Chorizopasta

Kuten eilen sanoin, minulla ei oikein nyt tunnu löytyvän ideoita espanjalaisten ruokien suhteen. Joko olen tehnyt "kaikkea", tai "ei pysty" tai "ei huvita". Mutta lähes joka päivä on jotain viitsittävä syödä. Meillä oli jääkaapissa ihan kotoa asti kuljetettu pätkä chorizoa, ei mitään artesaaniraakamakkaraa, vaan ihan semmoista lähes kivikovaa hyvin säilyvää makkaraa ja sen minä tänään meille syötin. Tein täysin omasta tai asiakkaan päästä-pastahässäkän. Tein ruoan myös yhden kattilan taktiikalla, säästyi tiskiä hyvin. 

Chorizopasta kahdelle eikä jäänyt yhtään tähdenlentoja

• 15 cm pätkä chorizoa puolikuupaloiksi leikattuna
• 2 dl kuivaa simpukkapastaa
• 1 uuden sadon sipuli ohuina viipaleina
• 1 keltainen tomaatti
• 1 dl sekoitusta jossa oli kivettömiä mustia ja vihreitä oliiveja sekä lupiinia 
• suolaa ja pippuria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa ja basilikaa 
• 1 rkl oliiviöljyä

Paistoin chorizopaloja kuivan kattilan pohjalla muutaman minuutin, niin että niiden pinta tuli rapeaksi ja niistä alkoi irrota rasvaa, kumosin palat lautaselle. Laitoin kattilaan vettä ja kuumensin sen kiehuvaksi. Kumosin veteen pastan ja keitin sitä pakkauksen mukaan 9 minuuttia. Sillä välin leikkasin mandoliinilla sipulin oikein ohuiksi viipaleiksi ja tomaatin kuutioiksi ja kumosin ne chorizopalojen kanssa samalle lautaselle. Silppusin päälle odottamaan tuoreet yrtit. Lusikoin oliivipussista hyvän määrän oliiveja ja muutaman lupiinin (en tiedä mitä ne pavun tapaiset jutut on varsinaisesti suomeksi, keltaisia "ranskanpastilleja", muttei kuitenkaan). 

Kun pasta oli kypsää, kaadoin siitä vedet pois ja muutaman minuutin kuluttua sekoitin pastaan kaikki muut ainekset. Maustoin suolalla ja pippurilla ja lurittelin päälle hieman oliiviöljyä. Enempiä kuvia ei ole, koska kuvien siirto vie hermot, #ranskanpatti on hyvässä kasvussa tämän leirialueen wifin kanssa. 

La Vueltaa saatoimme katsoa minun tablettini gigojen puitteissa lopusta parikymmentä kilometriä, siinä vaihtui johtopaikka Primoz Roglicilta Ben O'Connorille, joka oli päivän etapin nopein. Roglicille tuli takkiin noin neljä minuuttia ja se on aika paljon. Ilmeisesti hän ja joukkue eivät halunneet vielä ottaa punaisen paidan pitämisen taakkaa. Voi olla, että O'Connorin etumatka venähti vähän isommaksi, kuin oli tarkoitus antaa sen tulla. Nyt Ben O'Connor liittyi siihen porukkaan, joka on voittanut ainakin yhden etapin jokaisella suurella Grand Tourilla.