Tiistai 10.9.2024 päivä 43
Viimeinen päivä Locquirecissa, kävelimme taas merenpohjaa muutamia kilometrejä. Sen aikaa sää oli oikein kiva, sittemmin on satanut hieman ja tuullut kunnolla. Etenkin, kun piti grillata hampurilaispihvit.
Eilen kun kävelimme kauempana leirialueesta, näimme talon, jonka omistaja on ehkä kyllästynyt siihen, postinkantaja erehtyy talon numerosta. Nyt luulisi näkevän.
Ja kissakin on joltain hukassa, sama ilmoitus on tuolla leirialueen respan lähellä. Toivottavasti Rösty löytyy.
Kaverimme pihasta saimme hieman laakerinlehtiä taas, otimme muutaman oksan siitä valtavasta laakeripuusta, jota on joka tapauksessa trimmattava. Se kasvaa täällä ympäri vuoden.
Hampurilaiset päivällisenä toteuttivat teemaa varastojen tyhjentämisestä. Pian saa taas ostaa uutta ruokaa, kun entisiä on syöty pois.
Huomenna matka jatkuu, muttemme vielä poistu Bretagnesta. Siirrymme vain noin parin tunnin matkan päähän kohti Normandiaa.
HUOM: en saa nyt kuvia siirrettyä, koska netti ei toimi kovin hyvin omilla gigoilla, enkä ala maksamaan kymppiä muutamasta tunnista leirialueen netistä. Joten siirrän kuvia päiväjuttuihin, kun seuraavan kerran on asiallinen netti.
Edellisellä leirialueella netti olisi maksanut vielä poskettomammin, joten siksi melkein koko viikko oli vielä taikinoimatta tähän postaukseen. Yleensä lisään päivän jaaritukset heti sen jälkeen, kun päivän insta on laitettu.
HUOM 2: No nyt se kuvien siirto onnistui, joten mussutukset loppukoon ja #ranskanpatti otsassa laskekoon, kuvat ovat paikoillaan.
Keskiviikko 11.9.2024 päivä 44
Locquirec jäi taas taakse, #mobileteddy näytti tavanomaisen innokkaalta, kun kotimatka alkoi.
Osoitteen laittaminen naviin Ranskassa on sitä, että jätetään kaikki turha pois. Tällä kertaa ensin laitetaan postinumero ja kaikki ennen Verteä voi unohtaa. Lopuksi tulee nuo muutkin tilpehöörit näkyviin ja jos kadun numeroa ei ole osoitteessa, laita vaikka 5. #closeenough . Ja toinen hyvä konsti on katsoa jonkun muun lähellä olevan firman osoite, jos navi tykkäisi siitä. Ja loput ikkunasta katsomalla. Töissä sanottiin, että VFR:nä.
Oli ajallisesti aika lyhyt siirtymä tänään, joten norkoilimme ruokakaupoissa pariin otteeseen. Ranskassakin ilmestyy yhä tosi paljon paperilehtiä, pitäisi kai sanoa printtimediaa. Viikkolehtiä, kuukausittain ilmestyviä, harrastelehtiä jättihyllyissä. Myös sanomalehtiä.
Emme olleet varsinaisesti vierailla seuduilla, oli tuttu #familychapel kaalipellon vieressä, kirkko marketin lähellä. Ja vesitornikaksikko.
Leirialueen vahtikoira on voimissaan, huolellisesti seuraa ketkä pääsevät portista sisään.
En muistanut, että täällä on noin suolaiset nettihinnat, joten persoonakohtaisten gigojen puitteissa mennään.
Ruokana #omastataiasiakkaanpäästä #pastaspam tai #spampasta ihan kuten tykkäätte.
Taylor Swift kaiuttimissa, koska se on oikein ja hyvä ja toivottavasti auttaa. Huom. siivouspäivä oli vasta edessä. Mutta koitapa saada noin hieno tasainen pölykerros aikaan, et varmaan onnistu!
Torstai 12.9.2024 päivä 45
Tänään Antti lähti pyörälenkille, joka typistyi sateen pitämiseksi juna-asemalla. Minä tein sillä välin pyykkijumppaa, sillä ukkoskuuro nousi päälle hyvin nopeasti. Ehdin nostaa pyykit sateen tieltä sisälle autoon, päivän agenda oli alusvaatenäyttely eri puolella CampaAdriaa.
Sain yhden uuden kirkkokuvan. Sen näen ehkä itsekin, kun jatkamme matkaa. (EDIT: en nähnyt, lähdimme ihan toiseen suuntaan).
