CampaReissu2/2024 viikko 8

Kahdeksannen reissuviikon  vietimme vielä Normandiassa, sillä Ranskan edullinen hintataso ja hissuksiin hiljenevät leirialueet sopivat meille mitä parhaiten. 

Tiistai 17.9.2024 päivä 50

Nyt sitä ollaan taas oltu tien päällä puolen sataa päivää. Aamulla meri alkoi näyttää hieman myrskyisältä. Kunnanmiehet kävivät laittamassa rannan muuriin puisia roiskusuojia.

Meillä oli ajatus ajella vain lyhyt matka, noin 120 km ja jäädä Lion-sur-Mer - nimiseen kaupunkiin maihinnousurannikolle.

Matkalla näkyi vesitorneja ja kirkkoja. Kaupassa näkyi isojen poikien pakastepizzoja, olisikohan niitä edes myyty meille🤔

Olimme perillä joko liian myöhään tai liian aikaisin, riippuu siitä mistä roikkuu. Leirialueen respan lounastauko oli vaatimattomat 3 tuntia ja sen jälkeen voisi kuvitella olevan taas intoa puhkuen tulossa töihin.

Me odottelimme meiksi äärettömän kärsivällisesti lähettyvillä, kävimme ruokakaupassa ja söimme juustokakkua välipalaksi. Vieressä oli lätäkössä suuri lauma sorsia, joita Antti sai päähänsä ruokkia kuivilla patongin paloilla. Linnut adoptoivat hänet heti isäkseen, taapersivat perässä roskikselle ja takaisin.

Palasimme leirialueelle noin klo 15.05. Ajoimme portille, koska muutakaan odotuspaikkaa ei ollut. Juuri meitä ennen tullut asiakas oli päästetty portista (joku muu työntekijä oli ollut joustava) ja respan madame hiiltyi totaalisesti ja haukkui sekä asiakkaan, että työkaverin. Onneksi emme tulleet yhtään aikaisemmin, sillä haukut päivässä ei ole kivaa.

Mutta leirialue on kiva, ihan rannan tuntumassa. Sanit vähän iäkkäät, ORM, mutta ei se mitään. Tämä pikkukaupunki on tosi kiva.

Muina leiriläisinä on alkuasukkaita, brittejä, alankohollantilaisia ja me. Täällä viivymme 2-3 yötä. Ehkä huomenna uskallamme kysyä respan madamelta WiFin salasanaa. Ehkä emme.

Ps. Sain kaupasta pinon tarrapaketteja, kun luulin pyytäväni kuittia. Paketeissa on kivoja tarroja, eläimiä, liistraan niitä sopiviin paikkoihin.

Keskiviikko 18.9.2024 päivä 51

Koko yön markiisi paukkui ja pelkäsin, että ihan justiinsa se irtoaa kiinnikkeistään ja rikkoo kaiken ympäriltään, tekee reiän auton kylkeen, hajottaa ilmastointilaitteen ja aurinkopaneelin. Mutta ei, se pysyi paikallaan. Ensi yönä en halua kuulla markiisin pauketta. Se on rullattu koteloonsa ja siellä se saa olla, kunnes tuuli on tyyntynyt.

Kävimme kävelyllä kylillä heti aamulla, meri velloi melko hurjana rantakadulle asti, piti ihan suojata kameraa, ettei suolavesi osu linssiin. Rantakadulla oli oiva kummitustalo, tuollaisen voisin ehkä ottaa perinnöksi.

Kauppakadulla oli hienosti kuvia vanhalta ajalta sen aikaisista taloista ja saatoimme vertailla nykyhetkeä, aika paljon taloja on yhä jäljellä.

Kirkko oli siellä missä pitikin, ovella oli kyltti jossa luvattiin, että päivittäin kirkko aukeaa klo 9. Klo 9.38 henkilö saapui paikalle ja avasi oven, kävimme sytyttämässä kynttilän ystävien muistoksi.

