Viimeinen reissuviikko alkoi ja liitän tähän postaukseen myös pari lisäpäivää sieltä ensi viikolta, jotka kuluvat laivamatkalla.
Tiistai 1.10.2024 päivä 64
Tänään jatkoimme matkaa, mutta emme suoraan kohti Lyypekkiä, vaan koukkasimme Alankomaihin, jota tykkäämme sanoa Alankohollanniksi.
Aachenista lähteminen ei mennyt kaikkein sujuvimmin. Meidän piti mennä ensin katsomaan keväältä tuttu #bismarckturm mutta sateen takia jätimme sen väliin ja suuntasimme navin ohjeiden mukaan kaupungin sisempää kehätietä pitkin.
Siinä ensimmäisissä ruuhkissa huomasin kivan liikennemerkin, josta tuli mieleen nuoremman poikamme pienenä piirtämät pääjalkaiset, hän sanoi niitä hyppitöödeiksi. Kysyin luvan, saanko laittaa tämän instaan.
Ja koska poistuminen ei onnistunut ihan parhaiten tientöiden vuoksi, näimme myös yhden kirkon, joka oli jo merkittynä omaan karttaamme. Se ei ole enää kirkko, vaan "Digital Church", eli tila jossa voi tehdä etätöitä. Hieno juttu. https://aachen.digital/digital-church/
Kun viimein pääsimme moottoritielle, matka alkoikin sujua hyvin. Olimme tuota pikaa Alankomaissa ja päästelimme menemään määränpäänä Raalte-niminen kaupunki. Tai oikeammin sen lähellä oleva Marienheem.
Kävimme lempikaupassamme, Jumbossa jossa teimme tärkeitä salmiakkikauppoja ja ostimme ruokaa parille päivälle. Samalla pysäköinnillä näimme kaksi kirkkoa.
Yöpaikaksi olimme katsoneet tämmöisen tosi kivan paikan, jossa on noin 25 autopaikkaa, osa sora-alustalla, osa nurmikolla. Sähköt saa ihan vierestä. On niin sievät saniteetit, että hyvänen aika. Netti toimii mainiosti niin monella laitteella kuin kehtaa laittaa.
Maksu laitetaan kirjekuoreen ja mukaan kirjoitetaan kuponki, jossa kerrotaan keitä me ollaan. 18€ turistiveroineen yöltä. Täällä ei ole nyt muita kuin me ja yksi norjalainen matkailuauto. Ja muutama musta lammas aidan takana. Aivan loistopaikka.
Keskiviikko 2.10.2024 päivä 65
Alankomaiden koukkaus jäi yhden päivän mittaiseksi, lähdimme aamulla takaisin Saksaan, Bremeniin. Ehdin juuri miettiä, että oliko se kirahvi sen tien varressa, jota ajoimme ja siinähän se juuri olikin.
Alankomaiden ja Saksan rajalla moottoritiellä oli toinen kaista kohti Saksaa suljettu ja paikalla oli paljon poliiseja ja nopeusrajoitukset pudotettu muistaakseni 30 km tunnissa. Mutta emme nähneet ketään pysäytettävän, ei meitäkään.
Aika pian Saksaan tultuamme pääsimme nauttimaan taas kiertotiestä, jonkunlainen tieosuus rajan ja Cloppenburgin välillä on edelleen remontissa ja ajoimme noin 40 km ylimääräistä kiertoteitä pitkin. Mutta eipä meillä kova kiirekään ollut. Näimme kirkkoja taas vaikka kuinka monta, mutta ei yhtään vesitornia.
Saavuimme Bremenin matkaparkkiin vähän ennen kahta. Vielä kaupungissa oli tavallinen reitti poikki katutöiden vuoksi, mutta onneksi navi ja google neuvoivat reitin, jota matkaparkkiin pääsi ajamaan.
