CampaReissu2/2024 viikko 6

Kuudes reissuviikko toi meidät Bretagneen ja täällä viivyimme koko viikon. 

Tiistai 3.9.2024 päivä 36

Kuudes reissuviikko alkoi ilman sadetta, mikä oli mukavaa. Tulimme nyt oikeasti Bretagneen, vaikka luulin jo eilen meidän tulleen. Se johtui siitä, että joillakin paikkakunnilla oli kaksikieliset nimikyltit ja muutenkin olin niin innokas pääsemään Bretagneen.

Kuvassa 1 on selkeästi äitivesitorni ja lapsivesitorni, lapsi tulee selkeästi enemmän isäänsä. Tuo kaksikko on varmaan kuvattu aiemminkin, mutta ainahan sitä voi ottaa uudenkin kuvan.

Kuvassa 2 on paikallinen pyöräkerho porukkalenkillä, eivät ihan eilisen teeren poikia, mutta pyörät kulkivat vinhaa vauhtia.

Kuvassa 3 on riippusilta, jonka ylitimme joen, jonka nimeä en millään meinaa löytää. Vilaine, nyt löytyi.

Carnacin kirkko on kuvassa 4, siinä näkyy myös heijastuksena ikkunasta sylissäni oleva tiekartta, aina pitää tietää tismalleen missä olemme.

Tänään olikin muuten yllättäen leirialueita täynnä hieman Carnacin itäpuolella, eivät ne kovin suuria olleet ja menossa jo 2-3 viikon päästä kiinnikin. Mutta niin vain oli COMPLET-kylttejä porteilla.

Niinpä tulimme tänne Carnacin liepeille alueelle, joka ei ole aivan merenrannan tuntumassa ja täällä on tilaa vaikka myymään alkaisi. Ja netti toimii hyvin ja on edullista, katettu uima-allas ja kaikki. Tämäkin menee kiinni 21.9. mikäli oikein muistan.

Päivällisenä meillä oli espanjalainen linssikeitto, joka oli mahdottoman hyvää. Oikaisin hieman käyttämällä liemeen säilöttyjä linssejä, sehän on juuri oikein retkikeittiössä. Kuvat 5 ja 6.

Aivan lähellä on luostari, varmaan alle 300 metrin päässä, siitä ei ole vielä kuvaa, mutta ääntä piisaa, kun kellot soivat pari kertaa tunnissa, ehkei sentään yöllä.

Keskiviikko 4.9.2024 päivä 37

Toisinaan käy niin, ettei kaikki mene ihan niinkuin olisi toivonut. Pieni vastoinkäyminen, jossa olisi voinut olla aineksia enempäänkin tärvinkiin sai mielialani vähän alakulon puolelle. Ei mitään vakavaa eikä vaarallista, mutta henkinen hiertymä ja muistutus omien taitojen ja kykyjen tasosta värittivät päivääni.

Pikkuharmista huolimatta kävimme katsomassa aivan mahtavan Carnacin kirkon, siellä jätimme terveiset edesmenneille kynttilän muodossa. En ihan tarkkaan tiennyt millaisella kuvalla varustettu kynttilä olisi ollut paras, mutta kyllä ne terveiset varmaankin menivät perille. Heillekin, jotka eivät ehkä kirkoissa käyneet.

Kokkausintoni lopahti täyteläisesti tältä päivältä, joten söimme vain tapaksia eikä sekään mikään huono vaihtoehto ollut. Olimme ostaneet alennuksesta pakkauksen erilaisia leikkeleitä ja jaksoimme niistä alle puolet. Lopuille pitää keksiä jotain jatkokäyttöä.

Kevään retkellä meiltä lainattiin kysymättä (lue:varastettiin) sähköjohdon adapteri (jonka A hankki rohkeasti takaisin) ja melkein varastettiin minivatupassi. Sekin piti käydä vaatimassa takaisin.

