CampaReissu2/2024 viikko 9

Reissun yhdeksäs viikko kului vielä  melkein kokonaan Ranskassa. Mutta kotimatkalta tämä silti alkoi vahvasti maistua. 

Tiistai 24.9.2024 päivä 57

Tänään emme ole poistuneet tontilta respaa ja saniteettitiloja kauemmas. Leipäautokin tuli aivan meidän kohdalle, vähän kuhmuisen auton perästä myytiin kasseista patonkeja, croissanteja ja makeita leivonnaisia.

Välillä on satanut aika paljon, mutta auton alla oleva betoni rauhoittaa mieltä. Ei ole pelkoa jäädä jumiin.

Kokosin tähän postaukseen muutamat #campakollaasit sillä paljonkaan uutta kuvamateriaalia ei ole tänään tullut.

Meillä on muutamia vakiojuttuja, joita tykkäämme hoksia matkojen varsilla. Näitä ovat esimerkiksi tienvarsikirjastot, kirkot, seinämaalaukset, vesitornit ja polkupyörät (omat ja muitten).

Joka päivä pitää syödä, ruokakollaasissa on tämän reissun syömisiä, suurin osa itse tehtyjä, koska #nuukuus.

Tällä reissulla oli ajatus muistaa viimein ottaa kuva jokaisesta leiripaikasta laitettavaksi oman googlekartan paikkamerkkiin. No, eipä ole muistettu joka paikasta ottaa kuvaa ja vaikka olisi muistettukin, ne näyttävät niin samoilta, ettei niistä paljon informaatioa irtoa. Markiisia on käytetty aika paljon, muttei enää nyt loppumatkasta, kerran pari myös ohjaamon ikkunoiden sisäpeittoja oikein kuumalla säällä. Ne kyllä auttoivat lämmönsäätelyssä, mutta vaikeuttivat leirintäkyttäämistä.

Tällä alueella netti toimii aika hyvin vuoteen kohdalla, paremmin kuin pöydän ääressä. Joten mikä sen mukavampaa kuin katsoa amerikkalaisia vaaleihin liittyviä keskusteluohjelmia vuoteessa kone tyynyn ja vatsan päällä vinollaan. Pitäisi olla reilu ja katsoa jotain "sen toisen puolenkin" kantoja, mutta enpä taida viitsiä.

Keskiviikko 25.9.2024 päivä 57

Minulla on ollut tänään krapulapäivä, #amerikanvaalikrapulapäivä . Neljä ja kahdeksan vuotta sitten koin kauheita hetkiä aiheen parissa ja nyt olen mässäillyt talk show ja - videoiden maailmassa, koska kohtuullinen netti. Ottakaa salasanat pois minulta, etten joudu vielä pahempaan kierteeseen.

Jokatapauksessa, entinen presidentti ilmestyi uniini viime yönä (kiitos kaikkien niiden videoiden) ja jouduin yrittämään hänen pelastamistaan pulasta, soittamaan hänen vaimolleen, joka ei vastannut. Mutta kivaa sentään, että joskus soittaminen unessa onnistuu, vaikkei kohde vastaisikaan.

Oikeassa elämässä kävimme oikein kivalla kävelyllä rantakadulla, kumpaankin suuntaan näytti hienolta ja kuten kuvista näkyy, ei ollut kauheaa ruuhkaa. Laskuveden aikaan ranta näytti aika eriltä, kuin edelliskatsannolla nousuveden aikaan.

Kapteeni Didier Duthoit Fouga Magisterillä menetti surmansa vuonna 1967 ja sai muistolaatan ja vissiin kadunnimenkin. Tuolloin minä olin reipas vuoden vanha tytteröinen.

Vähän tulin höynäytetyksi pikkukaupassa. Luulin, että oli jonkun paikallisen hotellin vanhoja astioita myynnissä ja ostin kaksi lautasta. Hemmetti, niiden pohjaan oli painettuna nettiosoitekin. Mitä tästä opimme? Ota silmälasit mukaan, jos haluat tietää milloin sinua höpläytetään. Mutta lautaset on kivat, en vain olisi halunnut maksaa niistä niin paljon.