Aluksi näytti, että paikka on melkein täynnä, mutta kyllä me sitten saimme paikan CampAdrialle, kerran piti ajaa portista ulos (saavuttuaan voi vartin ajan etsiä paikkaa ja ajaa ulos maksutta, jollei sopivaa paikkaa löydy) ja uudelleen sisään. Nyt olemme tässä muutaman päivän.
Antti näki viimeisen kuvan Airbus Beluga XL-koneen nousevan Bremenin lentokentältä. Se on hyvin sympaattisen näköinen kone. Myöhemmin se nousi vielä uudelleen ja lähti Toulouseen.
Sää on viileä, noin 10-12 astetta, päivän kuluessa on välillä satanut, mutta nyt alkuillasta on melko selkeää.
Telkkariin on viritetty SchlagerDeLuxe-kanava, täällä on jokaiselle paikalle satelliittipiuha ja Antti osaa jo laittaa kanavia näkymään telkkaristamme. Ekalla kerralla se oli aika mutkikasta, mutta nyt käy jo helposti.
Huomenna menemme keskustaan kauppoihin ja ehkä syömään jotain, museoiden tarjotaa täytyy tarkastella.
Matkaparkissa on nykyään toimiva ilmainen netti ja sen turvin on helppo tutkia mitä nähtävää tällä kertaa keksimme.
Torstai 3.10.2024 päivä 66
Olipa hyvä, että tämä torstai ei ole ainoa päivämme Bremenissä. Lähdimme aamulla keskustaan mennäksemme taidemuseoon ja muutamaan kauppaan.
Museossa emme vielä huomanneet mitään erityistä, mutta kun postin ovet eivät avautuneet huomioimme, että keskusta oli todella hiljainen.
Pikainen googletus kertoi, että tänään (3.10.) on Saksan yhtenäisyyden päivä. Niinpä suuri osa paikoista on suljettu.
Tämä kansallinen vapaapäivä on mennyt meiltä edellisinä syksyinä ohitse, sillä olimme sekä 2022 ja 2023 lokakuun alussa vielä Ranskassa.
Kävelimme sitten takaisin leirille. Kuvia ei juurikaan ole päivästä. WoMo tuli tänään täyteen jo ennen kello kahta. Ehkä tämä arkivapaa vaikuttaa asiaan.
Päivä on sujunut kivasti hyvästä netistä nauttien. Huomenna uudelleen keskustaan.
Perjantai 4.10.2024 päivä 67
Tänään Bremen oli ennallaan, eilinen vapaapäivä oli muisto vain. Sääkin oli oikein hyvä, noin 15 astetta ja aurinko paistoi.
Kävelimme keskustaan ja kävimme syömässä perisaksalaista ruokaa oluen kera. Vaikka Beck's on paikallinen olut, meillä oli laseissa Paulaneria.
Koko rantakatu oli väkeä pullollaan, vähän eri meininki kuin eilen. Paluumatkan leirille teimme vähän reittiä kuin tavallisesti, sillä olin hoksannut yhden katsomattoman kirkon kartallemme. Nyt se on katsottu, liekö 1960-luvun arkkitehtuuria, pitää hieman tutkia.
Näissä meille uusissa kortteleissa oli aika paljon maalauksia talojen seinissä, suurin osa tylsiä sotkuja, mutta muutamia hienoja.
Matkaparkki on ollut #complet koko päivän. Jokaiselle tyhjentyneelle paikalle on samantien tullut uusi asukas. Nyt meillä on aika piukea paikka, kummatkin naapurit (autot ovat jonossa) ovat turkasen lähellä, mutta toivottavasti sunnuntaiaamuna on ainakin toinen vaihtunut ja voimme päästä kolosestamme pois.