Sään seljettyä kävimme pyörillä ravintolassa, jossa valitaan merenelävätiskeistä mitä haluaa syödä, minä taas crevettejä ja Antti ostereita. Viime vuonna paikka oli melkein täynnä, nyt oli vain toinen pariskunta meidän lisäksemme. Oli taas todella hyvä setti.
Pilvet alkoivat taas kerääntyä, mutta ehdimme leirille ennen seuraavaa sadetta. Poikkesimme lähikirkossa, koska ovi oli kutsuvasti auki.
Katsoimme Youtubesta Trump-Harris-väittelyn. Ei tullut oksettava olo, kuten vuonna 2020, kun katsoin silloisten kilpakumppanien huutokonserttia.
Silloin tuntui, että pitää saada lääkkeeksi vaikka Teksasin moottorisahamurhaajaa. Sitä ei kotoisasta elokuvakokoelmasta löytynyt, joten otin korvikkeeksi Lentoturmatutkintaa. Se toimii minulla hyvin stressin ja ahdistuksen poistoon yhäkin.
Iltapalaksi söimme ihania juustoja ja leikkeleitä. Oli kiva, että juustopaloissa oli oikein minikokoiset nimikyltitkin.
Perjantai 13.9.2024 päivä 46
Kylläpä ovat säät viilenneet, mittarissa oli aamulla 12 astetta. Kyllä se siitä vähän lämpeni päivän päälle, muttei meillä ole ulkokalusteita eikä markiisia otettuna. Maa on niin mutainen, huono nurmikko päästää mutaa koko ajan läpi, se tarttuu kenkiin ja kaikkeen. Puista putoaa omenoita, meidän katollakin saattaa olla muutama, ne pitää muistaa poistaa ennen lähtöä. (EDIT: ei ollut kuin yksi omena markiisin kotelon reunalla)
Aamun leipä oli taas sarjassamme "aina vain parempi" ja pussikin oli kiva.
Kävelimme naapurikylään, viimeksi siellä ei kirkkoon päässyt sisälle, mutta nyt oli joku siivous - ja remonttipäivä, tuoleja kunnostettiin ja tinneri haisi. Ketään ei kyllä näkynyt, ei ollut pökertyneenä penkkien välissäkään.
Palatessa hoksasimme kiivetä entisen tuulimyllyn katolle, sieltä näkyi hyvin lähikyliin ja kaupunkeihin. Myös Le Mont Saint Michel, jossa olemme käyneet vuonna 2000, ensimmäisellä Ranskan matkalla. Silloin änkesimme kaikkiin turistipaikkoihin ihan pidäkkeettömästi. Kuten vaikka Louvren alle parkkihalliin. Ei sitä enää semmoista. Varsinkaan CampaAdrialla.
Antti kävi tänään taas pyörälenkillä, kun eilen piti pikapalata ukkosen takia. Näkyi kirkkoja ja kappeleita.
Kävimme äsken uudelleen katsomassa merta, kun piti olla se korkein nousuveden hetki. Mutta nyt just on jotenkin laimea nousuvesi, johtunee kuun vaiheesta. Ei ns tullut vesi rantaan asti.
Leirialue on aika täysi. Kunnallinen alue tien toisella puolella meni tänään tältä vuodelta kiinni. Saimme jatkettua yhdellä yöllä viipymistämme, mutta sunnuntaina täytyy jatkaa matkaa. Tulee joku suuri autokolonna, 22 autoa ja alue on siitä eteenpäin muutaman päivän #complet.
Tarkistin, että koska se meidän laivanlähtö taas onkaan ja kirjasin päivät paperille. Ei ole vieläkään kiire.
Lauantai 14.9.2024 päivä 47
Aamun ensimmäinen herättävä ääni oli joku pieni lintulauma, joka laskeutui CampaAdrian katolle ja jatkoi saman tien matkaansa. Seuraavaksi klo 7 löivät kirkonkellot. Yhdeksältä viitsimme nousta ylös.
Antti lähti ostamaan aamiaisleipää, joka olikin tänä aamuna merkillisen muotoiset croissantit, jotka olivat kyllä muuta taikinaa kuin peruscroissanteissa.
Sitten oli aikuisuustuokio, siivosimme auton. Kolme rättiä ja imurin akusta puolet. Ollaan me siistejä, vain vähän hiekkaa, pölyä ja tahroja.
Antti kävi pyörälenkillä ja minä katsoin insta reelsejä. Molempi parempi. Antti näki enemmän kirkkoja ja vesitorneja kuin minä, mutta minä näin enemmän kissavideoita.
Päivällinen oli #koreandinner #beefbulgogi ja parit sivukkeet sekä tilkka sojua. Tein kerrankin tarpeeksi vähän.
Jälkiruokana oli kahvi ja ilmavat pikkuleivonnaiset, joiden nimeä en tiedä, ehkä nekin olivat taas beignetejä.