Lähikaupassa oli Jane Austenin kirja myynnissä. Ilmeisesti se ei ole Rusinat ja tunteet, vaikka melkein osaan tarpeeksi ranskaa. Muutenkaan ostokset eivät olleet ihan niin perusjuttuja aamulla klo 10.

Torstai 19.9.2024 päivä 52

Kukaan ei voi väittää, etteikö meillä olisi hauskoja harrastuksia. Heti aamupalan jälkeen lähdimme kävelyretkelle katsomaan yhtä protestanttista temppeliä vähän matkan päähän (niin se oli googlekartassa nimetty) ja hautausmaata. Oli todella mukavaa.

Hautausmaalla ei ollut kunnollisia kastelukannuja, mutta oli kuitenkin vanha vesipumppu ja kanistereita kastelua varten.

Antti kävi pyörälenkillä ja melkein joutui hihan yli menevään laivaan. Pelastui sillä, ettei ollut passia mukana. Olen ollut kaukaa viisas ja pitänyt passin jemmassa jo pitkään.

Jossain kohtaa oli näkynyt niin ruma kirkko, että se melkein oli kaunis.

Tämä toinen olikin kaunis oikeastikin.

Päivälliseksi tein meille ruokaa, joka on aivan ensimmäisiä, joita olen koskaan oppinut tekemään. Eli katkarapupastaa.

Tämä Lion-sur-Merin leirialue Oasis on sitten mainio paikka. Pikkukaupunki on oikein viehättävä, meri on tuossa aivan aidan takana, alueelta pääsee helposti rantabulevardille. Merenkäynti on ollut nyt muutaman päivän aikamoista, viimeisen kuvan mies ja koira ovat ilmiselvästi tottuneet kävelyretkillään väistelemään loiskuavia aaltoja, pikkupärskeet eivät kumpaakaan haitanneet.

Huomennakaan emme vielä malta lähteä jatkamaan matkaa.

Perjantai 20.9.2024 päivä 53

Olemme hieman jymähtäneet paikoillamme, ei millään vielä raskisi lähteä enempää kotia kohti, kun ei ole vielä pakko. Lion-sur-Mer siis edelleen sijaintina.

Tänään piti olla kaunis aurinkoinen sää ja kappas vaan, niin on ollutkin. Iltasella voi olla joku ukkoskuuro tiedossa, mutta päivän paistoi aurinko hienosti. Lämmintäkin on ollut noin 20 astetta, vaikka tuulee yhä melko navakasti. Huomiselle on luvassa jonkunlaiset markkinat tai Fête, kuten kuvan julisteessa sanotaan. Olemme ymmärtävinämme, että rannan lähellä aukiolla on jotain paikallistuotteita myynnissä ja sinne suuntaamme huomenna.

Kävelimme aamulla pitkin rantaa ja ihailimme merta ja rannan hienoja taloja. Jokainen niistä on omanlaisensa, ei kahta samanlaista.

Antti näki pyörälenkillä seniorikansalaisten beach partyn, ilmeisesti oli kyseessä rantasynttärit. Meno oli kuulema oikein mukavan näköistä.

Totta kai kirkkoja ja kappeleita näkyi reitillä.

Leirialueella on vaihtuvuutta aika paljon, näin iltaa kohden tontit täyttyvät, koirat haukkuvat ja lokit kirkuvat.

Me varauduimme jo ukkoskuuroon, kalusteet alumiinipöytää lukuunottamatta on kerätty pois ja kasvit nostettu pöydälle, etteivät likaannu, jos vettä sataa paljonkin kerralla ja hiekkaa roiskuu purkkeihin.

Melko synkkiä pilviä kerääntyy meren puolelta taivaalle, ei se ole ihan mahdotonta, että kohta rytisee. Silloin kattoikkunat ja ovi kiinni, sisällä on turvallista ja mukavaa.