Päivällinen koostui leikkeleistä ja juustoista, koristeena myös hieman rypäleitä ja hedelmiä. Nekin syötiin.

Torstai 26.9.2024 päivä 59

Tänään on ollut monta erilaista säätä, erittäin kovaa tuulta, erilaisia sadekuuroja, aurinko on paistanut, mutta lunta ei ole satanut, se on pakko myöntää. Anttikävi kävelyretkellä katsomassa WWII:n aikaisia saksalaisia bunkkereita kylän itälaidan kalkkikivikalliolla. Sinne oli hienot opasteet, joissa ei lukenut yhtään mitään. Mutta kyllä sinne perille löysi tuollaista pusikkopolkua pitkin.

Meillä oli jo lukkoonlyödyt päivällissuunnitelmat, oli tarkoitus syödä omista varastoista löytyvää ruokaa, mutta paluumatkalla Antti havaitsi, että rantabulevardin ravintolathan ovat auki. Ne joilla oli pari päivää ollut täysin hiljaista. Niinpä muutimme minkä päätimme ja menimme syömään sinisimpukoita.

Olivat hyviä, Antin valitsemat voilla ja persiljalla olivat parempia kuin minun kermaisessa liemessä. Nyt tuli ruksittua sekin ruokamielitekokohta eikä meidän ole enää pakko mennä Dunkerqueen tällä matkalla. Siellä on kyllä mahtava simpukkaravintola, mutta nyt voimme jättää sen väliin. Ai niin, mitähän minä tein sillä välin, kun Antti käveli pitkin kalliorinteitä? Katsoin lisää USA:n vaaleihin liittyviä videoita, enkä ole vieläkään yhtään kyllästynyt.

Perjantai 27.9.2024 päivä 60

Syksyn edetessä jossain kohtaa tulee vastaan säiden huononeminen. Alkaa olla tuulista, sataa vettä, valoisa aika lyhenee. Kesä on ohitse. Ei sille mitään voi. Tämä on nyt kolmas syksyinen matkamme peräkkäisinä vuosina ja joka kerta olemme palanneet kotiin hieman aikaisemmin. Vuonna 2022 olimme kotona vasta aivan lokakuun lopussa ja silloin viimeiset päivät olivat kyllä lähes tylsiä. Aurinko laski paljon ennen kuin oli minun nukkumaanmenoaikani. Leirialueet olivat suureksi osaksi jo kiinni ja nähtävyyksien aukioloajat olivat tyyppiä kahdestatoista puoleenpäivään, jos aukenivat lainkaan. Viime vuonna palasimme lokakuun puolivälissä ja nyt viikkoa sitäkin aikaisemmin. Melkein vaikea uskoa, että eilen istuimme auringonpaisteessa merenrannan ravintolassa syömässä sinisimpukoita. Pian sen jälkeen alkoi tuulla maalta merelle päin niin, että auto huojui tuulessa. Satoi moneen otteeseen rankasti. Tänään sama juttu, paitsi että tuulensuunta kääntyi 180 astetta ja nyt tuulee mereltä päin. Emme ole lähteneet tontilta saniteettitiloja ja tiskipaikkaa pitemmälle. Syy miksemme ole jatkaneet matkaa on se, että sää on nyt aika huono suuressa osassa Eurooppaa. CampaAdrian alla on hyvä betonialusta ja koska aikaa vielä on, on ihan hyvä poltella jäitä paikassa, jossa ei ole vaaraa upota vettyneisiin nurmikoihin. Jatkosuunnitelmat ovat kuitenkin valmiit, aamulla lähdemme kohti Saksaa, mutta viivymme vielä 1-2 yötä Ranskassa ehtiäksemme tehdä tarpeellisia ostoksia. Sunnuntaista täytyy muistaa, etteivät kaupat ole laajalti auki Ranskassa, mutta hieman Saksaa paremmin. Päivällisenä meillä oli korealainen nuudeli-mandukulho, johon keräsin erinäisiä CampaPantryn aarteita. Tässä kylässä ei ole kunnollista kauppaa, joten varastot ovat hyvät olla olemassa. Kimchiäkin oli vielä ja sojua!