Katsoimme pitkästä aikaa Amelien, onpa se ihana elokuva.
Huomenna matka jatkuu, tiedämme jopa minne.
Sunnuntai 15.9.2024 päivä 48
Oli vähän harmi, että jouduimme lähtemään juuri tänä aamuna viime päivien leiriltä. Sinne oli tulossa tänään joku caravan club 22 autokunnalla ja olisi ollut mielenkiintointoista vilkuilla (lue:kytätä) miten saapuminen sujuu sille ahtaalle alueelle kapeita viimeisiä katuja pitkin niin isolla kolonnalla. Luultavasti se sujui kuin tanssi ja kaikki meni hienosti.
Me jatkoimme matkaa Normandian puolelle ja aikomus oli mennä Quineville-nimisen merenrantakaupungin leirialueelle. Mistään ei saanut selkoa mihin aikaan respa on auki, mutta olimme toiveikkaita, että se olisi ainakin puolille päiville auki. Navi lupasi meidän olevan perillä klo 11.55.
Kun matkaa oli enää 7 km, tuli eteen tietyö ja kiertotie ja meille tuli lisää matkaa noin 20 km ja aikaa tuhraantui niin, että olimme perillä klo 12.15. Respa oli yhä auki, mutta eihän se nyt mitään todistanut, kiinni se oli aukinaisuudestaan huolimatta ja avautuisi oikeasti vasta klo 15. Voitteko kuvitella, että olisimme jääneet odottamaan 2h45min? Nevöevö vaikka aikaa ois myytäväksi asti.
Tulimme muutaman kilsan päähän kesältä 2022 tutulle leirialueelle, jossa omistaja taas halusi kertoa, että hänen veljensä on Mika Häkkisen hyvä ystävä. Täälläkin on kallis ostonetti, joka ei viimeksi edes toiminut ja saniteetit ovat olleet hienot noin vuonna 1983. Mutta muuten kaikki ok, yöpyminen maksaa 22€ sähköineen ja vessaan ORM.
Matkalla näimme kirkkoja ja vesitorneja ja Ranskan lipun väreihin maalatun lehmän.
Päivälliseksi teimme raclettea, taas niin hyvää rankan hiihtopäivän päätteeksi.
Naapurit olivat ensin hyviä ystäviä toisen pariskunnan mökin terassilla ja nyt petankkikentällä, joku voisi luulla, että menossa on pahahko riita.
Kukko kiekuu, kello on kohta kuusi, mutta illalla. Koirilla on asiaa toisilleen yli tonttirajojen ja naapuruston omakotitaloihin asti.
Tiskit on tiskattu, ilta viilenee ja kun joku vielä kuivaisi tiskit, niin olisipa kaikki hyvin.
Maanantai16.9.2024 päivä 49
Seitsemäs viikko syksyn reissua tuli täyteen. Olemme toista päivää tällä Utah Beachillä olevalla leirialueella.
Ei tämä mikään huippupaikka ole, saniteetit ovat kulahtaneet, mutta vesi tulee ja menee, aamulla saa lämpimän patongin tilauksen mukaan. Suihkua varten saa kuuden minuutin poletin päivää kohden, ei maksa erikseen. Se meille riittää hyvin.
Vähän minua huoletti tämä täysnurmikkoinen tontti, kun vettäkin välillä sataa. Mutta kyllä tämä tästä, olemme strategisesti tontin takalaidalla, joten pois lähtiessä ei tarvitse liikaa kääntää etupyöriä kovemmalle alustalle päästäksemme.
Aamulla satoi vähän, joten otimme aamupalan jälkeen päikkärit ja sateen loputtua kävelimme 2,5 km edelliseen kylään (jonka leirille emme eilen päässeet), jossa on World War II museum. Niitä on täällä päin pilvin pimein, joka kerran käymme jossain uudessa. Nyt oli kyllä 9€ lipulle vastinetta, tosi hieno museo ja opimme, että tämä kohta rannikkoa oli sekä pohjoisin, että läntisin, jolle suuri maihinnousu ylsi.
Matkalla katsoimme rannan taloja ja yhdessä kohden oli niitä maalattuja kiviä pitkä käärmeellinen.
Rannassa kulkee ainakin kaksi eri vaellusreittiä ja pienen rappuskohdan kaiteeseen oli teipattuna lappu, ilmeisesti seuranhakuilmoitus, jossa (kai) 60 v urheilullinen sinisilmäinen mies etsii naisseuraa, ystäväksi tai enemmänkin. Mahtaako tärpätä? Vaeltajia näytti kulkevan paljon tuosta kohden.
Päivällisenä oli lihapullapastaa burrataa kanssa, en sotkenut mekkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti