CampaReissu2/2024 viikko 5

Viides reissuviikko alkoi Noirmoutierin saarella, täällä olemme olleet monta kertaa aiemminkin ja se on yksi mansikkapaikoistamme Ranskassa. 

Tiistai 27.8.2024 päivä 29

Viides viikko reissua alkoi aurinkoisena tiistaina. Sääennusteista Meteo France oli sitä mieltä, että tänään on täällä lämmintä 29 astetta, muut lähteet maltillisempina ennustelivat noin 24-26 astetta. Mutta mikään ei ehdottanutkaan sadetta tulevaksi.

Aamupalan jälkeen lähdimme pyörillä saaren pääkaupunkiin markkinoille. Mietin, että otanko ponchon (lausun sen huvikseni: ponkho) vai fleecen (jonka lausun huvikseni: flesee), mutta jätin kummatkin pois, sillä oli kaunis lämmin kesäpäivä ja minulla tuli orpolapsen mekossani (storyssa siitä) kuuma enivei. Orpolapsella viittaan tässä Onneli ja Anneli-kirjoihin vuosikymmenten takaa, enkä tarkoita mitään pahaa.

Iloksemme pyöräteillä ei ollut mennessä kovin paljon liikennettä. Ei kaksi rinnakkain vastaan tulevia (paikoin pyörätiet ovat hyvin kapeita) tai edellä kiemurrellen ja äkkipysäyksiä tekeviä seurueita. Kun lähestyimme pääkaupunkia, alkoi pyöräilijöittenkin määrä kasvaa (meinasin kirjoittaa, että pyöräilijätkin alkoivat lisääntyä). En tykkää ajaan tuollaisia kapeita kaukaloita ruuhkassa.

Markkinat olivat mainiot, kaikkea oli paljon myynnissä ja vähän sen päällekin. Ja väkeä, mistä sitä riittää tämmöisellä saarella? Seurustelua, jutustelua, ostamista ja vaeltelua, sellaisia ovat ranskalaiset markkinat ja kauppahallit. Me ostimme sipuleita, niitä tulimme ostamaankin.

Palattuamme kytkimme pyörät autoon kiinni ja aloimme viettää mukavaa iltapäivää leirillä. CampaAdria on optimaalisesti pysäköity aurinkoon nähden, ilma vaihtuu merenrannalla hiekkavallista huolimatta hyvin.

Ruokana meillä oli välimerellinen perunasalaatti inspired by @spainonafork Thanks again, Albert! Se sopi hyvin leivitettyjen kalafileiden kanssa. Osasin tehdä niin sopivan määrän, että vain pari perunaa jäi tähteeksi. Ja meni muutama purkinpohja loppuun.

Keskiviikko 28.8.2024 päivä 30

Tänään vietimme reissun kolmekymppisiä, päivissä tosin. Ajatus oli, että heti aamupalan jälkeen lähdemme pyöräretkelle itään päin kohti Goisia, (pengertie mantereelle), sitä joka jää jokaisen nousuveden ajaksi meren peittoon.

Niinhän me teimmekin, emme tosin muistaneet, että heti seuraavassa kylässä oli juuri viikottaiset markkinat. Emme menneet, koska emme tarvinneet juuri mitään ruokatarpeita tällä hetkellä. Kirkon lähellä oli kadulla lasten pyörä lahjoittavana, minusta tuollainen on Ranskassa tosi kivaa.

Pengertie oli nyt meren peitossa, eikä sille vievällä tiellä ollut mitään ruuhkia. Saatoimme ajaa mukavasti pyörillä aivan kärkeen asti. Ruuhkaisempina aikoina on pitänyt jalkautua ja taluttaa loppumatka, sillä minusta ei ole ryysijäksi.

Olimme valinneet ympyräreitin kiertosuunnan niin, että Goisin jälkeen saamme ajaa sitä puolta, josta ei ole vaarana pudota kanavaan, ihmiset monesti ajavat pyörillä suoraan päin väistämättä ja mieluummin kaadun pusikkoon kuin kanavaan. Koska ei ole bikineitäkään. Nyt oli todella vähän väkeä liikkeellä, ei ollut vaaraa pudota kanavaan eikä kaatua pusikkoon. Selvitimme reitin kaatumisitta ja pääsimme syömään toistamiseen ostereita ja crevettejä, tällä kertaa siihen pieneen myymälä/ravintolaan, joka oli maanantaina kiinni. Oli mukavasti väkeä, sää oli mitä parhain ja saimme taas kauniin ja kivan setin merenherkkuja. Kävi lounaasta oikein mainiosti.