Lauantai 21.2024 päivä 54

Välillä hoksaa, miten pohjoismaisia me olemme. Eilen olimme katsoneet, että läheisellä aukiolla on jonkunlainen paikallisjuhla klo 10-19. Ja mitä tekee fennoskandinaavinen ihminen? Menee paikalle klo 10.08. Ja ihmettelee, etteihän täällä ole vielä mitään. Oli siellä kyllä jo muutamia kojuja pysytytetty ja asia, joka sai minun kieroutuneen iloiseksi. Siellä oli yhdessä kojussa sellaiset hienot crepejen paistolevyt, paksua terästä ja kaikki. Ja niin vain madameilla oli ensimmäinen crepe juuri paistumassa eikä se onnistunut yhtään sen enempää kuin meikäläiset lettukestien ekat paistot. Crepeä raaputettiin pois pieninä paloina ja kun kävelimme ohitse, söivät paistajat niitä toiselta puolelta palaneinta crepepaloja muina madameina. Ihan niin kuin itsekin syön salaa sen ekan epäonnistuneen letun. Antti lähti sitten pyörälenkille ja katsoi puolestani kaksi vesitornia ja kolme kirkkoa, se on hyvin huomaavaista, tässä kuvasarjassa on yksi #chateaudeau ja yksi #eglise . Matkalla hän näki myös Pegasus-sillan replikan.

Aiemmilta reissuilta tuttu Cirque Zavattan mainos osui taas silmiin, enkä kyllä ilokseni huomaa siinä mitään eläinten kuvia. Ehkä heillä on tosiaan vain klovni, tanssija ja kaksi rekkaa ohjelmistossaan. Ja klovnin naaman vieressä ehkä kynsisientä sairastava isovarvas. Ei kovin houkuttelevaa.

Iltapäivällä kävimme uudelleen katsomassa sitä paikallisjuhlaa, eikä se kauhean paljon vilkkaampi nytkään ollut. Ei ollut mitään houkuttelevia ruokakojujakaan. Crepemadamet olivat kyllä päässet jyvälle hommasta, heillä oli iso pino paistettuna. Hienoja paikallisvanhoja asuja näimme kansantanssijoilla, päähineet näyttivät siltä, että niihin on viritetty keittiöpyyhkeet kuivumaan. Hetkisen näimme kansantanssia, oli aika rauhallista menoa.

Rantabaarit olivat täynnä, melkein menimme syömään simpukoita, mutta nuukailimme edelleen, kävimme vain lasillisilla uimavalvojan tornin vieressä. Ihmisiä oli uimassa ja melomassa (vaikkei kuvassa nyt ketään näykään), väkeä oli paljon liikkeellä. Ihana lauantai.

Jatkamme pysähtyneisyyden tilaamme vielä maanantaihin, silloin on kaksi viikkoa siihen, että pitäisi alkaa olla jollei jo Lyypekissä, niin ainakin Bremenissä.

Sunnuntai 22.9.2024 päivä 55

Tänään minulla on ollut vähän sellainen lomaa lomasta päivä. Piti olla ihan hyvä sää, mutta sadetta on tullut muutamaan otteeseen. Katsoin Areenasta sarjan Tappava yölento, oli ihan jännittävä, tosin kiemuroita oli vähän liiaksi kyllä. Ensimmäisessä kuvassa on tämän hetkinen matkapäiväkirja, aloitin sen tämän reissun alussa ja nyt se alkaa olla jo melko pulskassa kunnossa. Kirjoitan aina yhdelle aukeamalle saman majoituspaikan tapahtumat. Liimailen aukeamalle kuitteja ja pääsylippuja sekä muita muistoja kultakin paikalta.

Aamiaiselle tein meille wanna-be-mcmuffinit, eikä niissä ollut kyllä mitään vikaa, olivat juuri kuten esikuvansa.