Olimme ajatelleet, että mehän emme enää lainaa mitään kenellekään. Äsken naapuri tuli kysymään ranskaksi jotain ja vaihtoi sitten englanniksi, että löytyisikö Phillipsiä. Minä en tiennyt mitä se tarkoittaa, kun ei kai nyt sentään partakonetta tai kahvinkeitintä. Se onkin (kahdella L-kirjaimella) tietynlainen ristipääruuvimeisseli ja toki meillä sellaisia on, kokonainen setti. A luonnollisesti lainasi sen ja kolmen minuutin päästä naapuri toi setin takaisin ja kiitteli saatuaan jonkun ruuvin kiristettyä. Eli voimme taas pysyä auttavaisina.

Torstai 5.9.2024 päivä 38

Eilinen alavire on poissa ja aloitimme aamun iloisesti käymällä kahdessa luostarissa. Koska muulloin olisi mahdollista mennä samalla alle 2 km kävelyretkellä kahteen luostariin? Ensin kävimme Saint-Michel de Kergonanin luostarissa, joka on nunnaluostari. Sen pihalla pääsi kävelemään ja kurkkasimme kirkkoonkin, mutta siellä oli juuri aamun messu menossa, emmekä tohtineet mennä peremmälle. Olisi kuulema (luetettavalta lähteeltä saatu tieto) voinut mennä keskenkin mukaan.

Toiseksi kävelimme Sainte-Anne de Kergonanin luostariin, joka on parhaan käsityksemme mukaan munkkiluostari. Siellä ei päässyt minnekään sisälle, vain portista piha-alueelle.

Mietimme juuri tässä yhtenä päivänä, etteikö tällä rannikolla ole sodanaikaisia bunkkereita, mutta onhan niitä. Antti näki niitä pyörälenkillään.

Päivällisenä meillä oli espanjalainen kana-riisipannu, jossa oli juuri oikea määrä riisiä, nimittäin korkeintaan puoli desiä raakaa riisiä. Yhtään enempää tähän sopivaa riisiä ei matkakeittiössä ollut, mutta oli sitä lopulta tarpeeksi. La Vuelta alkaa pian olla lopussa, enää kolme etappia ja meillä koittaa ensi maanantaina ruokavapaus! Saatamme aivan alkaa hurjastella pizzojen ja hampurilaisten parissa.

Huomenna matka jatkuu, mutta minne, se on vielä päättämättä.

Perjantai 6.9.2024 päivä 39

Emme päässeet Quimperin leirialueelle, joten jatkoimme matkaparkkiin Locronaniin. Juuri olimme suuressa viisaudessamme ajatelleet, ettemme mene kun #seonniinnähty. Tämä oli toinen yö Camping Car Park-ketjun paikoissa tällä retkellä ja homma on nyt toiminut hyvin. Jäi silloin eräällä kerralla vähän pelko, kun portti ei auennutkaan ja piti alkaa soittaa asiakaspalveluun.

Satoi vettäkin iltapäivän ja me katsoimme pyöräilyä, sekä kyttäsimme matkaparkin tulijoita ja menijöitä. Paikka ei tullut mitenkään täyteen, 40 paikasta oli varattuja noin 20. Nettiä ei tuolla paikassa ollutkaan, joten käytimme omia gigoja, niitä onneksi riittää. Iltasella kävimme vielä katsomassa se niin nähty kirkko. Oli hyvä auringonlaskun aika, kaunis valo.

Lauantai 7.9.2024 päivä 40

Oli taas rauhaisa yö matkaparkissa, en keksi mitään valittamista. En erityisesti edes yrittänyt keksiä.

Kävimme aamulla kävelemässä vielä kylällä ennen matkan jatkamista. Huomasimme että kirkollahan on tänä vuonna tasasynttärit, sen rakentaminen on aloitettu 1624. Kävimme katsomassa hautausmaan ja paljon kirkkoa alemmassa maastonkohdassa olevan käänteisuuden kappelin. Kappelissa haisi justiinsa siltä, mitä meillä sanotaan homeeksi, mutta täällä ei varmaankaan.