Lauantai 5.10.2024 päivä 68
 |
| Lauttaliput joen yli ja takaisin. |
Syy siihen miksi yhä olemme Bremenissä, on se että olimme tänään katsomassa Werder Bremenin jalkapallo-ottelua Freiburgia vastaan. Antti sai ostettua liput meille keskiviikkona. Toivoimme kohtuullista säätä ja sellaisen saimmekin. Aurinko paistoi ja lämmintä oli 15 astetta. Minä en kovin paljon välitä jalkapallosta, mutta esim jääkiekkoon verrattuna tosi paljon ja tiedän muutamia sääntöjäkin.
Alle kahden kilometrin päässä on aika hieno stadion joka vetää 42100 katsojaa ja se oli tänään täysi. Meillä ei ollut ihan parhaat paikat, aivan alimmalla rivillä ja turhan lähellä vierasjoukkueen fanikatsomoa.
Tämä oli kolmas jalkapallo-otteluni paikan päällä ikinä. Täysi stadion melko fanaattista yleisöä oli jopa ihan vähän pelottava. Vierasjoukkueen fanit olivat korkean aidan takana, mutta jestas että pitivät melua. Niin varmaan kotijoukkueenkin kannattajat, muttei se kuulunut niin hyvin toiseen päähän.
Harmi, että kotijoukkue hävisi 0-1. Mutta kokemus oli jännä. Jos seuraava kerta vielä tulee, pitää kyllä olla korvatulpat, jos paikat ovat kovin lähellä fanikatsomoa.
Muuten päivä on kulunut seinämaalauksia metsästäen ja rauhallisesti ottaen. WoMo on edelleen #complet
Sunnuntai 6.10.2024 päivä 69
Tänään oli sellainen juupas-eipäs-päivä, asiat menivät välillä tosi hyvin, sitten tökki, kolmanneksi taas ei ja sitten melkein tökki.
Sunnuntai on Saksassa yleensä aika hyvä päivä liikenteen puolesta, kaupungeissa on hiljaisempaa ja moottoriteillä ei juuri näy rekkoja. Ei se silti tarkoita, että yksinään saisi ajella.
Meillä oli ohjelmassa ajella tänään Lyypekkiin, tällä kertaa tiedän/muistan/ymmärrän minä päivänä (lue:yönä) laiva lähtee Suomeen ja nyt oli tarkoitus hyödyntää rekaton motari Bremenistä Lyypekkiin.
Meidän automme oli melko snugfit Womossa, takana oli retkeilyauto, mutta todella lähellä meidän automme pyrstöä ja edessä suuri matkailuauto. Ilokseni huomasin, että edestä ovat lähdössä ja me toisaalta ripeytimme valmisteluita, mutta jarrutimme sen verran, että he lähtivät ensin ja me pääsimme suorilla ajamaan paikalta poistumisportille. 4 yötä ihan Bremenin keskustan lähellä, 84€.
Oli tarkoitus ajaa tuttua reittiä edellispäivänä käydyn stadionin vieritse motarille, mutta eipä se onnistunutkaan.
Missään emme olleet nähneet yhden yhtä mainosta tai ilmoitusta, että tänään Bremenissä juostiin maraton. Heti WoMosta lähtiessä alkoi näkyä tiesulkuja, juomapaikkoja, huomioliivisiä vapaaehtoisia. WoMosta ei pääse pois kuin yhtä tietä, me onneksi ehdimme pois ennen kisan alkua, mutta jouduimme ajelemaan puolisen tuntia tosi kapeita katuja, että pääsimme selville vesille. Jospa olisimme vain etukäteen tienneet, olisimme tutkineet viisaan reitin. Antti neuvoi erään rouvan motarin varteen, tämä oli ihan paniikissa, että on ihan katastrofi tämä maraton, kun ei pääse minnekään (siis saksaksi).
