavanomaiset kolme varttia, kolme siivousliinaa ja puolet imurin akun latauksesta. Missä ne kruunajaiset sitten olivatkaan, sitä emme tarkemmin tiedä?

Eilen kastuneet kengät olivat kuivuneet, kiitos niihin tungettujen paperituppojen, ne veivät viimeiset kosteudet mennessään. Olimme tähdänneet niin, että olisimme keskustassa klo 12, jolloin tuttu creperie olisi auki. Meidän teki mieli syödä makeat crepit. Sama paikka näytti eilen siltä, ettei se ole ollut auki tänä vuonna ollenkaan, mutta nyt siellä oli täystohina sen 90 minuutin alussa, jonka se päivällä olisi auki. Tarjoilija kysyi, onko meillä varausta, muttei meillä ollut aavistusta miten sen olisi voinut tehdä, olemme nähneet paikan auki viimeksi kesällä 2022. Muulloin se on ollut aina #visustisuljettu. Saimme kuitenkin pöydän ja siitä sitten tilaamaan. Nuori vähän englantia puhuva tarjoilija koitti kyllä meitä opastaa, mutta mitä me ulkomaanpellet ymmärsimme. Tilasimme mieluisat crepit ja pienen kannun siideriä.

Nämä olivat hyviä ja juuri sitä mitä halusimme. Siinä vaiheessa tarjoilija palasi listan kanssa kysymään, että mitä me oikeasti sitten syömme, tämä kun on ravintola, eikä pelkkiä jälkiruokia myydä.

Olimme jollemme noloja niin ainakin ällistyneitä, että hitsit kun emme ymmärtäneet, ettei creperiessä voi crepejä tilata, siis pelkkiä crepejä. Saimme kai anteeksi kumminkin ja onneksi oli sen verran lämmintä, että poskieni punoituksen saattoi sanoa johtuvan auringosta. Nytpä tiedämme. Lounasaikaan ei, tai ehkei koskaan, voi tilata vain sitä, minkä mukaan paikka on nimetty. Kiitos ja anteeksi. Tarjoilija oli kyllä oikein kohtelias, sitä ei voi moittia. Sitten kävimme viinikooperatiivin liikkeessä, jonne eilenkin koitimme mennä, mutta oli liikaa väkeä. Tänäänkin oli, mutta menimme kuitenkin. Joku kaikkien viinien insinööri opetti siellä sekä muita asiakkaita, että työntekijää viineistä ja ainoa työntekijä toimi turistioppaana jollekin turistille, neuvoi aseman, sairaalan, ravintolan ja hotellin. Viininmaistelu onnistui kyllä sitten hyvin, nielaisimme muutaman tilkan ja ostimme kolme pulloa mukaan. Pidimme kiirettä, sillä täysillä töitä paiskivan työntekijän puolen tunnin tauko oli juuri alkamassa. Kun astuimme ulos, jäi viini-insinööri vielä luennoimaan. 

Kävelimme takaisin leirille ja näimme hauskan koirien ulkoilutuksen, nuori mies kulki kantaen kahta ilmeisesti mäyräkoiraa kainaloissaan. Hän tuli yhdestä risteyksestä ja käveli hetken edellämme, kääntyi takaisin päin ja meni menojaan. Toivottavasti koirat pääsivät koskettamaan maapallon pintaa sillä reissulla. 

Päivällisen meinasin polttaa, enkä vain päivällistä vaan bambuhöyrystimenkin, kun arvioin väärin kattilan korkeuden ja liekin kuumuuden, mutta saimme lämpimät einesempanadat, joilla kuitattiin päivän #spanishfoodchallenge

Torstai 22.8.2024 päivä 24

Saumur jäi nyt ainakin toistaiseksi taakse, emme mene sinne ennen ensi kertaa, se on varmaa. Lähtiessämme näimme kaupungin siivouskärryn, jota veti hevonen. Tämä vanhempi monsieur ohjasti ja nuorempi mies loikkasi juuri kuvasta ulos tyhjien roskasäkkien kanssa ja meni vaihtamaan täydet tuosta sillanpielen puistosta pois. Jokseenkin sympaattista.