Teimme eilen jo varauksen tänne seuraavaan suosikkipaikkaamme Bretangen pohjoisrannalle Locquireciin. Matka ei ollut pitkä, noin 120 km. Poikkesimme parissa ruokakaupassa ja löysin paljon hylättyjä ostoslistoja! Näimme tuttuja vesitorneja ja kirkkoja.

Tämä kunnallinen leirialue on auki ympäri vuoden ja pitemmästä viipymisestä saa ilmaisia öitä. Nyt olemme neljä yötä kolmen hinnalla. On 10A sähkö, lisämaksuton netti toimii ainakin juuri nyt hyvin, saniteetit ovat ok, tilaa on ja hinta on yöltä nyt noin 14€. Ei paha. Ja mikä parasta meillä on hyvä paikka ylemmällä terassitasolla ja tästä on hienot näköalat merelle. Vuorovesi-ilmiö jaksaa aina kiehtoa.

La Vuelta on loppumaisillaan ja samalla meidän vuotuinen espanjalainen ruokahaasteemme. Sen merkeissä söimme tänään hyvää linssisalaattia sivukkeena pannulla paistetuille pienille possupihveille.

Sunnuntai 8.9.2024 päivä 41

Sadepäivä, se alkoi jo yöllä. Jossain lähellä oli myös jumpjumpbileet, varmaan jotain club-touhua, mutta me vanhoina ihmisinä emme tiedä asiasta enempiä. Iso käpy putosi katolle keskellä yötä ja minä olin ihan että kääk. Onneksi meillä ei ollut mitään suunnitelmia tälle päivälle, sillä nyt satoi vettä aika huolella. Aamu alkoi sillä, että leipäjonossa tulos oli puhdas nolla, leipäautomaatti ei ollut täyttynyt. Joku lähileipomo toimittaa leipää leirialueen automaattiin, mutta tänään oli joku häiriö. Ihmisiä oli jonossa, osa luki kirjaa odottaessaan, mutta leipää ei tullut.

Nyt tuli tarpeeseen Pieni pyöreä. En tiennyt, että meillä on näkkäriä mukana.

Sade jatkui ajoittain koko päivän ja koska meillä ei ollut päivällisleipääkään, söimme sen ilman leipää. Ruokana oli ainakin melkein espanjalaista nektariinisalaattia ja kun kisa saatiin maaliin, juomana oli jo Ruotsista varuiksi ostettu cava.

Nyt meillä alkaa ruokavapaa, aikaa on vielä juuri yksi kuukausi ennen kotiinpaluuta. Ei siis vielä kiirettä. Ranskassa viivymme varmaan vielä ainakin viikon tai kaksi.

Maanantai 9.9.2024 päivä 42

Tänään piti olla aurinkoista, mutta olikin enimmäkseen pilvistä, muttei sentään alkanut sataa. Teimme noin 5 km kävelyretken kylille.

Kävimme katsomassa tuttavan taloa, että onhan siellä kaikki päällisin puolin hyvin, sillä hän palaa tiluksilleen vasta vähän syksympänä.

Sitten katsoimme kaksi meille uutta muraalia ja yhden tutun, Gwendal Larher on hänen nimensä. Ainakin tällä paikkakunnalla hän on erikoistunut sähkökeskusten maalaamiseen. Ne ovat todella hienoja. Sattumalta eilen huomasin nämä aiemmin näkemättä jääneet googlekartassa oikein merkittynä muraali-merkinnällä.

On hassu vapaa tunne, kun ruokahaasteet ovat taas ohitse ja ns. saamme syödä mitä haluamme. Nyt syömme vähän varastojamme tyhjemmiksi ja säästämme samalla rahaa loppureissua varten. Viikko 6 tuli näin päätökseen.