Kunhan pääsimme moottoritielle, matka sujui kyllä kivasti, toiseen suuntaan oli 3 erillistä stauta joilla oli mittaa 3-8 km. Meille osui vain yksi tihentymä, jossa piti kerran melkein pysähtyä.
 |
| Tässä kohden vain harva oli menossa mummolaan |
Jossain kohden tuli mieleen, että onkohan nykyäänkin Saksassa niitä ostossunnuntaita. Ja hemputti, ainakin Lyypekissä oli juuri tänään. Ajoimme CITTIn parkkiin, joka oli silloin puolilta päivin tosi tyhjä, tankkasimme viimeiset Saksan dieselit ja odottelimme tunnin kauppojen aukeamista. (klo13-18)
Kävimme siis tekemässä viimeisehköjä ostoksia ennen kotiinpaluuta, emmepä ole koskaan nähneet CITTIn kauppaa niin täynnä ihmisiä, vieläpä saksalaisia. Yleensä siellä on meitä suomalaisia ja muita pohjoismaalaisia alkoholihyllyjen välissä valitsemassa juomia kun justiinsa on ne viiskymppiset tulossa. Leirialueelle saavuimme vähän ennen kolmea ja täällä on mukava olla pari yötä ennen laivamatkaa. Suomalaisiakin on yksi autollinen.
Maanantai 6.10.2024 päivä 70
Mukava päivä Lyypekissä. Menimme bussilla leirialueelta keskustaan, busseja menee ainakin päiväaikaan kolme kertaa tunnissa ja matka kestää noin 20 minuuttia. Lipun saa ostettua ihan raharahalla, jollei ole intoa opiskella lippuappia.
Maanantai on tunnetusti huono museopäivä, mutta löysin kolme paikkaa, jotka olivat tänäänkin auki. 1. kohde oli Holstertor, 1400-luvulta peräisin oleva kaupungin länsiportti. Ostimme yhteislipun, jolla muina viikonpäivinä pääsee useaan museoon, mutta tänään vain tämän paikan lisäksi yhteen toiseen, jonne muutenkin olimme menossa. Liput maksoivat 12€/hlö.
Tiistai 8.10.2024 päivä 71
Taas tavallista pitempi päivä, tai siltä tuntuu, kun laiva lähtee vasta aamuyöllä.
Olemme vielä nauttineet pienen pätkän Saksan moottoritietä (noin 10 km) ja käyneet CITTIssä, Decathlonissa, Bauhausissa, Lidlissä, Edekassa, Ikeassa, monessa kenkäkaupassa, vielä toisessa Lidlissä ja Pennyssä.
Piti ottaa kuva jonkun kaupan viinahyllyllä, kun oli niin hupaisan nimistä viinaa. Tai mitä lie likööriä.
Pidimme siestaa Travemundessa hyvällä parkkipaikalla, nyt oli aika hyvin tilaa kesäkuun ruuhkiin verrattuna.
Antti kiipesi Saksan vanhimpaan majakkaan (vuodelta 1539). Minä olin laiskempi sillä kohden, mutta reippaasti söin sitten eteeni tuodun kalasämpylän eikä tehnyt heikkoakaan.
Olin löytänyt kaupungista kaksi katsomatonta kirkkoa ja kävelimme katsomaan ne. Palatessa näimme sellaisen kiipeily&roikkumispuiston, joihin en suurin surminkaan menisi. En halua ehdoin tahdoin maksaa pelkäämisestä.
Tänään pätkähti vielä ihmeen lämmin sää, päivällä oli 18 astetta ja nyt illallakin vielä 16.
Tulimme satamaan, alkoi juuri sataa (en ikinä voisi sanoa, että alkaa satamaan). Piakkoin alkaa check in. Sen jälkeen teemme meille huomisen aamun eväät.
Ensimmäistä kertaa ultimate nuukailumatka sisältää halvimman sisähytin ja netittömyyyden lisäksi myös sen, ettei meillä ole ateriapakettia. Jostain luin, että saattaisi olla merenkäyntiä luvassa, joten senkin takia on ok, ettei ole etukäteen maksettua ruokaa, jos ei pysty syömään. Menemme päivälliselle huomenna, jos siltä tuntuu.