Kirkkojakin näkyi, se ei enää yllätä.

Meillä oli vain lyhyt matka seuraavaan yöpymispaikkaan, noin 100 km, joten vietimme aikaa käyden ruokakaupoissa ja Decathlonissa (äidille tiedoksi, ettei talvimallistot ole vielä tulleet, mutta toppaliivi on edelleen muistissa). Päivän kulttuurihistoriallinen kohde oli @chateaudeserrant Serrantin linna. Sinne oli vain muutaman sadan metrin poikkeama reitiltämme. Liput maksoivat 10€, vähän kalliimmilla olisi päässyt katsomaan muutaman huoneen lisää opastettuna, mutta #visukintut tyytyivät omatoimiseen kiertämiseen ja sen antiin. Olipa kiva linna. Kiersimme kaikki nähtävillä olevat tilat, ymmärtääksemme osa linnasta on edelleen asuttu ja osaa parhaillaan korjataan, sitä työtä varmasti riittää loputtomiin.

Pidin paljon kellarikerroksen suurista huoneista, joissa palvelusväki on tehnyt työtään. Nämä kuvat ovat vaatehuoltotiloista, jossa on pesty, silitetty, tärkätty, ommeltu, parsittu ja paikattu.

Asetuimme meille uuteen Loiren varren kaupunkiin, Ancenisiin muutamaksi päiväksi. Tämä on kiva kunnallinen leirialue, jolla on melko vähän väkeä ja varmasti suurin leirintätontti tähän mennessä oikein missään, turvavälit ovat todellakin kunnossa. Päivällisen virkaa toimitti itsekeksitty espanjalaisruoka, chorizopasta, joka kelpasi kummallekin, etenkin kun oli aika kova nälkä.

Sää on ollut mukavan kotoisa, ihan kuin Suomen kesä parhaimmillaan, aurinko on paistanut välillä pilvien lomasta, lämmintä noin 22-25°C.

Perjantai 23.8.2024 päivä 25

Varttisata päivää reissussa! Tämä Loiren varren Ancenis-niminen kaupunki on meille uusinta uutta, täällä emme ole koskaan aiemmin olleet.

Aamiaisen jälkeen kävelimme reilun kilometrin matkan keskustaan. Erikoisuutena on se, että leirialue sijaitsee samalla puolella, kuin keskusta, joten tuota kuvien 1 ja 2 siltaa emme ylittäneet kävellen.

Ensimmäinen kohde oli tietysti kaupungin kirkko, jonka sininen ovi oli kutsuvasti auki. Siellä kaksi ihmistä järjesteli auringonkukkia asetelmiksi ja me katsoimme sisäpuoltakin hyvän aikaa. Virsikirjat olivat nätisti pyörällisessä metallikorissa.

Kaupungin entinen posti sijaitsi allaolevan kuvan talossa ja sen vieressä oli (ainakin ennen) Baari Postin vieressä ja Apteekki Postin vieressä, kuten ranskalaisissa kaupungeissa usein on tapana nimetä yrityksiä. Ehkä myös toisinpäin, että Posti Apteekin vieressä. Nyt tuo postirakennus oli tyhjillään.

Kävellessämme Ancenisin katuja huomasin Amelien mainoksen, ilmeisesti joku erikoisnäytäntö on ollut tässä kesällä. Oli nätit ikkunat ja parvekkeet myös. Otimme kotoa kumpikin muutamia elokuvia mukaan kertomatta toisillemme mitä ne ovat, sadepäivän varalle #youknow

Möläytin tuossa kohden kadulla, että meillähän on tuo mukana. Se siitä yllätyksestä. Toivottavasti tulee pian sadepäivä. Muut mukaan ottamani elokuvat ovat minullekin yllätyksiä, sillä siitä on jo yli kuukausi, kun ne valitsin, enkä muista mitä ne ovat.