Leirillä taas asetuimme taloksi ja katsoimme La Vueltan etapin erittäin hyvän wifin turvin, minun mobiilidatakiintiöni alkaakin ollakin jo ns lyhyellä loppuosalla. Päivällisenä oli espanjalainen kesäkurretortilla La Vueltan hengessä. Ohje: @spainonafork ja osaksi tietty sovelsin.

Leirialueella ei näy mitään suurempaa vaihtuvuutta, perheet viettävät aikaa rannalla ja uima-altaalla, käyvät pyöräilemässä, lapset itkevät mennessä ja tullessa. Niin kai se oli omien lastenkin kanssa aikoinaan. Joku vakiomäärä itkua kuuluu asiaan. Sää on ollut aivan ihanteellinen minun kaltaiselleni epäauringonpalvojalle, ei liian kuumaa (noin 22-24°C), tuulee ja on hieman cirrostratusta. Antti on vielä shortseissa ja t-paidassa ja minulla on sukat, leggarit ja "flesee". Tiskit tiskattu, sipsipussien jämät tuhottavana, vedellä lantrattua viiniä lasissa. Kaikki ok.

Torstai 29.8.2024 päivä 31

Kastelukannut, ihan mahtavia, siellä ne olivat paikallaan edelleen.

Markkinat lähikylässä, ostimme päivälliseksi paellaa. Oli hyvää.

Perjantai 30.8.2024 päivä 32

Nyt säätiedot pitivät hyvin yksimielisesti paikkaansa, kaikkien käyttämiemme appien mukaan piti sataa koko päivän ja niin satoikin noin kello yhdeksästä alkaen. Olemme pitäneet pirttipäivän, sellaiset ovat välillä oikein kivoja. Melkein otimme päiväunetkin, mutta vaikka haukottelimme ahkerasti, ei uni kuitenkaan tullut. Katselimme La Vueltaa ja siinä olikin todella jännittävä vuorietappi. Ilokseni Primoz Roglic näytti voimiaan ja kuroi kiinni Ben O'Connorin etumatkaa, nyt sitä on enää vähän alle puolitoista minuuttia. Kisa on kaikkea muuta kuin taputeltu. Päivälliselle tein meille liian suuren täytetyn patongin, mutta onpahan jääkaapissa huomisaamulle jo valmista ruokaa, kun paketoin puolet hampurilaispusseihin ja folioon.

Sateen pitäisi piakkoin loppua ja huomenna olla taas aurinkoinen päivä. Tarkoitus on ajella taas markkinoille saaren länsipäätä kohti yhden kylän päähän. Siellä on kirkko jo katsottuna päältäpäin, ehkä sinne pääsee sisälle tällä kertaa.

Lauantai 31.8.2024 päivä 33

Eilinen oli aikamoinen sadepäivä, tuulikin niin paljon, että pelkäsin ajoittain markiisimme puolesta. Yön aikana kumminkin sää rauhoittui, mutta sellaista aurinkoista päivää ei tullut, jota eilen vielä povattiin monessa sääsovelluksessa.

Meidän "omassa kylässämme" oli rantakadulla motoristien kokoontuminen, oli paljon ronskeja, mutta oikeastaan aivan kiltin näköisiä herroja. Moottoripyöriä oli paljon, varmaan 50-60.

Kävimme pyörillä L'Epinen kylässä, jossa oli markkinat, suunnilleen samat myyjät, kuin muillakin saaren markkinoista aiemmin tällä viikolla. Ostimme pienen grillikanan ja niiden kanssa usein myytäviä paistinperunoita. Leirillä huomasimme, että kyseessä oli Bressen kana, sillä oli metallinen panta toisessa koivessaan.

Se olikin pieni, mutta maukas. Päivän ruoassa ei ollut muuta espanjalaista, kuin se, että Espanja on Ranskan naapurimaa. Joku minun ajattelussani on alkanut muuttua, minua vähän suretti tuo, että kana oli päätynyt grilliin ja sitten lopulta meidän lautasillemme metallipanta koivessa. Pitää tutkia sitä tofu-asiaa lisää.

Meillä ovat naapurit vaihtuneet joka puolelta. Tuumimme, että kun huomenna alkaa syyskuu, niin hinnatkin saattavat halventua leirialueella, sehän olisi hyvä syy lähteä kotiin. Toisella puolella meitä on majoittuneina nuorten miesten seurue, heitä on kuusi samalla tontilla. He tulivat kahdella autolla (oikein minikokoiset autot, ehkä äiteiltä lainatut) ja alkoivat sitten pystyttää telttoja, näytti siltä, että harjoittelu on jäänyt väliin. Sellaista ihmettelyä ja hiusten repimistä.