Keskiviikko 9.10.2024 päivä 72
Illalla pääsimme laivaan vähän yhdentoista jälkeen. Oli hyvin vähän matkailuautoja, varmaan alle 10 ja henkilöautoja max 30. Mutta rekkoja ja kontteja riittää tietysti. Peruuttaminen pimeästä kirkkaasti valaistulle kannelle oli jälleen pulssia nostattavaa, etenkin kun emme muistaneet sateen jälkeen kuivata peilejä ja peruutuskameran linssiä.
Meidän hytti on paikassa, josta seuraavat hytit ovat lemmikkihyttejä. Ihan pari pikku haukahdusta on kuulunut ja yksi vihainen äitee.
Nukuimme todella pitkään ja söimme aamiaiseväät, näin varmaan teemme jatkossakin.
Sää ei ainakaan vielä ole huono, pilvistä on, mutta melko lämmintä. Toivottavasti ei tästä merenkäynti ylly.
Katsoimme telkkarista muutaman tuoreehkon Simpsons-jakson ja samalla vähän mainoksia. Emme ole nähneet kotimaisia tv-mainoksia pitkään aikaan eivätkä ne ainakaan parantuneet ole. Ei edes erota ovatko ne olevinaan sarkastisia, tosissaan tehtyjä vai vain huonoa huumoria. Maksalaatikkopäivä? #whathemerde
Kohta Ruotsin verkko lakkaa yltämästä tänne, joten vajoan jälleen lähes olemassa olemattomaksi huomiseen asti.
Merenkäynti oli rauhallista ja menimme syömään päivällistä, vaikka sen jälkeen kyllä mietimme, että oliko sekään hintansa väärti. Ehkä vielä enemmän eväitä seuraavalla kerralla.
Torstai 10.10.2024 päivä 73
Nyt reissu on tullut päätökseensä. Pelättyä kovaa merenkäyntiä ei tullut, hyvin tasaista oli matkanteko ja laiva oli satamassa aikataulussaan.
Seitsemännellä kannella oli vain alle 10 matkailuautoa eikä henkilöautojakaan ollut edes paria kymmentä.
Onneksemme ajosää kotiin oli myös sopiva, lämmintä noin 10-14 astetta ja paikoitellen sumua. Viisarinmäeltä laskeudumme Keskimaan sumuun, nyt ei mahdolliset ulkomaalaisetkaan miettineet, että onko tuolla muuta kuin metsää, mitään ei näkynyt.
Pysähdyimme vielä ennen kotipihaan ajamista tankkaamaan ja ostamaan ruokaa, oli oikein kiva käydä omassa lähi-Lidlissä.
En muista tarkalleen mikä mittarilukema oli CampaAdriassa lähtiessämme heinäkuun viimeisellä viikolla, mutta vähän yli 80 000 se oli. Nyt meillä oli vielä enemmän paikallaanolopäiviä, joten kilometrejä tuli kohtuudella.
Iltapäivä meni auton tyhjennyksen aloittelussa ja pyykkirallissa. Nyt on jo pian pesty kaikki muut pyykit, paitsi autosta vuodevaatteet. Sopivasti sähkökin on tänään edullista, samoin huomenna.
Päivälliseksi tein meille korealaista lohibulgogia, jopa kastikkeen tein itse, sillä kaupallinen hyvä kastike oli lopussa. Lohi kypsyi airfryerissä ja riisi malliston pienimmässä riisinkeittimessä, jonka pyysin autosta sisälle taloon, jossa se saa olla kevääseen asti.
Haluan toisinaan ostaa kotiin tullessa kukkia, yleensä nappaan hävikkikimpun, niin nytkin. Sommittelin myös reissuyrtit ikkunalle vesialtaaseen ja lampun alle, toivottavasti ne pysyvät hengissä vielä pitkään.
On kyllä kiva olla kotona, eikä ole ollenkaan haikea mieli siitä, että reissu on ohitse. Nyt on hyvä vaipua talvihorrokseen ja päättää, että pimeys onkin kivaa.