Patonkiautomaatti on ilmeisesti sitten käytössä, ainakin niin käännösohjelma väittäisi, vaikka olettaisi, että siihen laitettaisiin se "hevospalvelu" (hors service) kun ei ole käytössä. Automaatti sijaitsi boulangerien (huomatkaa kasuaali ranskan käyttöni) seinässä. Ostimme kyseisestä leipomosta patongin ja A kulki loppumatkan patonki olkalaukustaan pilkottaen kuin boheemi monsieur ikään. Baskeri vain puuttui.

Etsimme sitten googlella, että missähän kaupungin turisti-info on ja oli vähän vitsikästä, että sitä tietoa etsiessämme seisoimme sitä vastapäätä, tosin toisella puolen katua. #otasilmäkäteenjakatso sanoi äiti ennen vanhaan ja varmaan vieläkin.

Paluumatkalla bongasimme Joachim du Bellayn patsaan, minusta tuon rautaisen takin helmat olivat hienon liehuvat. Katsoin netistä, että kyseinen herra 1500-luvulla oli runoilija, kirjailija ja kriitikko ja paljon muuta. Ja ilmeisesti tästä kaupungista syntyisin. EDIT: Eipä ollutkaan ihan Ancenisin poikia, muttei kaukaa.

Päivällisenä meillä oli nuukailuruokaa, purkki gaspazhoa pienin sivukkein, tässä sitä säästyy rahaa siihen, kun pääsemme meren rannalla ja osterien ja crevettien äärelle. Tuo keitto on todella hyvää, paljon parempaa kuin Lidlin versio, anteeksi vain Lidl. Tämä oli päivän #spanishfoodchallenge.

Lauantai 24.8.2024 päivä 25

Tänään teimme kävelyretken katsomaan yhden kirkon ja yhden kappelin ja sen lisäksi näimme hienon seinämaalauksen ja osuimme kauniiseen puistoon, jossa ei ollut kyllä meidän lisäksemme yhtään ketään muuta kivoista puitteista huolimatta.

Kappeli oli Ursuliini-luostarin yhteydessä, opin tänään mitä Ursuliinit ovat.

Muistimerkiksi itselle, Ancenisin lauantaimarkkinat ovat ihan pienet, ei montaa myyntikojua. Niinpä emme saaneet ostettua niitä päivällistarpeita, joita luulimme olevan helppo ostaa. Ilmeisesti torstaimarkkinat kirkon aukiolla ovat monipuolisemmat. Antti kävi pyörälenkillä ja otti kuvia ilokseni. Jossain vaiheessa alkoi tuulla tosi puuskaisesti ja juuri ensimmäisten vesipisaroiden kanssa yhtä matkaa hän kurvasi tontillemme. Ei kastunut.

Nyt illempana sade on mennyt ohitse, markiisikin kuivanut ja sen voi pian rullata koteloonsa huomisaamun lähtöä varten. Tämä Ancenis on ihan hieno kaupunki, mutta leirialueessa on jonkinlainen pioneerileirifiilis, ei nyt varsinaisesti vikaa, muttei pääse suosikkiemme joukkoon. Onneksi ei ollut kalliimpi. Sen verran lisään, että suihkut ovat erinomaiset, viemäröinti toimii ja lämpötilaa saa säädettyä, koppi on riittävän suuri, ettei törmää itseensä. Huomenna on tarkoitus päätyä jo meren äärelle.