Lauantai 28.9.2024 päivä 61

Nyt ei enää auttanut itku markkinoilla, oli lähdettävä eteenpäin ja onhan se nyt ihan järkevääkin. Laivamatka lähestyy. Veulettes-sur-Mer jäi kirjoihimme ihanana paikkana, pikkuisena merenrantakaupunkina, jonka ainoa puute oli kunnollisen kaupan puuttuminen. Heti liikkeelle lähdettyämme alkoi kirkkoja putkahdella joka kylässä ja toisessa kuvassa näkyi oikein hieno ruma rakennus, en ole vielä ehtinyt ottaa selkoa mikä se on.

Välillä satoi vettä ja oli melko pimeää, piti ajovalojakin käyttää.

Kävimme Amiensin eteläpuolella kaupoissa, suuressa Auchanissa oli melko hieno kalatiski (kuva 5). Emme vaan koskaan oikein tohtiudu ostamaan niistä mitään, vaikka ö-ö-menetelmällä sekin kyllä onnistuisi.

Kirkkojen lisäksi oli tarjolla vesitorneja, tuollainen hieno siniraidallinen pallerokin (kuva 6).

Yleensä Ranskassa haluamme mennä pois päin Pariisista, tässä kuvassa 7 oli viimeinen kerta, kun vielä opastukset neuvoivat kohti pääkaupunkia. Me jatkoimme pois päin. Tai voihan se olla, että vielä huomennakin pääsisi Pariisia kohti.

Meillä oli ajatus mennä Cambraihin leirialueelle, olimme siellä kesällä 2022 katsottuamme Tour de Francea. Sinne mennessä tuli vastaan joku vähän isompi maatalousvekotin, mietimme jo, että pääsemmekö osallistumaan mielenilmaisuun. Mutta ei, tuo oli vain nyt lähtenyt kylille sillä kulkuneuvolla, joka oli pihassa lähimpänä.

Leirialueelle ei ollut menemistä, se oli tupaten täynnä ja sen lisäksi nurmitontit näyttivät siltä, että niistä lähtiessä pitäisi pyytää joku maajussi apuun, sen verran oli mutaa näkyvillä. Niinpä etsin meille salamannopeasti Camping Car Park-ketjun paikan paikasta, jonka nimi alkaa A:lla ja päättyy x-kirjaimeen. Arleux. Tässä on jonkunlainen kunnallisen leirialueen ja matkaparkin puoliväkinäinen kihlaus, saimme ihan hyvän sorapaikan ja aidan takana on mökkejä ja ikiparkkeeraajia. Saniteetit ovat käytössä ja pesukoneautomaatti samanlainen kuin markettien pihalla. Vrk maksaa 13,49€. Vesitornikolmikko matkan varrella ilahdutti kovin.

Viimeisessä kuvassa Lidlistä ostettuja sipuleita, ovat todella hyviä ihan viimeiseen saakka, vien niitä kotiin ihan intona.

Sunnuntai 29.9.2024 päivä 62

Ranska jäi taakse. Nyyh. Aamulla autossa oli viileää, ellei kylmää. Olimme unohtaneet kattoikkunan auki, ei tuullut eikä satanut mitään, joten viileä ilma pääsi sisälle. Lähdimme ostamaan leipää kylän keskustasta, mutta #whatthemerde leipomo oli kiinni! Siitä lannistumatta katsoimme kylän kirkon.

Löysimme postilaatikon (kuva 2), johon pudotimme nipun kortteja, joihin oli kirjoitettu rakastettujen ihmisten (ja vähän muidenkin) osoitteet ja nuoleskeltu viimeiset postimerkit. Sinne putosivat "muut suunnat"-lokeroon, joka on mahdollisesti sama lokero kuin se "paikalliset kohteet".