Antti kävi pyörälenkillä sateitten välissä Caenin kaupungissa. Olemme ajelleet sen ympäri monelta puolelta, muttemme käyneet keskustasta. Nyt hän katsoi monta monituista kirkkoa ja muutakin kiinnostavaa. Menemme joskus yhdessä katsomaan niitä kahdella silmäparilla.

Päivällissunnitelmana oli tehdä tortilloja, aineksetkin olivat valmiina, mutta ukkoskuuro muutti suunnitelmat sisäkokkailuksi. Pakastin alkaa olla melko tyhjä, siellä on vain pussi herneitä ja pussi manduja, joista mandut tein meille päivälliseksi. Olivat oikein hyviä. Myös vähän kimchiä oli jäljellä.

Huomenna matka jatkuu, ainakin viikon olemme vielä Ranskassa, ei täältä malta lähteä pois ennen kuin on ihan pakko.

Maanantai 23.9.2024 päivä 56

Aamulla nytkähdimme liikkeelle kuuden yön jumituksen ja muutaman hirveän kaatosateen jälkeen Lion-sur-Merin leirialueen mutatontilta. Onneksi takanamme ollut tontti oli tyhjä, saatoimme ottaa sieltä lisätilaa kääntymiseen. Jostain syystä ajattelimme, että maanantaiaamu olisi hiljainen liikenteessä, saisimme auton hyvin parkkiin yhden ruman ja yhden hienon kirkon äärelle. Liikkeellä oli oikea jätteenkuljetusarmeija, roskakuskit joka tiellä tehokkaasti töissä. #kunnanmiehet leikkasivat pensaita ja nurmikoita ja tohottivat puhaltimilla roskia niin maan perusteellisesti, että mietimme olemmeko tietämättämme siirtyneetkin jo Saksaan. Näin kuitenkin ruman ja hienon kirkon, joten siltä kantilta kaikki hyvin. Myös yhden sotilashautausmaan pääsin näkemään ja siinähän sitä jo on hauskuutta yhdelle aamulle.

Sitten ajelimme Caenin pohjoista ohitustietä kohti Pariisia. Yleensä yritämme aina ajaa poispäin Pariisista. Nyt vähän matkaa kuitenkin kohti ja sitten Seinen yli, tämäkin silta oli remontissa, Fulli-maksu onnistui hyvin. Aiemmin olemme maksaneet kolikoilla.

Suunta oli kohti Veulettes-sur-Mer-nimistä pikkukaupunkia. Olen jo niin pitkällä opinnoissani, että älyän sur-Merin meinaavan jotta "meren rannalla". Hoksasin eilen täältä kunnallisen leirialueen, joka on aivan loistava paikka, autolle on betonilaatta ja jalan alle nurmikko, siistiä on kuin sairaalassa ja hinta edullinen. Nettikään ei maksa lisää ja siihen nähden se on ok.

Kävimme katsomassa kylän kirkon heti saavuttuamme, mitä sitä nyt muutakaan tekisi. Kirkko on remontissa, sinne pääsi kyllä sisälle ja virsikirjat dokumentoitua, näyttivät olevan hieman pölyssä ja/tai homeessa.

 

Kirkon viereltä lähti kuntoportaat tai #staircasetoheaven en mennyt katsomaan kummasta oli kyse.

Tarkastimme myös rantabulevardin, se sai meiltä 5/5. Mahtava ranta, kalkkikivikalliot kylän molemmissa päissä (ovat ehkä olleet ennen kylää). Sotamuistomerkkejäkin näkyi.

Leirillä teimme päivälliseksi tortilloja, niitä joita piti olla jo eilen. Halvin guacamole a k a ektoplasma jätti toivomisen varaa, mutta muuten pystyi syömään.

Kahdeksas viikko on lopussa ja vielä on kaksi viikkoa siihen, kun viimeistään täytyy olla satamassa Saksassa.