Sunnuntai 25.8.2024 päivä 27

Loire jäi aamulla taakse, ajelimme tänään Nantesin eteläpuolitse Noirmoutierin saarelle. Joku saattaisi väittää, että olemme olleet täällä aiemminkin, eikä kauhean väärässä olisikaan niin sanoessaan. Olimme katsoneet valmiiksi ruokakaupan, joka suvaitsisi olla sunnuntaina aamupäivällä auki ja jolla olisi iso parkkipaikka matkailuauton pysäköintiin. Olihan se auki, mutta lähellä oli joku tapahtuma, jonka vuoksi kaikki tienvarret ja se kaupan parkkipaikka olivat tupaten täynnä autoja. Saimme kuitenkin luikautettua CampaAdrian parkkiin ja tehtyä sopivat ostokset tulevien päivien syömisiä ja juomisia ajatellen. Mikä se spektaakkeli lähistöllä oli, se jäi arvoitukseksi. Nantesin liepeillä olimme vähää vailla joutua liikennehilloon, mutta joustavasti muutimme sen minkä päätimme (entisen kollegan sanonta) ja ajoimme vähäsen toista reittiä rannikolle ja suosikkisaarellemme. Noirmoutier, se vaan on niin kiva paikka. Nuukuuksissamme emme olleet tehneet varausta toivomallemme leirialueelle, sillä se veloittaa 20€ pelkästä varauksesta, se ei siis ole mikään etumaksu, vaan pelkästään varausmaksu. Otimme vähäisen riskin ja ajoimme vaan paikanpäälle kysymään onko tilaa. Ja oli. Täällä ei vissiin ole niin nokonuukaa pitää asiakasrekistereitä yllä, meidänkin tiedot löytyivät heidän kompuutteriltaan nuavvaa. Saimme myös firman juuttikassin, koska olemme kanta-asiakkaita. #kuihienooseon Tällä alueella suurin osa muista vieraista on ranskalaisia, muutama britti on ja sitten me. Matkalla näimme sellaisia harvinaisuuksia kuin pyöräilyporukoita, kirkkoja ja vesitorneja.

Leirialueen ostonetti toimii todella hyvin, olemme ihan antennin vieressä ja luulen, että viimepäivinä orastanut #ranskanpatti alkaa olla pian monttu otsassani, niin hyvin netti toimii.

Auton uumenista löytyi tänään pari rasiaa tuikitarpeellisia #humppaporo -magneetteja, joiden luulimme jo loppuneen. Ne olivat samassa jemmassa kuin noin 100 kasvomaskia, tiedä milloin niitäkin vielä tarvitsee.

Päivällisenä ja #spanishfoodchallenge -kontribuuttina oli tosi hyvä sieni-pinaattipannu. Inspired by @spainonafork Postaus blogissa, osoite profiilissa.

Maanantai 26.8.2024 päivä 28

Neljäs reissuviikko päättyi tänään. Aamulla suoritimme ensin kiltisti kotitöitä, pyykinpesua ja pientä siivoilua ennen päivän aktiviteettia. (kuulostaa epäminulta, aktiviteetti)

Kävimme kävelemässä rannalla, samalla hoitui jalkojen hieronta ja kuorinta, #kuihienooseon Kävelimme tällä kerralla meidän paikalliskylästämme itään päin seuraavan kylän tasalle. Näimme seuraavaa: ison kuopan hiekkaan kaivaneen kultaisennoutajan, WWII:n aikaisia bunkkereita, uimareita, simpukankuoria. Emme nähneet roskaa emmekä lasia, vain puhdasta hiekkarantaa.

Matkaa kertyi noin 8 km, vaikka Google väitti, että taapersimme niukin naukin 2 km. Pikku tauon jälkeen kävelimme rantapaikkaan syömään ostereita ja crevettejä tuttuun paikkaan. Oli ilmeinen puolivapaapäivä firmassa, tilauksen saaminen kesti noin puoli tuntia, ellei kolme varttia, mutta #mikähätävalmiissamaailmassa Oli taas hyvää ja hintansa väärti.

Jätimme ruokaruoan tekemättä ja söimme iltapalaksi loput juustot, leikkeleet ja rypäleet. Huomenna taas espanjalaiskokkauksen pariin!