Lähdimme liikkeelle ilman aamiaista, mikä voi olla Ranskassa jopa laitonta. Kävimme ensimmäisessä reitillä olleessa sunnuntaisin auki olevassa marketissa ja sen jälkeen melko pian löytyi motarin varressa levähdyspaikka, jossa saatoimme syödä vihoviimeisen ranskalaisen patongin. Se oli lähes uskonnollinen hetki. Kuva 3 on erityisesti omistettu @annakamarainen tuo betonikaunistus motarin varrella sopinee kouvola-teemaan?

Vähän oli vaikeuksia saada karttakirjojen reittien päitä osumaan yhteen, koska oletin meidän pääsevän suoraan Ranskasta Saksaan. Siinä välillä oli yksi pikkuinen maa nimeltä Belgia. Kun otimme esiin Benelux-kartan alkoi ns. lyyti kirjoittaa. Kirkkoja, vesitorneja #businessasusual

Saksan rajalla ei ollut sitten yhtään mitään tiukennettua rajavalvontaa, joka alkoi noin viikko sitten. Me ajoimme ihan tyynesti Belgiasta Saksaan motaria pitkin. Melkein oli passit jo kädessä valmiiksi. No ei ollut. Tulimme iltapäivällä Aachenin tuttuun WoMoon. 23€/vrk, aivan mahtavat sanit, on pyykkikoneet (lisämaksusta), sähköt ja netti (kaupungin yleinen netti). 46 paikkaa, 2 vrk saa olla (ehkä ruinaamalla enemmän). Hyvä sora-alusta. Vieressä urheilualueet, joten viikonloppuisin metakkaa. Omituisia urheiluhulluja nuo saksalaiset. Jälkiruokana meillä oli kahvit ja #caneléle joihin tutustuimme ensimmäisen kerran kiitos @maricadaut ja @hilihe ❤️

Maanantai 30.9.2024 päivä 63

Kävimme tänään kahdella eri kävelyretkellä. Ensin kävelimme parin kilometrin matkan keskustaan. Olimme katsoneet sääennusteita ja kuvittelimme ehtivämme hyvin käydä keskustassa ennen kuin alkaa sataa. Melkein heti alkoi ripotella, onneksi oli sateenvarjot mukana. Kävimme suuressa tuomiokirkossa, siellä kuvaamisesta pitää maksaa 1 €. Viimeksi kävimme siellä keväällä, joten jätimme nyt kuvat ottamatta. Katselimme vain hienoa kirkkoa tovin. Halusin käydä kirjakaupassa ja osuimmekin erittäin upeaan kirjakauppaan. Siinä on neljä kerrosta ja kirjat todellakin olivat pääosassa, vaikka monenmoista muutakin sälää oli kaupan. Löysin uuden matkapäiväkirjan, taas erilaisen kuin edelliset. Kuva alla on patsas lukevasta naisesta kirjakaupan edustalla. Oikein sopiva.

Sitten asioimme nahkahousukaupassa. Jestas, että oli paljon nahkahousuja ja dirndleitä!

Palasimme leirille ja katselin googlekarttaa. Olin luullut löytäneeni jo kaikki kaupungin kävelyetäisyydellä olevat kirkot, mutta ei sinne päinkään. Hyvin nopeasti löysin 7 kirkkoa lisää ja yksi niistä alle kilometrin päässä. Siitä kuvat alla.

Kävelimme sadekuurojen välissä katsomassa senkin kirkon pois.

Viimeisenä Ranskan päivänä ostimme laatikollisen tomaatteja, aivan ihania! Niin hyvän makuisia ja kauniin värisiä. Söimme tänään päivällisen sivukkeina kaksi näistä kaunokaisista.

Huomenna matka jatkuu. Tämä matkaparkki (WoMo) on todella hyvä paikka ja on hyvä, että viipymiselle on laitettu kahden vuorokauden maksimi. Nettikin toimii kohtuudella ja kaikki on siistiä. Viikon kuluttua viimeistään täytyy olla Lyypekissä, joten ainakin yksi koukkaus vielä pois Saksasta on suunnitelmissa.