Aidan toisella puolella iäkkäämpi porukka (4 hlöä) pystytti omaa telttaansa ja matkailuauton etutelttaa, eivätkä he olleet kyllä sen nokkelampia. Nuoriso voitti seniorit nopeudessa. Hetken kuluttua kaikki nuorta miestä tuli meidän tontille kertomaan, että he viettävät yhden synttäreitä ja soittavat myöhemmin hieman musiikkia, mutta vain yhden illan, toivottavasti emme häiriinny. Emmehän toki, kun noin kivasti tulivat kertomaan aikeistaan. Kutsuivat oluellekin illempana, mutta sen me sentään ymmärsimme kohteliaisuudeksi, jota ei ole syytä ottaa tosissaan.

Nuorisolaisten ensimmäinen teltta jo melkein valmiina,
seuraavat onnistuivat sitten nopsemmin.

Luimme Meteo Francen sivuilta, että ensi yönä saattaa tulla oikein kova ukonilma ja erittäin kova tuuli. Keräsimme kaikki pihajutut pois, pyörät ja kalusteet takatalliin, markiisin koteloonsa, yrtitkin joutuivat sisälle, sillä jos sataa paljon, niihin roiskuu rapaa hiekkaiselta alustalta. Tiskit on tiskattu, ilta on vielä oikein leppeä, vaikea uskoa yölliseen ukkoseen. Enkä sitä toivonkaan tulevan, kun nuo kullanpulut tuossa naapurissa eivät ole vielä grillanneet eikä musiikkiakaan ole vielä kuunneltu.

Sunnuntai 1.9.2024 päivä 34

Viime yönä satoi roimasti ja ukkosti, mutta mitään sellaista myrskyä ei ollut jollaista Meteo France povasi. Oli kiva, että olimme keränneet kaikki pihatavarat pois, niin eivät lionneet turhia.

Olemme tehneet tässä koko päivän päätöstä siitä, joka lähtisimme jatkamaan matkaa, olemmehan olleet täällä jo viime viikon sunnuntaista asti. Nyt kun respa on pian menossa kiinni saimme päätettyä, että kyllä me huomenna lähdemme. Lasku pyydetään maksamaan viimeistään lähtöä edeltävänä päivänä, jolloin aamuisin ei ole ruuhkaa vastaanotossa. Katsoimme taas La Vueltaa ja siinä katsoessamme söimme oikein hyvää espanjalaista sienipastaa, joka olisi ollut vallan vegaaninen, ellen olisi laittanut siihen pekonia, juustoa ja kermaa.

Maanantai 2.9.2024 päivä 35

Noirmoutier jäi taakse, sateinen aamu oli sen näköinen, että sade jatkuu pitkään. Siirryimme Loiren pohjoispuolelle. Heti rakennuskanta muuttui toisenlaiseksi, hobittimaisemmaksi ja jotenkin todella sympaattiseksi. Luulin, että olemme jo Bretagnessa, mutta emmehän vielä olekaan. Olin väärässä. Huomenna sitten.

Tämän paikan nimi on Piriac-sur-Mer ja olemme yötä Camping Car Park-ketjun matkaparkissa. Yö maksaa 14,22€ ja hintaan kuuluu sähkö ja avuton netti. Vesihuolto on erikseen maksullinen, mutta sitä emme nyt tarvitse. Kun tulimme, oli paikalla yksi muu auto, nyt on 8-9 (en pysty kyttäämään koko aluetta riittävällä tarkkuudella). Kiitos neuvoista @croissanttravellers emme olleet olleet pitkään aikaan tämän ketjun paikoissa, enkä muistanut kuinka tämä toimii.

Pari alkuasukasta on pysäköinyt autonsa niin, että vievät kumpikin yhden paikan sijaan kolme paikkaa ja olin toiveikas, että näkisimme ranskalaista suukopua, jos parkki olisi tulossa täyteen. Mutta sitä iloa ei ole tulossa, paikkoja on paljon vapaana. Kävimme kävellen lähikylässä, mutta siellä ei ollut kirkkoa siinä paikassa missä mukamas piti olla. Joku googlejekutti minua. Palasimme rantaa pitkin ja meri-ilma oli niin ihanaa hengittää.

Huomenna jatkamme matkaa, nämä matkaparkit ovat sopivia yhtä tai kahta yötä varten. Nyt on juuri reissumme puoliväli, viisi viikkoa on täynnä ja toinen mokoma vielä jäljellä. Niin kauan kuin mahdollista, viivymme Ranskassa ja nautimme sen ihanuuksista, kummallisuuksista ja ärsyttävyyksistä ennen kuin siirrymme Saksan ihanuuksiin, kummallisuuksiin ja ärsyttävyyksiin. Kotimaassakin niitä kaikki riittää.

Viides reissuviikko päättyi ja matkamme tuli puoliväliin.